Norja

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. joulukuuta 2011 kello 13.58 käyttäjän 62.121.57.234 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kongeriket Norge
Kongeriket Noreg
Norjan kuningaskunta
Norjan lippu Norjan vaakuna
lippu vaakuna

Norjan sijainti Euroopan kartalla.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri		 Harald V
Jens Stoltenberg
Pääkaupunki Oslo (596 923 as.)
59.9139°N, 10.7386°E
Muita kaupunkeja Bergen (239 209 as.)
Trondheim (154 351 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 323 802[1] (sijalla 67)
– josta sisävesiä 6,0 %
Väkiluku (2010) 4 676 300[1] (sijalla 118)
– väestötiheys 15
– väestönkasvu 0,81 (2009)
Viralliset kielet norja (kirjanorja ja uusnorja)
Valuutta Norjan kruunu (NOK)
BKT (2010)
– yhteensä 276 400 miljoonaa USD[1]  (sijalla 43)
– per asukas 59 100 USD
HDI (2019) 0,957[2] (sijalla 1)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,2
– teollisuus 36,3
– palvelut 61,6
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Ruotsi-Norjan jako
7. kesäkuuta 1905
Lyhenne NO
– ajoneuvot: N
– lentokoneet: LN
Kansainvälinen
suuntanumero		 +47
Tunnuslause Kuninkaallinen motto: Alt for Norge
Kansallislaulu ”Ja, vi elsker dette landet”

Norjan kuningaskunta (norj. Kongeriket Norge) eli Norja (norj. Norge) on Pohjoismaihin ja Skandinaviaan kuuluva valtio. Se on Ruotsin länsi- ja Suomen pohjoisnaapuri. Sillä on yhteistä rajaa myös Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään varsinainen Norja (manneralue lähisaarineen) on hieman Suomea pienempi ja kolmanneksi suurin Pohjoismaa. Jos Norjan alueeseen lasketaan myös Huippuvuoret ja muut merentakaiset alueet, Norja on pinta-alaltaan Suomea suurempi.

Norjassa on inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman korkein elintaso.[2]

Historia

Pääartikkeli: Norjan historia

Norjan kuningaskunta syntyy ja liittyy unioniin Tanskan kanssa

Pääartikkeli: Tanska-Norja

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Norjan kuningassuku loppui vuonna 1387, ja maa päätyi unioniin Tanskan kanssa. Norja jäi Tanskan alaisuuteen vielä senkin jälkeen, kun Kalmarin unioni 1500-luvulla purkautui Ruotsin erotessa siitä.[3]

Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Pääartikkelit: Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Tanskan päädyttyä Napoleonin puolelle annettiin Norja Ruotsin kuninkaalle suurvaltojen taholta Kielin rauhassa tammikuussa 1814.[3] Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi Eidsvollin kansalliskokouksessa 17. toukokuuta 1814, jolloin Norjalle vahvistettiin myös perustuslaki. Norjan kuninkaaksi valittiin Tanskan kruununprinssi Kristian Fredrik. Tämän muistoksi Norjan kansallispäivää vietetään nykyisinkin 17. toukokuuta. Ruotsi kuitenkin pakotti Norjan personaaliunioniin maiden oltua kahden viikon ajan sotatilassa, mutta maa säilytti kokouksessa määritellyn perustuslakinsa.lähde?

Norjan itsenäistyminen

Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja tilanne alkoi kehittyä uhkaavaksi maiden välillä, mutta Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen vuoksi Ruotsi pidättäytyi Norjan vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Haakon VII jatkaen täten Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä[3] (edellinen Haakon-niminen kuningas, Haakon VI Maununpoika, eli vuosina 1340–1380).[4]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton.[3]

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Taistelu Norjasta

Toisen maailmansodan puhjetessa Norja julisti olevansa puolueeton valtio.[5] Natsi-Saksa valloitti Norjan keväällä 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, minkä jälkeen kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[6] Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Pohjois-Norjaan edenneet neuvostojoukot jäivät maahan Saksan antautumisen jälkeenkin, ja poistuivat vasta syyskuun lopussa.[7]

Sodan jälkeen Norja sai Marshall-apua ja suuntautui länteen.[8]

Toisen maailmansodan jälkeen

Öljynporauslautta Statfjordin kentällä Pohjanmerellä vuonna 1982.

Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti tarjoten tulolähteen Norjan nousulle.[9]

Ulkopolitiikassaan Norja on ollut maltillinen Nato-maa suhteessaan Neuvostoliittoon ja Venäjään pyrkien löytämään jälkimmäisen kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä Kalottialueella.

Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi NATO:on 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994.[10]

EU:n vastustus on ollut suurinta pienillä paikkakunnilla ja maan pohjoisosassa. Eirtyisesti maanviljelijät ja kalastajat ovat pelänneet toimentulonsa puolesta. Öljytulojen takia Norja on myös kokenut pärjäävänsä paremmin talousliittoutuman ulkopuolella.[11][12]

EU:n ulkopuolelle jättäytymisen vastapainona Norja toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana ja YK:n rauhanturvaamistoiminnassa.[13] Norjan antama kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskisintä.[14]

Oslossa ja Utøyan saarella lähellä pääkaupunkia tehtiin heinäkuussa 2011 kaksi terrori-iskua, joissa kuoli yhteensä 77 ihmistä.[6]

Politiikka

Pääartikkeli: Norjan politiikka
Norjan parlamentti eli Stortinget.

Norja on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Harald V. Poliittista valtaa kuninkaalla ei ole. Ylin valta on parlamentilla eli Suurkäräjillä (norjaksi Stortinget), johon valitaan 169 edustajaa 19:stä maakunnasta sekä pääministerin johtamalla hallituksella. Vuoden 2009 Suurkäräjävaalit voitti Työväenpuolue joka sai 64 paikkaa. Edistyspuolue (Framstegspartiet, FrP) sai 41 paikkaa, konservatiivipuolue (Hoyre, H) 30 paikkaa ja sosialistinen vasemmistopuolue SV ja keskustapuolue Sp kumpikin 11 paikkaa.[1]

Hallituksen muodostamisen ehtona Norjassa on, että enemmän kuin puolet ministeristöstä on kuuluttava Norjan kirkkoon [15]).

Hallinnollinen jako

Läänit

Norja on jaettu hallinnollisesti 19 lääniin (norjaksi fylke). Numero 13 jäi pois 1972, kun Bergen (13) yhdistettiin Hordalandiin (12).[16]

  1. Østfoldin lääni
  2. Akershusin lääni
  3. Oslon lääni
  4. Hedmarkin lääni
  5. Opplandin lääni
  6. Buskerudin lääni
  7. Vestfoldin lääni
  8. Telemarkin lääni
  9. Itä-Agderin lääni (Aust-Agder)
  10. Länsi-Agderin lääni (Vest-Agder)
  11. Rogalandin lääni
  12. Hordalandin lääni
  13. –
  14. Sognin ja Fjordanen lääni (Sogn og Fjordane)
  15. Møre ja Romsdalin lääni (Møre og Romsdal)
  16. Etelä-Trøndelagin lääni (Sør-Trøndelag)
  17. Pohjois-Trøndelagin lääni (Nord-Trøndelag)
  18. Nordlandin lääni
  19. Tromssan lääni (Troms)
  20. Finnmarkin lääni

Kunnat ja kaupungit

Norjan nykyinen kunnallishallinnon perusyksikkö on kunta (norj. kommune), joita on 430.[17]

Kuntien oikeudet ja velvoitteet eivät eroa sen mukaan, kuuluuko kuntaan kaupunki tai kaupunkeja (norj. by) vai ei. Vuoden 1996 lakiuudistuksen mukaan kunta voi antaa kaupungin statuksen (nimen) kuntaan kuuluvalle taajamalle, edellyttäen että kunnassa on vähintään 5000 asukasta ja että kuntaan sisältyy kaupunkimainen taajama kaupunkimaisine palveluineen. Väkilukurajaan on joitakin poikkeuksia. Norjan kunnissa on 96 kaupunkia ja 917 taajamaa.lähde?

