Norjan tieverkko

Eurooppatie 18 kulkee Etelä-Norjan läpi.

Trollstigen on avoinna vain kesäisin.

Storseisundetin silta Atlantin väylällä.

Norjan yleisten teiden tieverkko koostuu noin 93 400 kilometristä maantietä Norjassa. Se jakaantuu seuraaviin luokkiin:

• Valtakunnalliset tiet (riksveg): 10 400 km
• Läänin tiet (fylkesveg): 44 300 km
• Kunnalliset tiet (kommunalveg): 38 700 km

Tiestön laatu on varsin vaihteleva. Vuoristoalueilla valtatietkin saattavat olla hyvin kapeita ja mutkaisia. Tasaisemmilla alueilla tiestön geometria on parempi, mutta näilläkin seudulla tiet ovat suurelta osin kapeampia ja mutkaisempia kuin vastaavat tiet Suomessa.

Numerointi

Ennen vuoden 2010 alussa tapahtunutta hallintouudistusta valtakunnalliset tiet merkittiin liikennemerkein maastoon ja numeroitiin numeroin 2-999. Yksi- ja kaksinumeroiset tiet ovat tärkeämpiä teitä ja kolminumeroiset ovat näitä vähäisempiä. Tämä numerointijärjestelmä säilyi uudistuksessa, vaikka yli 40 prosenttia valtakunnallisista teistä siirtyi läänin teiksi.

Läänin teiden ja kunnallisten teiden numerointi on lääni- ja kuntakohtainen.

Liikennemerkeissä esitetään numerointi seuraavasti:

• Valtakunnalliset tiet merkitään valkoisin numeroin vihreällä pohjalla.
• Ne läänin tiet, jotka olivat valtakunnallisia teitä vuoden 2009 lopussa, säilyttivät numeronsa ja ne merkitään mustin numeroin valkoisella pohjalla.
• Muiden läänin teiden eikä kunnallisten teiden numeroa ei esitetä liikennmerkeissä.

Jos tie on osa eurooppatieverkostoa, sillä ei ole kansallista numeroa. Eurooppatien numeroa ei käytetä valtakunnallisen tien kansallisena numerona. Esimerkiksi valtakunnallisen tien numeroa 10 ei ole käytössä, koska eurooppatie E10 kulkee Norjan alueella. Poikkeuksena tie numero 12, joka on jatkoa tielle E12.

Teiden hallinto

Valtakunnallisen tieverkon omistaa valtio ja sitä hallinnoi ja hoitaa Statens vegvesen -niminen virasto. Läänin teiden vastuu on lääneissä ja kunnallisten teiden kunnissa.

Talvihoito

Norjassa osa yleisistäkin teistä suljetaan talvisajaksi. Tämä on käytäntö sellaisten teiden osalta, jotka eivät ole osa keskeisintä tieverkkoa ja jonka talvihoito tulisi erittäin kalliiksi. Tällaiset tiet sijaitsevat yleensä vuoristoalueilla. Olosuhteiden niin vaatiessa tiet voidaan sulkea myös tilapäisesti, yleensä yöajaksi. Huonojen keliolosuhteiden vallitessa on käytössä myös kolonna-ajo: Tieosuudella sallitaan vain tienpitäjän avustamien autoletkojen kulku. Letkan keulassa ja perässä liikkuu yleensä aura-auto.

Norjassa on joillain alueilla nastarengasvero. Kitkarenkaat ovat suosittuja, varsinkin alavilla kaupunkialueilla.

Tiemaksut

Osa teistä on maksullisia. Tällaisia teitä ovat yleensä parannetut tai uudet tieosuudet, joiden rakentamiskustannuksista osa peitetään määräaikaisella tiemaksulla. Tiemaksua voidaan myös ryhtyä keräämään etukäteen tulevan investoinnin rahoittamiseksi. Eräiden kaupunkien ympärillä on kaupunkitulli (bomring), jolla kerätään maksua kyseisen kaupungin liikenneinvestointeihin. Myös yksityistien pitäjä voi kerätä tiemaksuja.

Lautat

Rannikkoalueilla on 114 yleisen tien lauttayhteyttä. Kaikki yleisten teiden lautat ovat maksullisia, ja ne liikennöivät tienpitäjän laskuun. Lautoilla noudatetaan yhtenäistä lauttayhteyden pituuteen perustuvaa taksaa.

Sillat

Etenkin rannikkoalueille on siltatekniikan kehittyessä rakennettu hyvinkin pitkiä ja näyttäviä siltoja. Isot sillat ovat usein valmistuttuaan maksullisia.

Norjan viisi pisintä siltaa ovat

• Drammenin moottoritiesilta (1 892 m, E18)
• Nordhordlandin silta (1 610 m, E39)
• Sandesundin silta (1 528 m, E6)
• Mjøsa-järven silta (1 421 m, E6)
• Gjemnessundin silta (1 257 m, E39)

Jänneväliltään pisimmät sillat ovat

• Askøyn silta (850 m, 562)
• Stordabrua, Trekantsambandet (677 m, E39)
• Gjemnessundin silta (623 m, E39)
• Osterøyn silta (595 m, 566)
• Bømlabrua, Trekantsambandet (577 m, 542)

Lærdalin tunneli

E39-tiellä on kaksi suurta ponttonisiltaa: Nordhordlandsbrua (ponttoniosan pituus 1 246 m) ja Bergsøysundbrua (845 m). Ensin mainittu on maailman pisin vain päistä ankkuroitu ponttonisilta ja siihen kuuluu myös vinoköysisiltaosuus, jonka alikulkukorkeus on 32 metriä.

Tunnelit

Päätiestöllä on noin 950 tunnelia. Näistä kolme on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Vuonna 2000 valmistunut Lærdalin tunneli (24,5 km, E16) on maailman pisin maantietunneli. Osa tunneleista kulkee meren alla. Eiksundin alittava tunneli (7,8 km, 653) on maailman syvimmällä käyvä maantietunneli. Sen alin kohta sijaitsee 287 metriä meren pinnan alapuolella.

Aiheesta muualla

• Vegvesen (Norjan tielaitos)