Eurooppa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maanosaa. Täsmennyssivulla on muita määritteitä sanalle Eurooppa.
Eurooppa
Pinta-ala 10 180 000 km²
Väkiluku 742 452 000 (2 020)
  – väestötiheys 72,9 as./km²
Valtioita 44
Kielet Katso Euroopan kielet
Aikavyöhyke UTC – UTC+6
Suurimmat kaupungit Moskova, Istanbul, Lontoo, Pietari, Berliini, Pariisi
Euroopan teemasivu

Eurooppa on maanosa pohjoisella pallonpuoliskolla Euraasian mantereen läntisessä viidenneksessä. Sitä rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasusvuoret ja Mustameri kaakossa sekä Välimeri etelässä. Pinta-alaltaan (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, joten se on asukasluvultaan kolmanneksi suurin maanosa Aasian ja Afrikan jälkeen. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan Euroopassa on 44 valtiota[1].

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europesta, jonka härän hahmon ottanut Zeus sieppasi. Toisen teorian mukaan nimi tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.[2]

Euroopan määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaisia käsityksiä Euroopan ja Aasian rajasta 1700–2000-luvuilta.
* A Don- ja Manytš-jokia pitkin
* B Donia pitkin Volgogradiin asti
* C Volgaa pitkin Volgogradista Samaraan
* D Donia pitkin Volgogradin ohi, siitä pohjoiseen Arkangeliin pysyen Volgan itäpuolella
* E Volgaa pitkin Samaran mutkaan asti, siitä luoteeseen Vienanjoelle ja Arkangeliin. (Christoph Weigel, Asia Vetus, 1719).
* F Volgaa pitkin Samaran mutkaan asti, siitä Irtyš- ja Ob-joelle. (Johann Baptist Homann, Recentissima Asiae Delineatio, 1730).
* G ja H Donia ja Volgaa pitki, sitten Ural-vuorten poikki
* I Kura-, Rioni- ja Aras-jokia pitkin.

Usein Euroopalle piirretään useita erilaisia rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri Eurooppaa, jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.

Keskiajalla Don-jokea pidettiin yleisesti Euroopan itärajana.[3] Ural-vuoristoa on pidetty maanosien rajana 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli myös Venäjän itärajana. Käsitykset siitä, missä kohdassa Euroopan kaakkoisraja kulkee Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä, ovat myöhemminkin olleet vakiintumattomia ja vaihdelleet myös poliittisista syistä. Nykyisin rajan katsotaan tässä kohdassa tavallisimmin kulkevan Kaukasus-vuoristossa Venäjän etelärajan kohdalla tai lähellä sitä, jolloin Georgia, Armenia ja Azerbaidžan luetaan Aasiaan kuuluviksi. Kun viimeksi mainitut kuuluivat vielä Neuvostoliittoon, ne luettiin kuitenkin toisinaan Eurooppaan kuuluviksi ja maanosien rajan katsottiin kulkevan Neuvostoliiton silloista etelärajaa Kaspianmereen saakka. Toisinaan kuitenkin Kaukasiaa on kokonaisuudessaan pidetty Aasiaan kuuluvana ja maanosien rajan katsottu kulkevan Asovanmeren perukasta Volgan suulle.[4]

Kaikki nykyisen maantieteellisen määritelmän mukaiset Euroopan maat ovat Valko-Venäjää ja Vatikaanivaltiota lukuun ottamatta jäseninä laajassa Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa, johon kuuluvat myös tavallisesti Aasian puolelle luetut Georgia, Armenia ja Azerbaidžan.

Nykyään termiä ”Eurooppa” käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita.[5] Tällä hetkellä liitossa on 27 maata (joista Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä, ja useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut tulevaisuudessa. Talouspoliittisena käsitteenä Euroopalla voidaan tarkoittaa myös Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat EU-maiden lisäksi Norja, Islanti, ja Liechtenstein.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Euroopan historia
Rooman valtakunta laajimmillaan vuonna 117.

Euroopan kulttuuriperintö pohjautuu etenkin antiikin Kreikkaan, Rooman valtakuntaan ja Lähi-idästä tulleeseen kristinuskoon. Antiikin Kreikan historia ajoittui noin vuodesta 700 eaa. vuoteen 27 eaa., jolloin se liitettiin Rooman valtakuntaan. Rooman valtakunta alkoi kehittyä jo 753 eaa., mutta sen suurimman kukoistuksen aika ajoittuu keisariajan alkuun 100-luvulle jaa. Laajimmillaan Rooman valtakunta oli vuonna 117. Rooman valtakunnan murentuessa Euroopassa alkoi kansainvaellusten aika.[6] Varhaisten aikojen perimätieto säilyi kuitenkin luostareissa. 700-luvulta alkaen arabipaimentolaiset valloittivat Euroopan itä- ja eteläosia.[7] Vuonna 800 Rooman keisariksi kruunattu Kaarle Suuri hallitsi laajoja alueita Länsi- ja Keski-Euroopasta. Häntä on kutsuttu "Euroopan isäksi". Hänen valtakuntansa hajoamisen jälkeen perustettiin Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.[8]

Keskiajalla feodaaliyhteiskunnan malli levisi Ranskasta muualle Eurooppaan. Britanniassa aateliston ja kuninkaan kiista vallanjaosta johti Magna Cartan kirjoittamiseen ja parlamentin perustamiseen. Paavin valta kasvoi, Euroopasta lähdettiin ristiretkille ja inkvisitio vastusti harhaoppisia.[9]

Taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murrosaika, renessanssi, aloitti uuden ajan 1400-luvulla. 1400-luvulta lähtien eurooppalaiset valtakunnat, erityisesti Espanja (aiemmin Kastilia), Portugali sekä myöhemmin Alankomaat, Ranska ja Britannia (aiemmin Englanti) rakensivat suuria kolonialistisia imperiumeja Afrikkaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Aasiaan.

Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 1700-luvun lopulla ja kiihdytti osaltaan raaka-aineiden ja markkina-alueiden kysyntää. Maaseudun ja tehtaiden teollistumisen myötä väkeä alkoi muuttaa työn perässä kaupunkeihin. Kaupungit olivat hyvin tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä suurkaupungeissa. Lisäksi tehtaissa useimmat joutuivat työskentelemään pölyn ja noen seassa.

Sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapautta kannattanut valistusliike sai laajaa suosiota 1700-luvulla. Nykyaikaisen demokratian katsotaan saaneen alkunsa Ranskan suuresta vallankumouksesta, joka tapahtui 1700-luvun lopulla. Valta-asema alkoi vähitellen siirtyä yksinvaltaisilta monarkeilta porvaristolle. 1800-luvun alussa Ranskan ensimmäinen konsuli Napoleon I pyrki saamaan koko Euroopan yhdeksi valtioksi valloittamalla naapurimaitaan.[9] 1800-luvulla nationalismi nousi merkittävään asemaan ja työväenliike levisi Britanniasta yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin jopa sisällissotiin. Monet valtiot itsenäistyivät ja toisaalta jotkin pienet ruhtinaskunnat yhdistyivät suuremmiksi kansallisvaltioksi. Erityisesti köyhinä ja vaikeina aikoina Euroopasta virtasi siirtolaisia erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Hyvinvoinnin kasvaessa 1900-luvulla kilpailu voimavaroista ja siirtomaaherruudesta johti aseellisiin yhteenottoihin, joista suurimmat olivat ensimmäinen maailmansota 1914–1918 ja toinen maailmansota 1939–1945. Ensimmäinen maailmansota johti Euroopassa talouden romahtamiseen ja epäoikeudenmukaiseen Versailles'n rauhansopimukseen, ja useissa maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, diktaattorit nousivat uudelleen valtaan. Nämä johtivat lopulta toiseen maailmansotaan, joka oli kaikkien aikojen tuhoisin ja vaikutusvaltaisin sota.

Eurooppa kylmän sodan aikana. Mustalla merkitty on ”rautaesirippu”. Siniset maat kuuluivat Natoon, punaiset Varsovan liittoon. Vihreällä merkitty Jugoslavia kuului Sitoutumattomien maiden liikkeeseen ja harmaat olivat puolueettomia.

Merkittävä vaihe Euroopan historiassa on myös toisen maailmansodan jälkeen vallinnut poliittinen tila. Kylmän sodan aikana ns. rautaesirippu jakoi Euroopan kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: sosialistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Etenkin kapitalistisissa maissa talouskasvu ja demokratian kehitys on ollut nopeaa. 1990-luvun alussa niin Neuvostoliitto kuin itäblokki hajosivat. Samalla Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät.

Euroopan unioni sai nykyisen muotonsa 1990-luvulla, mutta Balkanin alueella tapahtui samalla Jugoslavian hajoamissotia. Toisaalta samaan aikaan myös monet entisen itäblokin maat demokratisoituivat, ja monet niistä liittyivät vuodesta 1999 alkaen Natoon ja vuodesta 2004 alkaen Euroopan unioniin. Vuodesta 2002 alkaen monet Euroopan unionin jäsenmaat ovat ottaneet käyttöönsä yhteisvaluutta euron. Vuonna 2020 Iso-Britannia kuitenkin erosi EU:sta kesäkuussa 2016 pidetyn kansanäänestyksen seurauksena. Vuonna 2014 alkanut Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti kärjistyi jyrkästi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, mikä on pahin humanitaarinen kriisi Euroopassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen.

Maantiede ja luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Euroopan maantiede

Pinnanmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan topografinen kartta.