Maantiede

Pääartikkeli: Norjan maantiede
Manner-Norja satelliittikuvassa helmikuussa 2003.

Norja rajoittuu lännessä Norjanmereen, etelässä Skagerrakin salmeen ja pohjoisessa Barentsinmereen. Norjan pääkaupunki on Oslo, muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen, Stavanger, Kristiansand ja Tromssa.[18]

Norja on suurimmaksi osaksi vuoristoa. Laajoja tasaisempia alueita on etupäässä vain maan kaakkoisosassa Oslonvuonon itäpuolella. Pohjoisempana Ruotsin ja Norjan rajalla on Skandien poimuvuoristo eli Kölivuoret. Norjan korkein vuori on Galdhøpiggen, joka sijaitsee Jotunheimenin vuoristossa. Se on 2 469 metriä korkea ja samalla kaikkein korkein vuori Pohjois-Euroopassa.[19]

Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (norj. Svalbard) saariryhmä ja Jan Mayen Pohjoisella jäämerellä sekä Bouvet’nsaari Etelä-Atlantilla. Lisäksi Norja katsoo itselleen kuuluviksi Kuningatar Maudin maaksi kutsutun sektorin Etelämantereesta sekä antarktisen Pietari I:n saaren.[20][21]

Norjan rannikko on hyvin mutkitteleva, ja siinä on suuri joukko pitkiä ja kapeita vuonoja. Rantaviivan pituus vuonot ja saaret mukaan luettuna on 83 000 kilometriä, mistä saarten osuus on noin 58 000 km.[1] Norjan pisin ja syvin vuono on Sognevuono. Se on 200 kilometriä pitkä.[22] Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjøsa ja suurimmat joet joki Glomma, Gudbrandsdalslågen eli Lågen ja Teno.[3]

Ilmasto

Norjan rannikolla vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Atlantilta vyöryvät keskileveysasteiden liikkuvat matalapaineet tuovat sateita ja kovia tuulia. Etelässa sademäärät ovat suurempia kuin pohjoisessa. Sisämaan vuoristossa on arktinen ilmasto, talvella lunta, pakkasta ja kovaa tuulta. Oslon seudulla on maan ainoa alankoalue, ja siellä on talvisin kylmempää, mutta kesäisin lämpimämpää ja kuivempaa kuin rannikolla.[23]

Luonto

Suurin osa Norjasta on havumetsien peitossa ja puusto melko samanlaista kuin Suomessa. Suuremman sademäärän takia Norjassa kasvaa kuitenkin joitain mereisempää ilmastoa kaipaavia havumetsän kasvilajeja, joita ei Suomessa tavata, esimerkiksi eräät sanikkaiset ja sammalet. Etelämpänä kasvaa myös vuorijalavan eräs alalaji, vuonojalava. Kapealla kaistaleella etelärannikkoa kasvaa kuitenkin varsinaisia lauhkeita lehtimetsiäkin, joissa kasvaa muun muassa kuusta, marjakuusta, tammea, koivua, jalavaa, saarnea, pyökkiä ja talvitammea. Vastaavanlaisia metsiä ei Suomessa kasva. Pyökki on kuitenkin näin pohjoisessa vain paikallinen reliktilaji ja rajoittunut ainoastaan muutamalle kasvupaikalle. Talvitammi sen sijaan rakastaa Norjan etelärannikon mereistä ilmastoa ja muodostaa paikoitellen metsiä, joissa se on dominoiva puulaji. Talvitammesta poiketen myös mantereisempaankin ilmastoon soveltuva metsätammi kasvaa Norjan rannikolla aina 63. leveyspiirille saakka, mikä on ainutlaatuista, sillä esimerkiksi Suomessa tammi kasvaa ainoastaan pienellä rantakaistaleella etelärannikolla 60. leveyspiirin tuntumassa eikä kykene ilman ihmisen apua levittäytymään pohjoisemmaksi. Jäämeren rannikon tuntureilla ja Skandeilla on vain karua tundraa.lähde?

