Varsinais-Suomen maakunta
Varsinais-Suomi (ruots. Egentliga Finland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Saaristomeren rannikolla ja saarissa. Maakunta koostuu Loimaan, Salon, Turun, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnista. Naapurimaakunnat ovat Ahvenanmaa lounaassa, Kanta-Häme ja Pirkanmaa koillisessa, Satakunta pohjoisessa sekä Uusimaa idässä. Nykyinen maakunnan alue on Varsinais-Suomen historiallista maakuntaa hieman laajempi, sillä se käsittää myös Loimaan seudun, joka kuuluu Satakunnan, sekä Someron, joka kuuluu Hämeen historialliseen maakuntaan.
| Varsinais-Suomen maakunta Egentliga Finland |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Turun ja Porin lääni (1634–1997) Länsi-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Turku |
| Maakuntajohtaja | Kari Häkämies |
| Pinta-ala ilman merialueita |
10 912,22 km² 10:nneksi suurin 2021 |
| Kokonaispinta-ala |
20 537,55 km² 6:nneksi suurin 2021 [1] |
| – maa | 10 666,06 km² |
| – sisävesi | 246,16 km² |
| – meri | 9 625,33 km² |
| Väkiluku |
494 023 kolmanneksi suurin 30.9.2024 [2] |
| – väestötiheys | 46,32 as./km² (30.9.2024) |
| Maakuntalaulu | Varsinaissuomalaisten laulu |
| Nimikkolajit | |
| – eläin | kettu |
| – järvi | Pyhäjärvi |
| – kala | silakka |
| – kasvi | tammi |
| – kivi | punainen graniitti |
| – lintu | naakka eli hakkinen |
| Lyhenne | FI-19 |
Varsinais-Suomen pinta-ala 1. tammikuuta 2021 oli 20 537,55 km², josta maa-alueita on 10 666,06 km², sisävesiä 246,16 km² ja merialueita 9 625,33 km².[3] Maakunnan väkiluku 30. syyskuuta 2024 oli 494 023 henkeä[2], joten se oli Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen Suomen kolmanneksi runsasväkisin maakunta. Maakunnan valtakunnallinen väestöosuus on noin 8,7 prosenttia. Asukkaista 5,7 prosenttia oli ruotsinkielisiä ja 3,9 prosenttia vieraskielisiä. Varsinais-Suomen väestötiheys on Suomen toiseksi suurin Uudenmaan maakunnan jälkeen. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Turku. Varsinais-Suomessa on enemmän kesämökkejä kuin missään muussa Suomen maakunnassa: vuonna 2012 Varsinais-Suomessa niitä oli noin 49 000.[4]
Varsinais-Suomi muodostaa eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirin. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2019 vaaleissa eduskuntaan 17 kansanedustajaa.
Maantiede
muokkaaVarsinais-Suomen eteläisin vakituisesti asuttu paikka on Utö Korppoossa Paraisilla. Läntisin vakituisesti asuttu paikka on Nåtö Houtskarissa Paraisilla[5]. Pohjoisin vakituisesti asuttu paikka on Pyhärannan Rihtniemi.[6] Itäisin vakituisesti asuttu paikka on Somerniemen Härjänojalla Somerolla.[7]
Varsinais-Suomen luonto poikkeaa monilta osin muun Suomen luonnosta. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat Saaristomeri ja lehdot. Tammivyöhyke ulottuu Turun saaristoon sekä Varsinais-Suomen rannikolle. Turun edustalla Ruissalon saaressa onkin Suomen laajimmat tammimetsät. Myös maaeläimistö on lajilukumäärältään Suomen rikkainta. Koko Suomen hyönteislajistosta 80 % on tavattu Varsinais-Suomessa. Koskematonta luontoa Varsinais-Suomessa on kuitenkin jäljellä enää hyvin vähän.[8] Varsinais-Suomen alueella sijaitsevat Saaristomeren ja Kurjenrahkan kansallispuistot sekä Vaskijärven luonnonpuisto.
Joki- ja perinteiset maanviljelysalueet jylhien merenrantojen lisäksi luovat Varsinais-Suomelle ainutlaatuisen miljöön. Maakunnan korkein kohta on 163,9 metriä korkea Särämäki Kiikalassa Salossa.[9][10] Varsinais-Suomen maaperä on pääosiltaan melko nuorta ja uutta maata nousee merestä jatkuvasti pikkuhiljaa lisää Turun saaristossa. Maaperä on alavaa ja muun Suomen oloihin nähden hedelmällistä. Varsinais-Suomea onkin kutsuttu Suomen vilja-aitaksi.