Eurooppa on oikeastaan vain ryhmä Euraasian läntisiä niemimaita, joita ovat Itämeren erottamat Fennoskandia ja Keski-Eurooppa sekä jälkimmäisestä pohjoiseen erkanevat Bretagnen niemimaa ja Jyllannin niemimaa sekä etelään Välimereen erkanevat Iberian niemimaa, Apenniinien niemimaa ja Balkan.[10] Venäjän suuntaan niemimaa levenee, kunnes se kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla. Idässä Eurooppaa rajaa myös Kaspianmeri. Lännessä Eurooppaa rajaa Atlantin valtameri, etelässä Välimeri, Mustameri ja Kaukasuksen vuoristo.

Ranskan ja Italian rajalla sijaitseva Mont Blanc on Alppien korkein huippu.

Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat paljon pienillä etäisyyksillä. Eteläosassa on useita vuoristoja, merkittävimpinä Alpit, Pyreneet ja Karpaatit sekä Aasian rajan tuntumassa sijaitseva Kaukasus. Kaukasuksen korkein huippu Elbrus (5 642 m) sijaitsee vuoriston Euroopan-puoleisessa osassa. Länsi-Euroopan korkein vuori on Alppeihin kuuluva Mont Blanc (4 808 m).[11] Pohjoisempana on laajoja ja alavia tasankoja, ja vuoristoja on Skotlannissa sekä Skandit Skandinaviassa.

Euroopan alueella sijaitsee useita suuria saaria, kuten Atlantin valtameressä sijaitsevat Iso-Britannia, Islanti ja Irlanti sekä Välimeressä sijaitsevat Sisilia ja Sardinia. Suurin saarista on Iso-Britannia (219 000 km²).

Euroopan pisimmät joet ovat Volga (3 530 km), Tonava (2 860 km), Ural (2 428 km) ja Dnepr (2 285 km). Maanosan suurimmat luonnonmukaiset järvet ovat Laatokka (17 700 km²), Ääninen (9 800 km²), Vänern (5 595 km²) ja Saimaa (4 400 km²).

Euroopan mantereen ääripisteet ovat pohjoisessa Norjan Nordkinn (71° 8′ N), lännessä Portugalin Cabo da Roca (9° 31′ W), etelässä Espanjan Punta Marroqui (36° 0′ N) ja idässä Uralvuorten pohjoisosa Venäjällä (n. 63° E).

Geologisesti lähes koko Eurooppa kuuluu Euraasian laattaan. Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tulivuoria on etenkin Islannissa ja Etelä-Italiassa. Suurin osa Euroopasta on seismisesti melko rauhallista aluetta, mutta esimerkiksi Italiassa, Kreikassa ja Islannissa tapahtuu yleisesti maanjäristyksiä.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Suurin osa Euroopasta kuuluu lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Euroopan eteläisimmät osat kuuluvat subtrooppiseen vyöhykkeeseen, ja vain kaikkein pohjoisimmat osat kuuluvat kylmään vyöhykkeeseen. Läntisen Euroopan ilmasto on itäistä Eurooppaa mereisempi, eli toisin sanoen kesän ja talven lämpötilaerot kasvavat mitä idemmäksi mennään. Erityisesti Britteinsaarilla ja Pohjoismaissa ilmastoa lämmittää Golfvirta, jonka ansiosta Pohjoismaiden ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin samoilla leveyspiireillä muualla maailmassa.

Sateet ovat pääsääntöisesti Länsi-Euroopassa runsaampia kuin Itä-Euroopassa. Runsassateisia alueita ovat etenkin Britteinsaaret, Islanti sekä Atlantin rannikko. Myös Alpeilla ja Dinaarisilla alpeilla sataa paljon. Verraten kuivia alueita on esimerkiksi Espanjassa, Unkarissa, Ukrainassa, Venäjällä sekä Suomen ja Ruotsin Lapissa. Mikään Euroopan alue ei tosin ole maailman mittakaavassa erityisen kuivaa.[12][13]

Pohjoisimman Euroopan tundraseuduilla talvet ovat kylmiä, ja yhtämittaiset pakkasjaksot kestävät yleensä lokakuulta huhtikuulle. Kesät ovat lyhyitä ja helteitä saadaan pari kertaa kymmenessä vuodessa. Näillä alueilla sateet painottuvat loppukesään. Havumetsävyöhykkeellä, noin 60. ja 70. leveyspiirin välillä talvet ovat pääsääntöisesti kylmiä ja lumisia, ja kesät vaihtelevat vuodesta riippuen viileästä kuumaan. Sateiden painopiste näillä alueilla painottuu voimakkaammin kesästä syksyyn, mitä etelämpänä havumetsävyöhykettä ollaan. Tuulisinta on loppusyksystä ja alkutalvesta. Sekametsien hallitsemalla hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka sijoittuu noin 55. ja 60. leveyspiirin väliin, talvet voivat olla vuodesta riippuen joko hyvin kylmiä ja lumisia tai lauhoja ja sateisia. Kesät ovat alueella pääsääntöisesti lämpimiä, vain harvoin hyvin viileitä. Sateet painottuvat syyskuukausiin, mutta sadantaa tapahtuu vuoden ympäri.

Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeellä, noin 45. ja 55. leveyspiirin välillä, talvia luonnehtii äärimmäinen ailahtelevuus. Keski-Euroopan talvi voi olla täysin lumeton, myrskyinen ja leuto, mutta toisinaan esiintyy pitkiäkin pakkasjaksoja keskitalvesta. Pysyvää lumipeitettä ei lehtimetsävyöhykkeellä saada. Kesät ovat yleensä miellyttävän lämpimiä, joskus tukalankin kuumia. Sateet painottuvat syksyyn ja talveen. Itäisempänä samoilla leveysasteilla sijaitsevilla, verraten kuivilla aroseuduilla ilmasto on äärevämpi.

Noin 45. leveyspiiriltä etelään siirtyessä ilmasto muuttuu vähitellen talvisateiden ilmastoksi. Aluetta luonnehtivat leudot runsassateiset, jopa myrskyiset talvet ja vähäsateisemmat kuumat kesät. Sadantaa saadaan kuitenkin vuoden ympäri ja talven kylmimpään aikaan lämpötila voi päivisin olla vain muutama lämpöaste. Välimeren rannikkoseutuja hallitsevat leudot ja sateiset talvet, ja pitkät, kuumat ja kuivat kesät.

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Merkittävien lämpötila- ja sademääräerojen takia Euroopan kasvillisuuden paikalliset vaihtelut ovat suuria. Golfvirran lämmittävän voiman ansiosta metsänraja ulottuu Euroopassa samoille leveyspiireille, missä muualla maapallolla on puutonta tundraa. Euroopan pohjoisimmissa osissa, Jäämeren rannikolla maasto on puutonta ja vähäisen haihtumisen takia hyvin soista tundraa. Tyypillisiä alueen kasvilajeja ovat runsailla soilla kasvava tupasvilla ja rahkasammal, sekä yleisesti kaikkialla Pohjois-Euroopan tundralla kasvavat vaivaiskoivu ja variksenmarja.

Metsänraja, jonka eteläpuolella alkaa pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga, sijoittuu Skandinaviassa noin 70. leveyspiirin tienoille ja idempänä Venäjällä noin 65. leveyspiirille. Skandinaviassa metsänrajan muodostaa tunturikoivu, Venäjällä sen muodostaa lähinnä mänty. Skandinaviassa mänty ja koivu syrjäyttävät tunturikoivun noin 69. leveyspiirien tienoilla, ja edelleen etelämpänä kuusi yleistyy ajaen männyn lähinnä karuimmille kasvupaikoille noin 65. leveyspiirin tienoilla. Kaikkein kosteimmilla mailla esiintyy yleisesti turvesoita, tyypillisesti nevoja. Havumetsävyöhyke jatkuu näiltä seuduilta vielä pitkälle etelään, noin 60. leveyspiirille saakka. Kuitenkin havumetsävyöhykkeen eteläisimmissä osissa, noin 61. leveyspiirin eteläpuolella pohjoistyyppiset lehtoalueet yleistyvät huomattavasti rehevillä mailla. Näissä lehdoissa pääpuulajit ovat yleensä kuusta, haapaa ja koivua, kuitenkin aluskasvillisuudessa on yleisesti vaateliaita lajeja, kuten valkovuokkoa. Myös suotyypit ovat havumetsävyöhykkeen eteläosissa keidassoita pohjoisempien alueiden nevojen sijaan.

Sekametsäalue eli hemiboreaalinen vyöhyke, jossa on sekä taigan että lauhkeiden lehtimetsien piirteitä, ulottuu Euroopassa noin 60. leveyspiiriltä 55. leveyspiirille. Tämän kasvillisuustyypin pääaluetta ovat siten Etelä-Ruotsi, Etelä-Norja, Tanska, Baltian maat, osa Valko-Venäjää ja osa Venäjää. Sekametsien piirteitä alkaa näkyä pohjoisesta etelään tultaessa Suomen etelärannikolla, Tukholman seudulla Ruotsissa, Norjassa taas jo niinkin pohjoisessa kuin Trondheim, mikä johtuu Golfvirran lämmittävästä vaikutuksesta. Selvin merkki sekametsävyöhykkeen läheisyydestä näkyy Etelä-Suomessa esimerkiksi runsaasta lehti- ja sekametsille tyypillisestä kevätaspektista valkovuokkoineen. Sekametsävyöhykkeen rehevillä mailla vallitsevat tyypillisesti kuusi- ja lehtipuuvaltaiset sekametsät, joissa kuusien rinnalla kasvaa runsaasti koivua, haapaa, pihlajaa, raitaa, vaahteraa, tammea, lehmusta, jalavaa ja pähkinä­pensasta. Metsätyypit ovat lähinnä lehtomaisia kankaita. Lännessä, kuten Etelä-Ruotsissa kasvaa myös pyökkiä. Karuilla seuduilla on lähinnä männiköitä, kuten taigallakin.