Norjan uhanalaisten lajien listalla vuodelta 2006 on 31 nisäkästä, 78 lintua, 44 kalaa ja viisi matelijaa ja sammakkoeläintä. Kaikkiaan uhanalaisia lajeja (kasvit, hyönteiset ja sienet mukaan lukien) on 1988 lajia.[24] Suurimmassa vaarassa ovat susi ja naali.[25]

Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat lähes 15 prosenttia Manner-Norjasta, ja vielä suuremman osan Huippuvuorista.[26]

Talous

Pääartikkeli: Norjan talous

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK, krone), joka jakaantuu sataan äyriin (øre).

Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: öljynvienti toi puolet vientituloista ja lähes 30 % valtion tuloista.[1] Norja on maailman kuudenneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian, Venäjän, Arabiemiirikuntien, Iranin ja Kuwaitin jälkeen.[27] Syksyyn 2010 mennessä Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 500 miljardia USA:n dollaria eli yli kolme biljoona kruunua. Rahastolla Norja varautuu aikaan, jolloin sillä ei ole hyvinvointinsa turvana enää öljyä ja kaasua. Rahasto koostuu osake- ja joukkovelkakirjasijoituksista.[3]

Norja on Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Vientiin menee alumiinia, terästä, paperia ja kalaa.[3]

Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Eniten viljeltyä maata on eteläosassa ja jokilaksoissa. Siellä kasvatetaan maito- ja liakarjaa, viljaa (ohraa, kauraa ja vehnää), sekä perunoita ja vihanneksia.[3]

Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren alueiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta. Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan entisestään.lähde?

Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä.[28]

Norjan kartta.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, vesivoima, kupari, nikkeli, rautamalmi, sinkki, lyijy, kala ja puutavara.[3] Merkittävimmät vientituotteet ovat maaöljy, maakaasu, koneet metallit, kemikaalit ja kala. Viennin suurimpia kohdemaita vuonna 2010 olivat Britannia (26.7%), Alankomaat (12.1%) ja Saksa 11.4%.[1]

Liikenne

Norjassa on 98 lentopaikkaa, mutta vain yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 4 169 km. Satamakaupungit ovat Bergen, Haugesund, Måløy, Mongstad, Narvik ja Stura.[1]

Julkinen liikenne on tehokasta, junien, bussien ja lauttojen aikataulut on usein suunniteltu sujuvia vaihtoja varten. Junalla pääsee pohjoisessa Bodøhön asti, Ruotsin kautta myös Narvikiin. Bergenin ja Kirkenesin väliä kulkee rannikon yhteysalus Hurtigruten.[29]

Tiestö

Pääartikkeli: Norjan tieverkko

Norjan yleisen tieverkon pituus on noin 91 600 kilometriä.[30]

Osa yleisistäkin teistä suljetaan talvisajaksi, jos ne eivät ole osa keskeisintä tieverkkoa ja jos talvihoito tulisi erittäin kalliiksi. Tällaiset tiet sijaitsevat yleensä vuoristoalueilla.[31] Olosuhteiden niin vaatiessa tiet voidaan sulkea myös tilapäisesti, yleensä yöajaksi. Huonojen keliolosuhteiden vallitessa on käytössä myös kolonna-ajo: Tieosuudella sallitaan vain tienpitäjän avustamien autoletkojen kulku. Letkan keulassa ja perässä liikkuu yleensä aura-aut.[32]