Varsinais-Suomi kuuluu kasvillisuudeltaan sekä hemiboreaaliseen että eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hemiboreaalisen vyöhykkeen raja kulkee suunnilleen linjalla Uusikaupunki–Pöytyä–Salon pohjoisosa. Tämän linjan rannikon puoleisella alueella on hemiboreaalista, sisämaan puolella eteläboreaalista kasvillisuutta. Samalla linjalla kulkee tammen luontaisen kasvualueen pohjoisraja. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Tammen luontaiset esiintymät Varsinais-Suomessa on hyvin kirjattu, ja niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta jotka jäävät hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lähes kaikki esiintymät ovat pienialaisia puuryhmiä tai metsäsaarekkeita keskellä havumetsää tai sekametsää, lukuun ottamatta Ruissaloa, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat suojellut tammiaarniometsät. Kaikkia muitakin jaloja lehtipuita tavataan luonnossa Varsinais-Suomen maakunnassa yleisemmin kuin muualla Suomessa. Yleisimmät ovat euroopanpähkinäpensas, metsävaahtera ja tammi. Ruissalon saari Turussa on pienestä koostaan huolimatta sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000.[11]
Varsinais-Suomen vesistöistä tärkeimpiin kuuluu Aurajoki, jonka jokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema.[12] Joki saa alkunsa Oripään harjualueelta ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kautta Turkuun, jossa se laskee Saaristomereen. Maakunnan muita Saaristomereen laskevia jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Halikonjoki, Uskelanjoki, Kiskonjoki–Perniönjoki, Mynäjoki, Laajoki ja Sirppujoki. Näistä Paimionjoen vesistö on valuma-alueeltaan suurin. Lisäksi sisämaassa maakunnan koillisosan halki virtaa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki. Maakunnan suurin järvi on Säkylän Pyhäjärvi, jonka pituus on noin 30 km suurin leveys noin 8 km ja pinta-ala 155 km². Muutoin järviä on lähinnä maakunnan itäosissa, missä Enäjärvi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä on pinta-alaltaan 12 km², Paimionjoen vesistöön kuuluva Painio, Fiskarsinjoen vesistöön kuuluva Määrjärvi, Kiskon Kirkkojärvi kukin noin 7 km² sekä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön kuuluvat Iso-Kisko 6 km² ja Hirsijärvi 5 km². Maakunnan luoteisosassa Säkylän Pyhäjärven ohella suurimpia järviä ovat Laajoen vesistöön kuuluva Elijärvi ja Ihodenjoen vesistöön kuuluva Otajärvi.[13]
Turun saaristo maakunnan lounaisosassa muodostuu noin 20 000 saaresta, joista osa on pieniä kallioluotoja, osa taas suuria asuttuja saaria. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on muutama sata. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna. Alue on Aurajokilaakson tavoin yksi Suomen kansallismaisemista. Luonto on alueella hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on Jurmo Korppoossa Paraisilla. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa Örö Dragsfjärdissä Kemiönsaarella. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.[14]
Vaakuna
muokkaa- Pääartikkeli: Varsinais-Suomen vaakuna
Varsinais-Suomen liitto kuvaa maakunnan vaakunaa seuraavasti:
- Punaisessa kentässä ristikkäin kaksi kultaista peistä; kumpaankin peitseen on kiinnitetty kaksikielekkeinen sininen lippu, jossa reunoihin ulottuva kultainen risti; peitsien päällikkeenä kruunullinen kultainen turnajaiskypärä. Kruunu: herttuakunnan kruunu.
- Vaakunakuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Tunnuskuvio oli yhtenä osana herttuakunnan vaakunassa. Tunnus oli esillä myös Kustaa Vaasan hautajaisissa ja esiintyy hänen Upsalan tuomiokirkossa olevassa hautamuistomerkissään.
- Vaakunakuvio edusti Suomen herttuan Juhanan kilvessä Etelä-Suomea eli nykyistä Varsinais-Suomea. Kypärän ja peitsien voidaan olettaa kuvaavan täällä sijainnutta herttuan hovia ja maan hallinnollista keskusta. Pohjois-Suomen eli nykyisen Satakunnan karhuaiheinen vaakuna on tulkittu viittaavan turkiksia ja riistaa tuottaviin metsämaihin. Varsinaisiksi maakuntavaakunoiksi nämä vanhat tunnuskuviot tulivat 1800-luvulla.
Varsinais-Suomen vaakuna on osa Kustaa Vaasan 7. syyskuuta 1557 silloiselle Suomen herttuakunnalle ja pojalleen Juhanalle myöntämää vaakunaa. Vaakuna esiintyy monien muiden maakuntavaakunoiden ohella myös Uppsalan tuomiokirkossa samassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jossa on myös vanhin tunnettu Suomen vaakuna. Siinä nykyisen Varsinais-Suomen vaakunan yhteydessä lukee kuitenkin ”Södra Finland” (Etelä-Suomi) ja Satakunnan vaakunan yhteydessä ”Norra Finland” (Pohjois-Suomi).