Lehtimetsävyöhyke ulottuu Euroopassa noin 55. leveyspiiriltä aina 45. leveyspiirille saakka ja muodostaa siten pääosan Keski-Euroopasta. Tämän vyöhykkeen kasvillisuus on kosteilla seuduilla lehtimetsää, Itä-Euroopan kuivemmilla seudulla taas joko sekä lehtimetsän ja arokasvillisuuden muodostamaa metsäaroa, hieman harvempaa puistoaroa tai aivan puhdasta aroa. Karpaattien rajaamassa Unkarin altaassa kasvaa myös kuivaa aroa, paikallisittain pustaa. Lehtimetsäisillä seuduilla on hyvin monenlaisia metsätyyppejä: kosteikkojen varsilla kasvaa saarnia ja tervalepikköjä, parhaita paksumultaisia kasvupaikkoja hallitsee pyökki, hieman karummilla paikoilla valtalajeja ovat tammi, koivu ja lehmus, kun taas kaikkein karuimmilla metsämailla kasvaa lähinnä mäntyä ja katajaa. Atlantin läheisyydessä lehtimetsien puulajikoostumus ja aluskasvillisuus poikkeavat mantereisempien seutujen lehtimetsistä. Atlantin rannikkoseuduilla tyyppilajeja ovat muratti, talvitammi, misteli ja orjanlaakeri, jotka puuttuvat kokonaan Itä-Euroopasta. Metsäaroilla kasvaa puina lähinnä tammea sekä tiettyjä juuri metsäaroille sopeutuneita valoa kaipaavia spesialisteja kuten omenapuita. Arokasvillisuus muistuttaa lännempänä ja metsäaroilla monin paikoin niittyä tai ketoa kukkineen ja ruohikkoineen, mutta edelleen itään päin mentäessä vain sitkeimmät ruoholajit menestyvät.

Lehtimetsien ja välimerenkasvillisuuden vaiheittumisvyöhyke sijoittuu noin 45. leveyspiirin tuntumaan. Tällä vyöhykkeellä kasvillisuus on yhä pääosin lehtimetsää ja idässä aroa. Etelämmäs mentäessä ilmasto alkaa hiljalleen muuttua talvisateiden ilmastoksi, mikä näkyy myös kasvillisuudessa. Lännessä talveksi lehtensä pudottavien lehtipuiden rinnalle ilmaantuu heti 45. leveyspiirin eteläpuolella myös nahkealehtisiä ainavihantia lehtipuita, kuten korkkitammia. Tämä välimerenkasvillisuuden ja lehtimetsien vaihettumisvyöhyke on nähtävissä selvimmin Espanjan pohjoisrannikolla, Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa. Idässä arot törmäävät sen sijaan vuoristoihin, kuten Kaukasukseen, jonka rinteillä kasvaa hyvin monimuotoisia metsiä.

Oliivipuita Zakinthoksen saarella Kreikassa.

Varsinaista Välimeren kasvillisuutta kasvaa Euroopassa lähinnä kaikkialla Välimeren rannoilla, mutta myös pienenä erillisenä "taskuna" Krimin niemimaan eteläkärjessä vuorten ja meren välissä Mustanmeren rannikolla. Välimeren kasvillisuus lienee maapallon yksi monimuotoisimmista kasvillisuustyypeistä. Alueella kasvaa niin sankkoja nahkealehtisiä ainavihantia metsiä, korkeita metsämäisiä piikkipensastoja, matalampia tiheitä pensastoja siellä täällä kasvavine nahkealehtisine puineen kuin suuria kosteikkoja ja marskimaita jokien suistoilla. Kaikkein kuivimmilla seuduilla, kuten Espanjan keskiosissa kasvaa jopa puoliaavikon kasveja yhdessä nahkealehtisen matalan pensaston kanssa. Välimeren kasvillisuus on rehevintä seuduilla, joissa on runsaimmat talvisateet. Sateisen talven jälkeen maalis-huhtikuussa luonto on hyvin rehevää ja täydessä kukassa. Kesän kuivan kauden aikana kasvien, kuten sitruspuiden, mantelipuiden, korkkitammen ja oliivien hedelmät taas kypsyvät.