Osa teistä on maksullisia - tiemaksuja kerätään noin 50 asemalla.[33] Saaristoon ja vuonojen ylitykseen käytetään monin paikoin autolauttoja.[34]

Lærdalin tunneli

Päätiestöllä on noin 950 tunnelia. Näistä kolme on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Vuonna 2000 valmistunut Lærdalin tunneli (24,5 km, E16) on maailman pisin maantietunneli. Osa tunneleista kulkee meren alla. [35] Eiksundin alittava tunneli (7,8 km, 653) on maailman syvimmällä käyvä maantietunneli. Sen alin kohta sijaitsee 287 metriä meren pinnan alapuolella.[36]

Väestö

Pääartikkeli: Norjan väestöjakauma
Nidarosin tuomiokirkko on Pohjois-Euroopan suurimpia kirkkorakennuksia.

Heinäkuussa 2011 Norjassa oli noin 4,7 miljoonaa asukasta. Vuonna 2007 94,4 % asukkaista oli norjalaisia, mihin lasketaan mukaan myös noin 60 000 saamelaista. Muita eurooppalaisia oli 3,6% ja muita kuin eurooppalaisia vain kaksi prosenttia.[1]

Tammikuussa 2011 maassa oli noin 601 000 maahanmuuttajaa ja 100 000 Norjassa maahanmuuttajavanhemmille syntynyttä asukasta. Suurin osa maahanmuuttajist aon tulllut Puolasta, Ruotsista,S aksasta ja Irakista. 34% maahanmuuttajista on saanut Norjan kansalaisuuden.[3]

Kieli

Pääartikkeli: Norjan kielipolitiikka

Norjan kielestä käytetään kahta kirjoitusmuotoa: bokmålia ja nynorskia. Vuonna 1996 julkaistussa kyselytutkimuksessa 7,5% sanoi käyttävänsä nynorskia pääasiallisena kielenään yksityiselämässään, ja näiden lisäksi 5% käytti vaihtelevasti nynorskia ja bokmalia. Kielen käyttö on vahvasti aluesidonnaista: vuonna 1991 peruskoululaisista oli nynorskinkielisiä Sognin ja Fjordanen läänissa 96%, Telemarkissa 20% mutta Hedmarkissa vain 0,2%.[37]

Saami on virallinen kieli pohjoisen kunnissa Kautokeino, Kaarasjoki, Kaavuono, Uuniemi, Porsanki, Teno, Tysfjord ja Snåsa. Norjassa puhutaan kolmea saamenkieltä: pohjoissaamea, etelänsaamea ja luulajansaamea.[38] Kveeni ja kaksi eri romanikieleltä mainitaan Norjan kielipolitiikan määrittelyssä suojeltavina ja elvytettävinä kielinä.[39]

Uskonto

Lähes 86 prosenttia väestöstä kuului vuonna 2004 Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden kristillisten uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia, muslimeja 1,8 prosenttia ja muita 8 prosenttia.[1] Vain 20 % pitää Jumalaa tärkeässä asemassa elämässään, mikä on Euroopan alimpia lukuja. 32 % norjalaisista ilmoitti kyselytutkimuksessa uskovansa Jumalaan, 47 % uskoi johonkin korkeampaan voimaan ja 17 % ilmoitti ettei usko kumpaakaan edellisistä[40].

Koulutus

Oppivelvollisuus kestää Norjassa kymmenen vuotta. Maan väestörajkenteen takia 40% kouluista on niin pieniä, että niissä on yhdysluokkia. Kuntien velvllisuus on tarjota iltapäivähoitoa neljän alimman luokan oppilaille.[41] 16-19 vuotiailla on oikeus opiskelupaikkaan ammatillisessa tai yliopistoon valmentavassa oppilaitoksessa.[42]

Kulttuuri

Tyttöjä kansallispuvuissa.