Euroopan valtiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Euroopan maista asukasluvun mukaan
Euroopan valtiot.
Valtio Pinta-ala (km²) Asukasluku
(2015) 		Väestö­tiheys
(as. / km²)		 Pääkau­punki valtiomuoto viralliset kielet valuutta Lähteet
Etelä-Eurooppa: &&&&&&&&02474861.03900002 474 861,39 &&&&&&0265618008.&&&&00265 618 008 &&&&&&&&&&&&0100.0500000100,5
 Albania &&&&&&&&&&028748.&&&&0028 748 &&&&&&&&03029278.&&&&003 029 278 &&&&&&&&&&&&0123.0300000123,3 Tirana tasavalta albania lek [14][15]
 Andorra &&&&&&&&&&&&0468.&&&&00468 &&&&&&&&&&085580.&&&&0085 580 &&&&&&&&&&&&0146.0200000146,2 Andorra la Vella ruhtinaskunta katalaani euro [14][15]
 Bosnia ja Hertsegovina &&&&&&&&&&051197.&&&&0051 197 &&&&&&&&03867055.&&&&003 867 055 &&&&&&&&&&&&&077.050000077,5 Sarajevo liittovaltio bosnia, serbia, kroatia Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettava markka [14][15]
 Bulgaria &&&&&&&&&0110879.&&&&00110 879 &&&&&&&&07186893.&&&&007 186 893 &&&&&&&&&&&&&068.070000068,7 Sofia tasavalta bulgaria Bulgarian leva [14][15]
 Espanja &&&&&&&&&0505370.&&&&00505 370 &&&&&&&048146134.&&&&0048 146 134 &&&&&&&&&&&&&093.060000093,6 Madrid perustuslaillinen monarkia espanja euro [14][15]
 Italia &&&&&&&&&0301340.&&&&00301 340 &&&&&&&061855120.&&&&0061 855 120 &&&&&&&&&&&&0191.0600000191,6 Rooma tasavalta italia euro [14][15]
 Kosovo &&&&&&&&&&010887.&&&&0010 887 &&&&&&&&01870981.&&&&001 870 981 &&&&&&&&&&&&0182.0200000182,2 Pristina tasavalta albania ja serbia euro [14][15]
 Kreikka &&&&&&&&&0131957.&&&&00131 957 &&&&&&&010775643.&&&&0010 775 643 &&&&&&&&&&&&&081.050000081,5 Ateena tasavalta kreikka euro [14][15]
 Kroatia &&&&&&&&&&056594.&&&&0056 594 &&&&&&&&04464844.&&&&004 464 844 &&&&&&&&&&&&&077.070000077,7 Zagreb tasavalta kroaatti euro [14][15]
Kypros Kypros
Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan ja Lähi-itään, ja osittain myös kulttuurillisesti.
 &&&&&&&&&&&05995.&&&&005 995 &&&&&&&&01189197.&&&&001 189 197 &&&&&&&&&&&&0130.0100000130,1 Nikosia tasavalta kreikka, turkki euro [15]
 Malta &&&&&&&&&&&&0316.&&&&00316 &&&&&&&&&0413965.&&&&00413 965 &&&&&&&&&&&01257.09000001 257,9 Valletta tasavalta malta, englanti euro [14][15]
 Monaco &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002,0 &&&&&&&&&&030535.&&&&0030 535 &&&&&&&&&&016403.060000016 403,6 Monaco ruhtinaskunta ranska euro [14][15]
 Montenegro &&&&&&&&&&013812.&&&&0013 812 &&&&&&&&&0647073.&&&&00647 073 &&&&&&&&&&&&&048.070000048,7 Podgorica tasavalta montenegro, albania, serbia euro [14][15]
 Pohjois-Makedonia &&&&&&&&&&025713.&&&&0025 713 &&&&&&&&02096015.&&&&002 096 015 &&&&&&&&&&&&&081.010000081,1 Skopje tasavalta makedonia Makedonian denaari [14][15]
 Portugali &&&&&&&&&&092090.&&&&0092 090 &&&&&&&010825309.&&&&0010 825 309 &&&&&&&&&&&&0110.0100000110,1 Lissabon tasavalta portugali euro [14][15]
 Romania &&&&&&&&&0238391.&&&&00238 391 &&&&&&&021666350.&&&&0021 666 350 &&&&&&&&&&&&&091.&&&&0091,0 Bukarest tasavalta romania Romanian leu [14][15]
 San Marino &&&&&&&&&&&&&061.&&&&0061 &&&&&&&&&&033020.&&&&0033 020 &&&&&&&&&&&&0454.0600000454,6 San Marino tasavalta italia euro [14][15]
 Serbia &&&&&&&&&&077474.&&&&0077 474 &&&&&&&&07243007.&&&&007 243 007 &&&&&&&&&&&&&089.040000089,4 Belgrad tasavalta serbia Serbian dinaari [14][15]
 Turkki
Turkki sijaitsee hallinnollisesti, maantieteellisesti, väestöllisesti ja kulttuurillisesti suurimmaksi osaksi Aasiassa. Bosporinsalmen länsipuolinen osa Turkkia kuuluu Eurooppaan.
&&&&&&&&&0783562.&&&&00783 562 &&&&&&&079414269.&&&&0079 414 269 &&&&&&&&&&&&&093.&&&&0093 Ankara tasavalta turkki Turkin liira [14][15]
Vatikaani Vatikaani &&&&&&&&&&&&&&00.04400000,44 &&&&&&&&&&&&0842.&&&&00842 &&&&&&&&&&&02045.05000002 045,5 Città del Vaticano absoluuttinen vaalimonarkia, teokratia italia euro [14][16]
Itä-Eurooppa: &&&&&&&020777073.&&&&0020 777 073 &&&&&&0232288488.&&&&00232 288 488 &&&&&&&&&&&&&011.020000011,2
 Armenia 1 &&&&&&&&&&029743.&&&&0029 743 &&&&&&&&03056382.&&&&003 056 382 &&&&&&&&&&&&0101.&&&&00101 Jerevan tasavalta armenia Armenian dram [14][15]
 Azerbaidžan
Azerbaidžan sijaitsee maantieteellisesti Aasiassa ja Euroopassa jonka Etelä-Kaukasian niemimaa erottaa ne toisistaan
&&&&&&&&&&086600.&&&&0086 600 &&&&&&&&09780780.&&&&009 780 780 &&&&&&&&&&&&0105.0700000105,7 Baku tasavalta azeri Azerbaidžanin manat [14][15]
 Georgia
Georgia sijaitsee maantieteellisesti Aasiassa ja Euroopassa jonka Etelä-Kaukasian niemimaa erottaa ne toisistaan
&&&&&&&&&&069700.&&&&0069 700 &&&&&&&&04931226.&&&&004 931 226 &&&&&&&&&&&&&064.&&&&0064 Tbilisi tasavalta georgia Georgian lari [14][15]
 Kazakstan
Kazakstan sijaitsee hallinnollisesti, väestöllisesti, maantieteellisesti ja kulttuurillisesti lähes kokonaan Aasiassa. Uraljoen länsipuolinen pieni osa Kazakstania kuuluu Eurooppaan.
&&&&&&&&02724900.&&&&002 724 900 &&&&&&&017948816.&&&&0017 948 816 &&&&&&&&&&&&&&05.06000005,6 Astana tasavalta kazakki ja venäjä tenge [14]
 Moldova &&&&&&&&&&033851.&&&&0033 851 &&&&&&&&03546847.&&&&003 546 847 &&&&&&&&&&&&0131.&&&&00131,0 Chișinău tasavalta moldova Moldovan leu [14][15]
 Ukraina &&&&&&&&&0603550.&&&&00603 550 &&&&&&&044429471.&&&&0044 429 471 &&&&&&&&&&&&&080.020000080,2 Kiova tasavalta ukraina Ukrainan hryvnia [14][15]
 Valko-Venäjä &&&&&&&&&0207600.&&&&00207 600 &&&&&&&&09589689.&&&&009 589 689 &&&&&&&&&&&&&049.080000049,8 Minsk tasavalta valkovenäjä, venäjä Valko-Venäjän rupla [14][15]
 Venäjä
Venäjä sijaitsee maantieteellisesti suurimmaksi osaksi Aasiassa, mutta keskushallinto ja suurin osa asukkaista sijaitsee Euroopassa. Uralvuoriston länsipuolinen osa Venäjää kuuluu Eurooppaan. 		&&&&&&&017098242.&&&&0017 098 242 &&&&&&0142423773.&&&&00142 423 773 &&&&&&&&&&&&&&08.03000008,3 Moskova liittotasavalta venäjä Venäjän rupla [14][15]
Länsi-Eurooppa: &&&&&&&&&0936752.&&&&00936 752 &&&&&&0160797249.&&&&00160 797 249 &&&&&&&&&&&&0160.0600000160,6
 Alankomaat &&&&&&&&&&041543.&&&&0041 543 &&&&&&&016947904.&&&&0016 947 904 &&&&&&&&&&&&0393.&&&&00393,0 Amsterdam, Haag perustuslaillinen monarkia hollanti euro [14][15]
 Belgia &&&&&&&&&&030528.&&&&0030 528 &&&&&&&011323973.&&&&0011 323 973 &&&&&&&&&&&&0336.0800000336,8 Bryssel perustuslaillinen monarkia hollanti, ranska, saksa euro [14][15]
 Iso-Britannia &&&&&&&&&0243610.&&&&00243 610 &&&&&&&064088222.&&&&0064 088 222 &&&&&&&&&&&&0244.0200000244,2 Lontoo parlamentaarinen monarkia englanti Englannin punta [14][15]
 Irlanti &&&&&&&&&&070273.&&&&0070 273 &&&&&&&&04892305.&&&&004 892 305 &&&&&&&&&&&&&055.030000055,3 Dublin tasavalta englanti, iiri euro [14][15]
 Luxemburg &&&&&&&&&&&02586.&&&&002 586 &&&&&&&&&0570252.&&&&00570 252 &&&&&&&&&&&&0173.0500000173,5 Luxemburg perustuslaillinen monarkia luxemburg, saksa, ranska euro [14][15]
Tiedosto:Flag of France (1794–1815, 1830–1974).svg Ranska &&&&&&&&&0551500.&&&&00551 500 &&&&&&&066553766.&&&&0066 553 766 &&&&&&&&&&&&0109.0300000109,3 Pariisi tasavalta ranska euro [15][17]
Keski-Eurooppa: &&&&&&&&&0922752.&&&&00922 752 &&&&&&0161761816.&&&&00161 761 816 &&&&&&&&&&&&0165.0900000165,9
 Itävalta &&&&&&&&&&083871.&&&&0083 871 &&&&&&&&08665550.&&&&008 665 550 &&&&&&&&&&&&0102.&&&&00102 Wien liittotasavalta saksa euro [14][15]
 Liechtenstein &&&&&&&&&&&&0160.&&&&00160 &&&&&&&&&&037624.&&&&0037 624 &&&&&&&&&&&&0232.&&&&00232 Vaduz perustuslaillinen monarkia saksa Sveitsin frangi [14][15]
 Puola &&&&&&&&&0312685.&&&&00312 685 &&&&&&&038562189.&&&&0038 562 189 &&&&&&&&&&&&0123.0500000123,5 Varsova tasavalta puola Puolan zloty [14][15]
 Saksa &&&&&&&&&0357022.&&&&00357 022 &&&&&&&080854408.&&&&0080 854 408 &&&&&&&&&&&&0233.0200000233,2 Berliini liittotasavalta saksa euro [14][15]
 Slovakia &&&&&&&&&&049035.&&&&0049 035 &&&&&&&&05445027.&&&&005 445 027 &&&&&&&&&&&&0111.&&&&00111,0 Bratislava tasavalta slovakia euro [14][15]
 Slovenia &&&&&&&&&&020273.&&&&0020 273 &&&&&&&&01983412.&&&&001 983 412 &&&&&&&&&&&&&095.030000095,3 Ljubljana tasavalta sloveeni euro [14][15]
 Sveitsi &&&&&&&&&&041277.&&&&0041 277 &&&&&&&&08121830.&&&&008 121 830 &&&&&&&&&&&&0200.&&&&00200 Bern valaliitto saksa, ranska, italia, retoromaani Sveitsin frangi [14][15]
 Tšekki &&&&&&&&&&078867.&&&&0078 867 &&&&&&&010644842.&&&&0010 644 842 &&&&&&&&&&&&0133.&&&&00133 Praha tasavalta tšekki Tšekin koruna [14][15]
 Unkari &&&&&&&&&&093028.&&&&0093 028 &&&&&&&&09897541.&&&&009 897 541 &&&&&&&&&&&&0106.&&&&00106 Budapest tasavalta unkari Unkarin forintti [14][15]
Pohjois-Eurooppa: &&&&&&&&01432323.&&&&001 432 323 &&&&&&&032048161.&&&&0032 048 161 &&&&&&&&&&&&&022.010000022,1
 Islanti &&&&&&&&&0103000.&&&&00103 000 &&&&&&&&&0331918.&&&&00331 918 &&&&&&&&&&&&&&02.07000002,7 Reykjavík tasavalta islanti Islannin kruunu [18]
 Latvia &&&&&&&&&&064589.&&&&0064 589 &&&&&&&&01989500.&&&&001 989 500 &&&&&&&&&&&&&036.060000036,6 Riika tasavalta latvia euro [19]

[20]

 Liettua &&&&&&&&&&065300.&&&&0065 300 &&&&&&&&02904391.&&&&002 904 391 &&&&&&&&&&&&&045.&&&&0045,0 Vilna tasavalta liettua euro [21]
 Norja &&&&&&&&&0323787.&&&&00323 787 &&&&&&&&05177000.&&&&005 177 000 &&&&&&&&&&&&&014.&&&&0014,0 Oslo perustuslaillinen monarkia norja Norjan kruunu [22]

[23]

 Ruotsi &&&&&&&&&0450295.&&&&00450 295 &&&&&&&&09784445.&&&&009 784 445 &&&&&&&&&&&&&019.070000019,7 Tukholma perustuslaillinen monarkia ruotsi Ruotsin kruunu [24][25]
 Suomi &&&&&&&&&0338434.&&&&00338 434 &&&&&&&&05509984.&&&&005 509 984 &&&&&&&&&&&&&018.010000018,1 Helsinki tasavalta suomi, ruotsi euro [26][27]
 Tanska &&&&&&&&&&043094.&&&&0043 094 &&&&&&&&05659715.&&&&005 659 715 &&&&&&&&&&&&0124.0600000124,6 Kööpen­hamina perustuslaillinen monarkia tanska Tanskan kruunu [14]

[28]

 Viro &&&&&&&&&&045339.&&&&0045 339 &&&&&&&&01313271.&&&&001 313 271 &&&&&&&&&&&&&031.030000031,3 Tallinna tasavalta viro euro [29][30]
Yhteensä: &&&&&&&026650000.&&&&0026 650 000 &&&&&&0852513722.&&&&00852 513 722 &&&&&&&&&&&&&070.&&&&0070
Valtio Pinta-ala (km²) Asukasluku
(2015) 		Väestö­tiheys
(as. / km²)		 Pääkau­punki valtiomuoto viralliset kielet valuutta Lähteet
  • 1 Armenian ja Kyproksen katsotaan kuuluvan maantieteellisesti Aasiaan, mutta kulttuurisesti ja historiallisesti Eurooppaan.
  • Lähteet: [14][15]

Kiistanalaiset alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä mainittujen valtioiden lisäksi on useita itsenäisiä valtioita, joilla ei kuitenkaan ole kansainvälistä tunnustusta tai ovat vain muutaman valtion tunnustama.lähde?

Valtio Pinta-ala
(km²)		 Asukas­luku Asukas­tiheys
(as./km²)		 Pääkau­punki Emämaa
 Abhasia &&&&&&&&&&&08432.&&&&008 432 &&&&&&&&&0216000.&&&&00216 000 &&&&&&&&&&&&&029.&&&&0029 Suhumi Julistautunut Georgiasta itsenäiseksi, mutta vain viiden valtion tunnustamana.
 Etelä-Ossetia &&&&&&&&&&&03900.&&&&003 900 &&&&&&&&&&070000.&&&&0070 000 &&&&&&&&&&&&&018.&&&&0018 Tskhinvali Julistautunut Georgiasta itsenäiseksi, mutta vain neljän valtion tunnustamana.
 Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta &&&&&&&&&&&03355.&&&&003 355 &&&&&&&&&0264172.&&&&00264 172 &&&&&&&&&&&&&078.&&&&0078 Nicosia Pohjois-Kypros on vuonna 1983 itsenäiseksi julistautunut valtio, jonka itsenäisyyden on tunnustanut vain Turkki. Turkki ei puolestaan tunnusta Kyproksen tasavaltaa itsenäiseksi.
 Transnistria &&&&&&&&&&&04163.&&&&004 163 &&&&&&&&&0555300.&&&&00555 300 &&&&&&&&&&&&0133.&&&&00133 Tiraspol Itsenäistynyt Moldovasta yksipuolisesti. Alue sijaitsee Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella eikä mikään valtio ole tunnustanut sitä.
Vuoristo-Karabahin tasavalta Artsakhin tasavalta &&&&&&&&&&011458.&&&&0011 458 &&&&&&&&&0141400.&&&&00141 400 &&&&&&&&&&&&&012.&&&&0012 Stepanakert Alue on irtautunut Azerbaidžanista yksipuolisesti vuonna 1991, mutta mikään muu maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.

Itsehallintoalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue Pinta-ala
(km²)		 Asukas­luku Asukas­tiheys
(as./km²)		 Pääkau­punki Emämaa
 Ahvenanmaa &&&&&&&&&&&01552.&&&&001 552 &&&&&&&&&&028355.&&&&0028 355 &&&&&&&&&&&&&016.080000016,8 Maarianhamina  Suomi
 Färsaaret &&&&&&&&&&&01399.&&&&001 399 &&&&&&&&&&049483.&&&&0049 483 &&&&&&&&&&&&&032.090000032,9 Tórshavn  Tanska
 Gibraltar &&&&&&&&&&&&&&05.09000005,9 &&&&&&&&&&029034.&&&&0029 034 &&&&&&&&&&&04697.03000004 697,3 Gibraltar  Britannia
 Guernsey &&&&&&&&&&&&&078.&&&&0078 &&&&&&&&&&065345.&&&&0065 345 &&&&&&&&&&&&0828.&&&&00828,0 St. Peter Port  Britannia
 Huippuvuoret ja Jan Mayen &&&&&&&&&&062049.&&&&0062 049 &&&&&&&&&&&02932.&&&&002 932 &&&&&&&&&&&&&&00.0460000,046 Longyearbyen  Norja
 Jersey &&&&&&&&&&&&0116.&&&&00116 &&&&&&&&&&094949.&&&&0094 949 &&&&&&&&&&&&0773.0900000773,9 Saint Helier  Britannia
 Mansaari &&&&&&&&&&&&0572.&&&&00572 &&&&&&&&&&085421.&&&&0085 421 &&&&&&&&&&&&0129.0100000129,1 Douglas  Britannia

Euroopan osia ja alaryhmittymiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan osat. Keltaisella Itä-Eurooppa, vihreällä Pohjois-Eurooppa, sinisellä Keski-Eurooppa, violetilla Länsi-Eurooppa, tummemmalla oranssilla Etelä-Eurooppa, vaaleammalla oranssilla Kaakkois-Eurooppa.

Maantieteellinen jaottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonmaantieteellisiä alueita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren osan Eurooppaa kattavia yhteenliitymiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurisia tai poliittisia alueita tai ryhmittymiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Euroopan talousalue, Euraasian talousunioni, Euroopan vapaakauppajärjestö
Euroopan maiden ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohden.

Eurooppa oli vuonna 2008 hallinnoitavien varojen perusteella maailman rikkain maanosa, sillä kaiken kaikkiaan ne olivat yli 32,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun taas vastaava luku Pohjois-Amerikassa oli 27,1 biljoonaa.[31] Vuonna 2009 Euroopan hallinnoitavat kokonaisvarat käsittivät kolmanneksen koko maailman varoista. Finanssikriisi 2000-luvun ensikymmenen lopulla on kuitenkin heikentänyt monen maan luottoluokitusta ja ajanut euroalueen velkakriisiin. Ennen kriisiä Euroopan bruttokansantuote oli huipussaan.[32]

Vaurauden vaihtelu eri puolilla Eurooppaa on suurta. Rikkaimmat maat sijaitsevat lähinnä Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, kun taas sosialismin ja esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien vaikutus näkyy yhä monissa Itä-Euroopan ja Balkanin maissa. Maailmanpankin (2011–2018) mukaan Euroopan rikkaimmat maat ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen mukaan ovat Luxemburg, Irlanti, Norja, Sveitsi ja Alankomaat. Köyhimmät maat asukasta kohden ovat Moldova, Ukraina, Bosnia ja Hertsegovina, Albania ja Serbia.[33]

Kansainvälisen valuuttarahaston (2018) mukaan neljä Euroopan maata kuuluu kokonaisbruttokansantuotteeltaan maailman kymmenen suurimman kansantalouden joukkoon: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Italia.[34] Koko Euroopan bruttokansantuote henkeä kohden vuonna 2016 oli 21 767 Yhdysvaltain dollaria.[35]

Vuonna 2002 yhteensä 12 Euroopan unionin jäsenmaata otti käyttöön yhteisvaluutta euron, Suomi mukaan lukien. Nykyään euro on käytössä 19 EU-maassa ja lisäksi neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa.[36]

Euroopan tärkeimpiä finanssikeskuksia ovat Lontoo, Zürich, Geneve ja Frankfurt.[37] Euroopassa on myös useita veroparatiiseja, kuten Monaco, Luxemburg, Andorra, Liechtenstein, Jersey ja Mansaari.[38]

Vuonna 2018 liikevaihdoltaan suurin eurooppalainen yritys oli hollantilais-brittiläinen energiayhtiö Royal Dutch Shell, joka oli yli 396 miljardin Yhdysvaltain dollarin liikevaihdollaan maailman kolmanneksi suurin yritys.[39] Muita samana vuonna maailman 20 suurimman yrityksen joukkoon kuuluneita eurooppalaisia yrityksiä olivat brittiläinen energiayhtiö BP[40], saksalainen autoyritys Volkswagen AG[41], sveitsiläinen kaivos- ja raaka-aineyritys Glencore[42], saksalainen autoyritys Daimler AG[43] ja ranskalainen öljy-yhtiö Total.[44]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottoritietä Saksassa.

Euroopassa on hyvin kattava maantie- ja rautatieverkko. Lukuisat eurooppatiet johtavat maasta toiseen ylittäen valtakunnan rajat. Keski-Euroopassa on tiheä moottoritieverkosto. Etenkin Keski-Euroopassa on lisäksi erinomaiset junayhteydet maasta toiseen.

Euroopan vilkkaimmat lentoasemat vuonna 2019 olivat Lontoon Heathrow’n lentoasema, Pariisin Charles de Gaullen lentoasema, Amsterdamin Schipholin lentoasema, Frankfurtin lentoasema, Istanbulin lentoasema, Madrid-Barajasin lentoasema ja Barcelonan lentoasema.[45]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa asuu nykyisin noin 740 miljoonaa henkeä. Vuonna 2020 heistä yli 40 miljoonaa oli syntynyt Euroopan ulkopuolella[46]. Eurooppa on verraten tiheään asuttu maanosa: yhtä neliökilometriä kohden Euroopassa asuu keskimäärin yli 70 ihmistä. Erityisen tiheään asuttuja maita ovat esimerkiksi Englanti, Alankomaat, Belgia ja Saksa. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Euroopassa asutus on monin paikoin harvaa.