Norjalaisten kansallisia symboleja ovat lippu, maisema, kansallispuvut ja kansallispäivä. Monilla yksityisillä ihmisillä on oman alueensa kansallispuku ja Norjan lippu. Kansallispäivän tapahtumissa heilutetaan pienoislippuja ja koristellaan paikkoja sinisin, punaisin ja valkoisin viirein. Maisemasta nauttiminen korostuu mökeillä ja ulkoiluharrastuksissa kuten hiihdossa ja patikoinnissa.[43]

Tyypillisin norjalainen ruokalaji on ruskea meesjuusto, josta vedetään ohuita viipaleita juustohöyllällä leivän päälle. Aamiainen on tukeva, lounas kevyt, ja päivällisellä syödään yleensä perunaa ja lihaa tai kalaa.[43]

Islannin saagat lasketaan joskus osaksi Norjan varhaisinta kirjallisuutta. 1800-luvun kirjallisuuden merkkihenikilö oli Henrik Ibsen. Myöhempiä nimiä ovat Sigurd Hoel, Nordal Grieg, Tarjei Vesaas, Nobel-palkittu Sigrid Undset ja sotienjälkeisen ajan Jens Bjørneboe, Bjorg Vik ja Kjartan Flagstad.[43]

Musiikissa Norjan suuri nimi on Edvard Grieg. Kuvataiteessa tunntuimpia hahmoja ovat symbolisti Edvard Munch ja kuvanveistäjä Gustav Vigeland.[43]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Norjasta seitsemän kohdetta. Länsi-Norjan vuonot Geirangerfjord ja Nærøyfjord ovat listalla luonnonarvojen takia, muut ovat kulttuurikohteita: Altan kalliopiirrokset ajalta 4200-500 eaa., Bergenin Bryggen eli 1400-luvun rahtisatama puisine makasiineineen, 1600-luvulla perusetttu kaivoskaupunki Røros, Struven ketju (osa knsainvälistä kohdetta), Urnesin puukirkko 1200-luvun alusta ja Vegan saaristo, kulttuurimaisema napapiirillä jossa haahkanuntuvat ovat olleet merkittävä elinkeino.[44]

Urheilu

Suosittuja urheilulajeja Norjassa ovat jalkapallo ja monet talviurheilulajit, kuten maastohiihto, pikaluistelu, mäkihyppy, ampumahiihto ja alppihiihto. Tunnettuja urheilijoita ovat muun muassa hiihtäjät Bjørn Dæhlie, Marit Bjørgen ja Petter Northug, ampumahiihtäjät Ole Einar Bjørndalen ja Eirik Kvalfoss, mäkihyppääjät Birger Ruud, Espen Bredesen ja Bjørn Wirkola, alppihiihtäjät Kjetil André Aamodt ja Lasse Kjus, taitoluistelija Sonja Henie, pikaluistelijat Johann Olav Koss ja Oscar Mathisen, ralliautoilija Petter Solberg, yleisurheilijat Andreas Thorkildsen, Vebjørn Rodal ja Grete Waitz sekä jalkapalloilijat John Arne Riise ja Ole Gunnar Solskjær.lähde?

Norja on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Parhaiten on menestynyt hiihtäjä Bjørn Dæhlie, joka on saanut kahdeksan kulta- ja neljä hopeamitalia.[45]

Norjassa on järjestetty talviolympialaiset kaksi kertaa, vuonna 1952 Oslossa ja vuonna 1994 Lillehammerissa. Oslon Holmenkollenilla on järjestetty monia pohjoismaisten hiihtolajien ja ampumahiihdon kilpailuja. Perinteinen vuosittainen talviurheilutapahtuma Holmenkollenilla on Holmenkollenin hiihtofestivaalit.[46] Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin Oslossa vuonna 1946.[47]

Norjan jalkapallomaajoukkue voitti pronssia kesäolympialaisissa 1936. Se on pelannut MM-kilpailuissa kolme kertaa, parhaana saavutuksenaan toiselle kierrokselle pääsy vuonna 1998. Norjan jääkiekkomaajoukkue on MM-kilpailuissa yltänyt parhaimmillaan puolivälieriin.lähde?