Väkiluvun kasvu on Euroopassa hidasta verrattuna muihin maanosiin johtuen muun muassa alhaisesta syntyvyydestä. Sen sijaan väestön ikääntyminen on nopeaa: vuonna 2005 yli 65-vuotiaiden osuus oli 16 prosenttia väestöstä, vuoteen 2050 mennessä sen on laskettu kasvavan 28 prosenttiin.[47]

Eurooppalaisten elinajanodote on korkea. Noin puolella Euroopan maista se on yli 80 vuotta. Pisin se on sveitsiläisillä, italialaisilla ja espanjalaisilla (yli 83 vuotta) ja lyhin moldovalaisilla, ukrainalaisilla ja venäläisillä (noin 72 vuotta).[48]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Euroopan kielet
Euroopan pääaakkoset, Kypros ja Turkki on laskettu mukaan
  latinalaiset aakkoset
  kyrilliset aakkoset
  kreikkalaiset aakkoset
  latinalaiset aakkoset ja kyrilliset aakkoset
  kreikkalaiset aakkoset ja latinalaiset aakkoset

Euroopassa puhutaan noin 230 kieltä, mikä on vain 3 % maailman kielten lukumäärästä.[49] Indoeurooppalaisten kielten puhujia on yli 90 prosenttia. Suurimmat indoeurooppalaiset kieliryhmät ovat slaavilaiset, germaaniset ja romaaniset kielet. Slaavilaisia kieliä puhutaan etenkin Euroopan itäosissa, ja niitä ovat esimerkiksi venäjä, puola ja serbokroaatti. Germaanisia kieliä taas puhutaan etenkin Keski- ja Pohjois-Euroopassa, ja niihin kuuluvat muun muassa englanti, saksa ja ruotsi. Romaaniset kielet taas ovat enemmän keskittyneet Euroopan eteläosiin, ja niitä ovat muun muassa ranska, espanja ja italia. Pienempiä indoeurooppalaisia kieliryhmiä ovat esimerkiksi kelttiläiset ja balttilaiset kielet. Myös kreikan ja albanian kielet kuuluvat indoeurooppalaisiin kieliin.

Euroopassa puhuttavia ei-indoeurooppalaisia kieliä ovat esimerkiksi useat uralilaiset kielet, kuten suomi, viro ja unkari, sekä isolaattikieliin kuuluva baski ja altailaisiin kieliin kuuluva turkki.

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uskonto Euroopassa

Eurooppalaisista noin 75 % on kristittyjä ja 8 % muslimeja. Noin 17 % eurooppalaisista ei tunnusta mitään uskontoa. Juutalaisia on alle yksi prosentti.

Lounaiseurooppalaisista suurin osa on katolilaisia. Keski-Euroopassa asuu monin paikoin runsaasti niin katolilaisia kuin protestantteja. Pohjoismaissa ja Britanniassa suurin osa väestöstä on protestantteja, Itä-Euroopassa taas asuu enemmän ortodokseja. Muslimeista suurin osa asuu Venäjän ja Turkin Euroopan-puoleisissa osissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa ja Kosovossa.[50]

Kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moskova.
Lontoo.
Katso myös: Luettelo Euroopan yli 1 000 000 asukkaan kaupungeista

Euroopassa on 17 yli 1,5 miljoonan asukkaan kaupunkia. Vuoteen 1950 asti maailman suurimpien kaupunkien joukossa oli eurooppalaisia pääkaupunkeja, mutta kehitysmaiden väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat muuttaneet tilanteen.

Kun kaupunkilaisiksi lasketaan kaupungin rajojen sisällä elävät asukkaat, ja kaupungeiksi sellaiset joilla on oma paikallishallinto (mutta ei useamman kunnan alueelle jakautuvia taajamia), Euroopan suurimmat kaupungit ovat:

Sijoitus Nimi Maa Väkiluku Huomioitavaa
1. Istanbul  Turkki 15 029 231[51] kaupunki osittain Euroopan, osittain Aasian puolella
2. Moskova  Venäjä 13 197 596[52]
3. Lontoo  Yhdistynyt kuningaskunta 08 787 892[53] metropolialueen väkiluku yli 14 miljoonaa (2014)[54]
4. Pietari  Venäjä 05 323 300[55]
5. Berliini  Saksa 03 671 000[56]
6. Madrid  Espanja 03 165 235[57]
7. Kiova  Ukraina 02 932 525[58]
8. Rooma  Italia 02 879 038[59]
9. Pariisi Tiedosto:Flag of France (1794–1815, 1830–1974).svg Ranska 02 241 346[60] metropolialueen väkiluku yli 12 miljoonaa (2014)[54]
10. Minsk  Valko-Venäjä 01 949 400[61]
11. Bukarest  Romania 01 883 144[62]
12. Wien  Itävalta 01 877 836[63]
13. Budapest  Unkari 01 759 407[64]
14. Hampuri  Saksa 01 758 041[65]
15. Varsova  Puola 01 748 916[66]
16. Barcelona  Espanja 01 602 386[57]
17. München  Saksa 01 521 678[67]
18. Harkova  Ukraina 01 431 565[68]
19. Milano  Italia 01 362 695[59]
20. Praha  Tšekki 01 280 208[69]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisen kulttuurin juuret ovat antiikin Kreikassa, Rooman valtakunnassa ja kristinuskossa, ja sitä ovat vuosisatojen saatossa muokanneet muun muassa renessanssi, kolonialismi, valistus ja sodat.

Euroopan yhteinen kulttuuriperintö yhdistetään alueiden alkuperäiskansojen kulttuurien ja kansanperinteiden kanssa, jotka on jaettu karkeasti slaavilaiseen, latinalaiseen ja germaaniseen, mutta näiden lisäksi on Euroopassa useita muita ryhmiä, kuten kreikkalaiset ja keltit. Kulttuurien monimuotoisuus luonnehtii suurta osaa Euroopasta, ja vaihtelut ovat suuria varsin pienillä maantieteellisillä etäisyyksillä.[70]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pantheonin temppeli Roomassa on parhaiten säilynyt antiikin aikainen rakennus.
Etelä-Saksassa sijaitseva Neuschwansteinin linna valmistui vuonna 1892.

Eurooppalaista arkkitehtuuria leimaavat voimakas alueellinen vaihtelu ja hyvin vaiheikas historia. Eteläeurooppalaiset kaupungit ja kylät ovat usein tiiviimmin rakennettuja kuin pohjoiseurooppalaiset. Euroopassa on edelleen jäljellä monta tiivistä, ilman selvää asemakaavaa rakennettua vanhaakaupunkia, ja ne ovat usein suojeltuja. Tällaisia on esimerkiksi Prahassa (Staré Město), Tallinnassa, Tukholmassa ja Venetsiassa. Antiikin ajan arkkitehtuuria on edelleen etenkin Roomassa ja eri puolilla Kreikkaa.lähde?

Antiikin Kreikan arkkitehtuuri suosi yksinkertaisuutta ja tasapainoisia mittasuhteita sekä marmorin käyttöä, ja se on vaikuttanut hyvin moneen myöhäisempään eurooppalaisen arkkitehtuurin tyylisuuntaan.[71] Huomattavimpia antiikin Kreikan arkkitehtuurin edustajia ovat pylväiden varaan rakennetut temppelit, kuten Ateenan Parthenon. Antiikin Rooman arkkitehtuuri oli hyvin käytännöllistä, ja sitä edustavat muun muassa Colosseum ja muut gladiaattoriareenat, Pantheonin temppeli ja akveduktit. Roomalaisten keksimää betonia käytettiin monien varsin vaatimattoman näköisten talojen rakennusmateriaalina.[72] Etenkin Pohjois-Euroopassa ja Alpeilla on varhaisista ajoista lähtien käytetty rakennusmateriaalina paljon puuta.lähde?

Keskiajalla vallitsevia tyylisuuntia olivat romaaninen tyyli ja hieman myöhemmin goottilainen tyyli. Ne ovat edelleen esillä monissa kirkoissa ympäri Eurooppaa, sillä keskiajalla kirkonrakentajat kulkivat maasta toiseen ja veivät vaikutteita mukanaan. Romaanisen tyylin tunnusmerkkejä ovat pyöreät holvikaaret, paksut kiviseinät, pienet ikkunat, tynnyriholvit ja erilaiset freskot. Goottilaiseen tyyliin kuuluvat taas korkeat kirkontornit, koristeelliset suippokaaret ja värikkäät ikkunamaalaukset. Esimerkkejä romaanisen tyylin edustajista ovat Santiago de Compostelan katedraali ja Lundin tuomiokirkko, kun taas goottilaista tyyliä edustavat muun muassa Kölnin ja Milanon tuomiokirkot sekä Notre-Damen katedraali. Jotkin keskiaikaiset kirkot, kuten Turun tuomiokirkko, sekoittivat romaanista ja goottilaista tyyliä.[73][74]

Keskiajan jälkimainingeissa arkkitehtuurin painopiste muuttui renessanssiin, ja vaikutteita otettiin antiikin ajoilta. Renessanssia edustavat rakennukset ovat antiikin rakennusten tapaan selkeitä ja symmetrisiä, ja pylväitä ja pyörökaaria käytettiin paljon. Renessanssi sai alkunsa Italiasta, jossa sitä edustaa muun muassa Firenzen Santa Maria del Fiore -katedraali.[75][76] Renessanssia edustavat myös muun muassa Chambordin linna Ranskassa ja Frederiksborgin linna Tanskassa. Myös palladiolainen arkkitehtuuri haki paljon vaikutteita antiikin Roomasta, ja sitä edustavat monet kartanot. Uuden ajan alkupuolella suosiotaan nosti myös barokki, joka suosi mahtipontista koristelua, raskaita tukirakenteita ja eritoten symmetriaa. Barokkia edustavat muun muassa Fontana di Trevin suihkulähde Roomassa, St. Paulin katedraali Lontoossa ja Versaillesin ja Wienin Schönbrunnin linnat.[77]

1800-luvulla vallitseviksi tyylisuunniksi nousivat revivalismi ja aivan vuosisadan lopulla myös jugend. Revivalistisessa tyylissä heräteltiin vanhempia arkkitehtonisia suuntauksia uudelleen eloon, ja sitä edustivat muun muassa uusgoottilaiset Lontoon Big Ben ja Unkarin parlamenttitalo sekä uusromaaninen Neuschwansteinin linna. Uusklassismia edusti muun muassa Napoleon I:n kehittämä empiretyyli, joka levisi myöhemmin muun muassa Pietariin ja Helsinkiin.[78] Jugend eli art nouveau suosi kaarevia muotoja, omaperäistä koristeellisuutta ja epäsymmetrisyyttä, ja sitä edustavia rakennuksia on runsaasti etenkin Budapestissä ja Prahassa.[79] 1900-luvulla suosiotaan on nostanut etenkin moderni ja postmoderni arkkitehtuuri, joissa on käytetty puhtaampia geometrisia linjoja. Useimpien eurooppalaisten kaupunkien siluetti on pohjoisamerikkalaisiin ja itäaasialaisiin kaupunkeihin verrattuna matala, mutta lukuisia pilvenpiirtäjiä on esimerkiksi Lontoossa ja Frankfurt am Mainissa.lähde?

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
William Shakespeare

Eurooppalaisen kirjallisuuden kehdoksi määritellään yleensä antiikin Kreikka,[80] jossa kehittyi kaksi selkeää kirjallisuuden lajijakoa. Dionysos-jumalan palvontamenoihin kuuluneen näytelmäkilpailuperinteen myötä kirjallisuus jaettiin tragedioihin ja komedioihin. Filosofi Aristoteles puolestaan esitti Runousopissaan kirjallisuuden kolmijaon draamaan, lyriikkaan ja epiikkaan. Eräät maailmankirjallisuuden merkittävimmät tekstit ovat peräisin Antiikin Kreikasta, kuten Platonin dialogit, Homeroksen Ilias ja Odysseia sekä Sofokleen kuuluisa tragedia kuningas Oidipuksesta.

Keskiaika oli kirjallisuuden lama-aikaa, jolloin kirjallisuus rajoittui lähes kokonaan kristinuskon aiheisiin. Antiikin perintö hylättiin ja pakanalliset teokset tuomittiin jyrkästi. Keskiajan tärkeimpänä teoksena pidetään italialaisen Dante Alighierin kuuluisinta teosta Jumalainen näytelmä.[81]tarvitaan parempi lähde Renessanssin aikana 1400–1600-luvuilla ihannoitiin jälleen antiikkia, ja aiheita kirjallisuuteen haettiin antiikin myyteistä sekä taruista. Myös yksilönvapauden ja ihmisyyden korostaminen sekä maailmankuvan laajeneminen kuuluivat renessanssin kirjallisuuteen. Merkittävimpiä renessanssiteoksia ovat muun muassa Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistys, William Shakespearen Hamlet sekä Miguel de Cervantesin Don Quijote. Ranska oli 1600-luvulla merkittävä klassismin keskus, jonka edustajia olivat muun muassa Molière ja René Descartes.

1700-luvun keskeisimpiä eurooppalaisia kirjailijoita olivat muun muassa Immanuel Kant, Voltaire, Jean-Jacques Rousseau ja Gotthold Ephraim Lessing, jotka olivat myös keskeisiä valistusajan vaikuttajia. 1800-luku oli kirjallisuuden osalta varsin aktiivista aikaa, jolloin keskeisiä kirjallisuuden ilmiöitä olivat etenkin romantiikka, realismi ja tieteiskirjallisuus. Tunnetuimpia 1800-luvun kirjailijoita olivat muun muassa Charles Dickens, Fjodor Dostojevski, Arthur Conan Doyle, Johann Wolfgang von Goethe, Nikolai Gogol, Victor Hugo, Leo Tolstoi ja Jules Verne. 1900-luvun suosituimpia eurooppalaisia kirjailijoita ovat puolestaan olleet esimerkiksi Hermann Hesse, James Joyce, Franz Kafka, Astrid Lindgren, Thomas Mann, J. R. R. Tolkien ja Virginia Woolf.

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Eurooppalainen elokuva

Elokuva keksittiin Ranskassa 1800-luvun lopulla. Eurooppalaisen elokuvan parista on noussut runsaasti maailmankuuluja ohjaajia, kuten Alfred Hitchcock, Vittorio de Sica, Rainer Werner Fassbinder, Roberto Rossellini, Federico Fellini, Ingmar Bergman, Lars von Trier, Aki Kaurismäki ja Fritz Lang. Merkittäviä eurooppalaisen elokuvan liikkeitä ovat esimerkiksi saksalainen ekspressionismi, italialainen neorealismi, ranskalaisen elokuvan uusi aalto, uusi saksalainen elokuva ja Dogma 95.

Merkittäviä elokuvajuhlia järjestetään etenkin Ranskan Cannesissa, Italian Venetsiassa ja Saksan pääkaupungissa Berliinissä.

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wolfgang Amadeus Mozart

Euroopan tärkeimpiä klassisen musiikin säveltäjiä olivat muun muassa Johann Sebastian Bach, Ludwig van Beethoven, Frédéric Chopin, Wolfgang Amadeus Mozart, Gioachino Rossini ja Antonio Vivaldi. Britanniaa pidetään länsimaisen populaarimusiikin supervaltana Yhdysvaltojen ohella, ja sieltä ovat lähtöisin muun muassa maailman kaikkien aikojen menestyksekkäin yhtye The Beatles sekä muun muassa Elton John, David Bowie, Queen ja The Rolling Stones. Muita 1900-luvun suosituimpia eurooppalaisia populaarimusiikin artisteja ovat olleet muun muassa ruotsalainen ABBA, saksalainen Scorpions ja irlantilainen U2.

Vuodesta 1956 lähtien on järjestetty lähes joka vuosi Eurovision laulukilpailu, jossa jokainen laulukilpailuun osallistuva maa kilpailee yhdellä uudella lauluesityksellä, jotka äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Eniten Euroviisuja ovat voittaneet Irlanti (7 kertaa) ja Ruotsi (7 kertaa). Koska kilpailuun saavat osallistua kaikki Euroopan yleisradiounionin aktiiviset jäsenmaat, kilpailussa on nähty myös Euroopan ulkopuolisia osallistujamaita, kuten Israel ja Australia.

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan maiden keittiöt vaihtelevat hyvin suuresti. Etelä-Euroopassa runsaasti käytettyjä ruoka-aineita ovat muun muassa vihannekset, sitrushedelmät, yrtit, pasta, äyriäiset, kylmäsavustettu kinkku ja salami, oliiviöljy ja viini, kun taas pohjoisempana erityisen käytettyjä ruoka-aineita ovat muun muassa täysjyväviljatuotteet, peruna, juurekset, lohikalat, järvikalat, marjat ja sienet.

Melko yhteistä eurooppalaisessa keittiössä on esimerkiksi se, että liha ja kala tarjotaan usein näkyvästi tarjoilukokoisena, toisin kuin esimerkiksi aasialaisessa keittiössä. Makkara on suosittu lihatuote eri puolilla Eurooppaa. Euroopassa kuluu verraten paljon leipää sekä erilaisia maitotuotteita, kuten kermaa ja juustoa. Etenkin Ranskassa ja Italiassa valmistetaan satoja erilaisia juustolaatuja, joista monet ovat saaneet nimisuojan. Peruna on nykyään peruselintarvike lähes kaikkialla Euroopassa, vaikka se saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana vasta 1500-luvulla.[82] Eurooppalainen ruoka on harvoin tulisesti maustettua.