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Norway The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Background Note: Norway US Department of State
  4. ↑ Haakon VI Magnusson Britannica
  5. ↑ Norjan virallinen sivusto: Norja vuoden 1905 jälkeen Viitattu 21.11.2008
  6. ↑ a b Timeline BBC
  7. ↑ Norway's liberation Tor Dagre, Reisenett
  8. ↑ Norway after WW2 Norway. The official site in the United States
  9. ↑ Old-age Pension Systems in the Nordic Countries (s. 18) Nordic Social-Statistical Committee 2008
  10. ↑ Country Profile BBC
  11. ↑ Why did Norway not join the European Union? Nordic Notes 2002
  12. ↑ The 1994 EU Referendum in Norway Continuity and Change Scandinavian Political Studies 1996
  13. ↑ Peacekeeping Operations Norway UN
  14. ↑ Norway Donor Profile Euro Resources
  15. ↑ Norjan perustuslaki, 12 §; Kongeriget Norges Grundlov (norjaksi)
  16. ↑ Counties of Norway Statoids
  17. ↑ Administrative inndelinger ssb.no. Viitattu 11.12.2010. (norjaksi)
  18. ↑ Norway: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  19. ↑ Galdhøpiggen Peakware
  20. ↑ Norway documents continental shelf off Bouvet Island and Dronning Maud Land Ministry of Foreign Affairs, Norway (englanniksi)
  21. ↑ Lov om Bouvet-øya, Peter I's øy og Dronning Maud Land m.m. (bilandsloven) (norjaksi)
  22. ↑ http://www.sognefjord.no/en/
  23. ↑ Country Guide Norway BBC Weather
  24. ↑ Threatened Species Environment.no
  25. ↑ Arctic fox, Norway Environment.no
  26. ↑ Protected areas Environment.no
  27. ↑ Norway Energy Data, Statistics and Analysis - Oil, Gas, Electricity, Coal U.S. Energy Information Administration. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Energy Information Administration
  29. ↑ Getting Around Lonely Planet
  30. ↑ Nøkkeltall 2007Statens vegvesen. Luettu 19.11.2008
  31. ↑ Roads closed during winter Visit Norway
  32. ↑ Trucker's guide to driving in Norway (s.18) vegvesen.no. 2008.
  33. ↑ Toll roads and AutoPASS VisitNorway
  34. ↑ Express boats and car ferries Visit Norway
  35. ↑ Through the Mountains and Over the Fjords Nortrade
  36. ↑ Eiksund Tunnel Norway Tunneling
  37. ↑ Olaf Almenningen: Nynorsk i Noreg i dag (s. 39 ja 41) Språknytt. 1996.
  38. ↑ Kielet Norden
  39. ↑ Mål og meining / 2.3 Hovudtiltaka i meldinga (Tilråding frå Kultur- og kyrkjedepartementet av 27. juni 2008, godkjend i statsråd same dagen. (Regjeringa Stoltenberg II)) Ein heilskapleg norsk språkpolitikk. Kulturdepartmentet, Regjeringen. Viitattu 30.11.2011. (norjaksi)
  40. ↑ http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_225_report_en.pdf
  41. ↑ The Norwegian Education System Ministry of Education and Research.
  42. ↑ Upper Secondary Education and Training Ministry of Education and Research
  43. ↑ a b c d Norway Countries and their cultures
  44. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Norway Sport reference. Viitattu 18.11.2010
  46. ↑ Holmenkollen Ski Festival Happy Wink
  47. ↑ Who We Are Bislett Diamond League

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norja.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link LA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norja&oldid=10977097”