Maailmanlaajuisesti verraten Euroopassa kulutetaan paljon alkoholijuomia.[83][84] Etenkin Ranska, Italia ja Espanja kuuluvat maailman johtaviin viinintuottajiin ja -kuluttajiin. Olutta kulutetaan paljon etenkin Tšekissä, Saksassa, Britanniassa ja Irlannissa. Viski on suosittua Britteinsaarilla ja votka Itä-Euroopassa.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Mallineet suomeksi.
  1. ↑ How many countries in Europe? www.worldometers.info. Worldometer. Viitattu 22.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Europe (Arkistoitu – Internet Archive) MSN Encarta Encyclopedia
  3. ↑ Iso tietosanakirja, 3. osa (Edom-Gotthielf), art. Eurooppa, Otava 1933
  4. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), art. Eurooppa, Otava 1977, ISBN 951-1-04170-3
  5. ↑ Eurooppanaisia ja Eurooppa-ongelmia Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2005
  6. ↑ Barbarian Tides: The Migration Age and the Later Roman Empire Amazon. Viitattu 5.3.2014.
  7. ↑ 8th Century, 701 to 800 World Timeline. Viitattu 5.3.2014.
  8. ↑ Charlemagne A&E Television Networks, LLC. Viitattu 5.3.2014.
  9. ↑ a b History of Europe Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.3.2014.
  10. ↑ Euroopan kartta HEMA Maps. Viitattu 12.2.2011.
  11. ↑ Mont Blanc, France/Italy Peakbagger.com
  12. ↑ Europe Average Annual Precipitation eldoradoweather.com.
  13. ↑ Average annual precipitation in Europe [550×550] reddit.com.
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq The World Factbook: Country comparison: area cia.gov. Arkistoitu 9.2.2014. Viitattu 21.7.2015.
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap International Programs - Country Rankings (Population) 2015. U.S. Census Bureau. Viitattu 21.7.2015.
  16. ↑ Vatican City (väkiluku) The World Factbook. heinäkuu 2014. Arkistoitu 10.1.2019. Viitattu 21.7.2015.
  17. ↑ France The World Factbook. heinäkuu 2015. Arkistoitu 24.12.2018. Viitattu 21.7.2015.
  18. ↑ Iceland The World Factbook. heinäkuu 2015. Arkistoitu 18.5.2020. Viitattu 21.7.2015.
  19. ↑ Latvia (pinta-ala) The World Factbook. Arkistoitu 16.8.2011. Viitattu 21.7.2015.
  20. ↑ Iedzīvotāju skaits samazinās zem divu miljonu robežas (väkiluku Tekijä =) 06.06.2014. Latvijas statistika. Viitattu 21.7.2015.
  21. ↑ Statistinių rodiklių analizė (väkiluku) 2015M07. OSP. Viitattu 21.7.2015.
  22. ↑ Oppdaterte arealtal i statistikkbanken (pinta-ala) 2015. Statistics Norway. Viitattu 21.7.2015.
  23. ↑ Nøkkeltall (väkiluku) Statistics Norway. 1.4.2015. Viitattu 21.7.2015.
  24. ↑ Statistisk årsbok för Sverige 2009 (pinta-alaViitattu= 21.7.2015) Statistiska Centralbyrån.
  25. ↑ Befolkningsstatistik 31.5.2015. Statistiska Centralbyrån. Viitattu 21.7.2015.
  26. ↑ Kuntien päivitetyt pinta-alat ilmestyivät 06.03.2013. Maanmittauslaitos. Viitattu 21.7.2015.
  27. ↑ Suomen ennakkoväkiluku syyskuun lopussa 5 509 984 24.10.2017. Tilastokeskus. Viitattu 22.12.2017.
  28. ↑ FT: Folketal efter hovedlandsdele (summariske tal fra folketællinger) statistikbanken.dk. 2015. Viitattu 21.7.2015.
  29. ↑ Eesti pindala osutus arvatust üle 100 ruutkilomeetri suuremaks Postimees. 16.7.2015. Viitattu 21.7.2015.
  30. ↑ Rahvastikunäitajad ja koosseis - 2015 5.5.2015. Eesti Statistika. Viitattu 21.7.2015.
  31. ↑ Bloomberg.com Bloomberg.com. 15.9.2009. Fineman, Josh. Arkistoitu 28 January 2015. Viitattu 24.3.2020.
  32. ↑ Global Wealth Stages a Strong Comeback Pr-inside.com. 10 June 2010. Arkistoitu 20 May 2011. Viitattu 24.3.2020.
  33. ↑ "GDP per capita, PPP (current international $)", World Development Indicators database, World Bank. Database updated on 16 December 2016. Accessed on 23 December 2016.
  34. ↑ World Economic Outlook Database 1 October 2018. International Monetary Fund.
  35. ↑ World Economic Outlook Database–April 2017, Kansainvälinen valuuttarahasto, 18.4.2017.päivitettävä
  36. ↑ The euro outside the euro area European Commission - Economic and Financial Affairs. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  37. ↑ The Global Financial Centres Index 14 (s. 4) 9/2013. Z/Yen Grop. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Suomalaisilla 450 miljoonaa Euroopan veroparatiiseissa. Helsingin Sanomat 12.4.2008 s. A3, www-versio (maksullinen)[vanhentunut linkki]
  39. ↑ Royal Dutch Shell Global 500. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  40. ↑ BP Global 500. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  41. ↑ Volkswagen Global 500. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  42. ↑ Glencore Global 500. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  43. ↑ Daimler Global 500. Arkistoitu 17.6.2019. Viitattu 26.3.2020.
  44. ↑ Total Global 500. Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 26.3.2020.
  45. ↑ The Busiest Airports In Europe Big 7. Viitattu 24.3.2019.
  46. ↑ Migration and Migrants: Regional Dimensions and Developments: Europe International Organization for Migration. Viitattu 13.5.2024.
  47. ↑ The Geopolitics of world population change Center for Strategic & International Studies, 2007
  48. ↑ Human Development Report 2019 10.12.2019. United Nations Development Programme. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Interactive Language Map The National Virtual Translation Center, 2007
  50. ↑ Muslims in Europe BBC, 2005
  51. ↑ The Results of Address Based Population Registration System, 2017 31. joulukuuta 2017. Turkish Statistical Institute. Viitattu 1. helmikuuta 2018.[vanhentunut linkki](turkiksi)
  52. ↑ Goskomstat Rosstat. [1] (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
  53. ↑ Population Estimates for UK, England and Wales, Scotland and Northern Ireland Office for National Statistics. Viitattu 29. heinäkuuta 2016.
  54. ↑ a b Eurostat
  55. ↑ Goskomstat Rosstat[2] (venäjäksi)
  56. ↑ Amt für Statistik Berlin Brandenburg Amt für Statistik Berlin-Brandenburg. Viitattu 5. maaliskuuta 2015. (saksaksi)
  57. ↑ a b List of place name: Population of the Continuous Municipal Register by Population Unit Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 11. kesäkuuta 2015.
  58. ↑ Чисельність населення щомісячна інформація (Population monthly information) 1. marraskuuta 2017. Головне управління статистики м.Києва (Main Department of Statistics of Kiev). (ukrainaksi)
  59. ↑ a b Statistiche demografiche ISTAT demo.istat.it. Arkistoitu 3.1.2018. Viitattu 19. lokakuuta 2017.
  60. ↑ Population of Paris in January 2014 INSEE. Viitattu 11. kesäkuuta 2015.
  61. ↑ Belarus in figures 2015 19 March 2015. National Statistical Committee of the Republic of Belarus. Arkistoitu 9. marraskuuta 2015. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  62. ↑ Official Population data for 2016 National Institute of Statistics (Romania)|INSSE. Viitattu 27. helmikuuta 2017.
  63. ↑ Bevölkerung zu Quartalsbeginn seit 2002 nach Bundesland 10. elokuuta 2017. Statistik Austria. Viitattu 9. lokakuuta 2017.
  64. ↑ 1.2. Népesség a település jellege szerint, január 1. (1980–)* Hungarian Central Statistical Office. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  65. ↑ Population - Hamburg 10. kesäkuuta 2015. Federal Statistical Office of Germany and the statistical Offices of the Länder. Arkistoitu 23.5.2015. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  66. ↑ Tabl. 09 - Ludność według płci i miast lokakuu 2016. Central Statistical Office (Poland). Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 23.3.2020. (puolaksi)
  67. ↑ Bayerisches Landesamt für Statistik und Datenverarbeitung: Result - 12411-001: Bevölkerung: Gemeinden, Stichtage (letzten 6) statistikdaten.bayern.de. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.(saksaksi)
  68. ↑ РОЗПОДІЛ ПОСТІЙНОГО НАСЕЛЕННЯ УКРАЇНИ ЗА СТАТТЮ ТА ВІКОМ: Станом на 1 січня 2014 року 2014. State Statistics Service of Ukraina. Viitattu 11. kesäkuuta 2015.
  69. ↑ Brinkhoff, Thomas: Czech Republic: Major Cities City Population. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  70. ↑ European Management and European Business Schools: Insights from the History of Business Schools. European Management Journal, 2014, 32. vsk, nro 4, s. 529–534. Kaplan, Andreas.
  71. ↑ Cartwright, Mark: Greek Architecture Ancient History Encyclopedia. Viitattu 24.3.2020.
  72. ↑ Christensen et al., 2011.
  73. ↑ Honour, Hugh & Fleming, John: ”Euroopan keskiaika”, Maailman taiteen historia. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-16753-7
  74. ↑ Yrjö Karilas (toim.): Pikku Jättiläinen, WSOY 1958
  75. ↑ Varhaisrenessanssin arkkitehtuuri Taidehistorian aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 24.3.2020.
  76. ↑ Renessanssi elvytti antiikin arkkitehtuurin Taidehistorian aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 24.3.2020.
  77. ↑ 10 Masterpieces of Baroque Architecture History Lists. Viitattu 24.3.2020.
  78. ↑ Nokela, s. 166.
  79. ↑ Rantala 1993, s. 338
  80. ↑ Risto Niemi-Pynttäri: Euroopan kirjallisuushistoria Jyväskylän yliopisto.
  81. ↑ Kirjallisuushistoria – Keskiaika 400-1300 aikkavitonen.blogspot.com. 21.1.2015. Viitattu 23.3.2020.
  82. ↑ DNA from herbarium specimens setteles a controversy about origins of the European potato. American Journal of Botany, 2008, nro 95, s. 252–257. doi:doi=10.3732/ajb.95.2.252 ISSN 0002-9122 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.3.2020.
  83. ↑ WHO Global status report on alcohol and health 2014 who.int. Arkistoitu 14.2.2018.
  84. ↑ Global Status Report on Alcohol 2004 World Health Organization. 2004. Viitattu 23.3.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eurooppa&oldid=22835997”