Varsinais-Suomen vaakuna vuodelta 1557 on vanhin kuvallinen esitys, jossa sinikeltainen ristilippu esiintyy Ruotsin valtakuntaan liittyvänä tunnuksena, josta sittemmin kehittyi nykyisen Ruotsin lippu.[15]
Syyskuussa vuonna 2007 vaakuna täytti 450 vuotta. Vaakunan syntymäpäiviä vietettiin kutsuvierastilaisuutena Turun linnassa 7. syyskuuta 2007.
Aluejako
muokkaaVarsinais-Suomi muodostuu 27 kunnasta, joista 12 on kaupunkeja (lihavoituina). Entisiä kuntia on 48.
Kartta kunnista
muokkaa
Luettelo kunnista
muokkaa| Nimi | Vaakuna | Kuntamuoto | Väkiluku[16] | Pinta-ala[3] | Väestötiheys | Seutukunta | Perustettu |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Turku (Åbo) |  |
maakunnan pääkaupunki |
204 618 | 306,36 km² | 833,03 as./km² | Turun seutukunta | 1229 |
| Salo |  |
kaupunki | 50 912 | 2 168,29 km² | 25,62 as./km² | Salon seutukunta | 1887 |
| Kaarina |  |
kaupunki | 36 531 | 179,59 km² | 242,62 as./km² | Turun seutukunta | 1869 |
| Raisio |  |
kaupunki | 25 519 | 50,06 km² | 523,36 as./km² | Turun seutukunta | 1292 |
| Naantali |  |
kaupunki | 20 081 | 688,24 km² | 64,24 as./km² | Turun seutukunta | 1443 |
| Loimaa |  |
kaupunki | 15 334 | 851,85 km² | 18,08 as./km² | Loimaan seutukunta | 1921 |
| Uusikaupunki |  |
kaupunki | 14 887 | 1 932,48 km² | 29,58 as./km² | Vakka-Suomi | 1617 |
| Lieto |  |
kaupunki | 20 620 | 302,56 km² | 68,61 as./km² | Turun seutukunta | 1331 |
| Parainen (Pargas) |  |
kaupunki | 14 961 | 5 547,79 km² | 16,92 as./km² | Turunmaan seutukunta | 2009 |
| Paimio |  |
kaupunki | 11 247 | 242,27 km² | 47,16 as./km² | Turun seutukunta | 1997 |
| Somero |  |
kaupunki | 8 450 | 697,68 km² | 12,65 as./km² | Salon seutukunta | 1867 |
| Masku |  |
kunta | 9 594 | 204,08 km² | 54,86 as./km² | Turun seutukunta | - |
| Laitila |  |
kaupunki | 8 475 | 545,33 km² | 15,93 as./km² | Vakka-Suomi | 1868 |
| Pöytyä |  |
kunta | 8 043 | 773,55 km² | 10,72 as./km² | Loimaan seutukunta | - |
| Mynämäki |  |
kunta | 7 501 | 536,09 km² | 14,43 as./km² | Turun seutukunta | - |
| Kemiönsaari (Kimitoön) |  |
kunta | 6 425 | 2 800,97 km² | 9,35 as./km² | Turunmaan seutukunta | 2009 |
| Rusko |  |
kunta | 6 416 | 127,90 km² | 50,46 as./km² | Turun seutukunta | - |
| Nousiainen |  |
kunta | 4 664 | 199,49 km² | 23,45 as./km² | Turun seutukunta | 1867 |
| Aura |  |
kunta | 3 976 | 95,58 km² | 41,85 as./km² | Loimaan seutukunta | 1917 |
| Sauvo |  |
kunta | 2 969 | 299,63 km² | 11,75 as./km² | Turun seutukunta | - |
| Koski Tl |  |
kunta | 2 194 | 192,42 km² | 11,46 as./km² | Loimaan seutukunta | 1869 |
| Vehmaa |  |
kunta | 2 268 | 202,08 km² | 12,01 as./km² | Vakka-Suomi | 1869 |
| Pyhäranta |  |
kunta | 1 927 | 291,74 km² | 13,43 as./km² | Vakka-Suomi | - |
| Marttila |  |
kunta | 1 924 | 195,99 km² | 9,85 as./km² | Loimaan seutukunta | 1409 |
| Taivassalo |  |
kunta | 1 695 | 217,71 km² | 12,08 as./km² | Vakka-Suomi | - |
| Oripää |  |
kunta | 1 293 | 117,83 km² | 10,98 as./km² | Loimaan seutukunta | 1869 |
| Kustavi |  |
kunta | 946 | 770,04 km² | 5,7 as./km² | Vakka-Suomi | 1874 |
Entisiä kuntia
muokkaaVarsinais-Suomen maakunnan entisiä kuntia ovat[17]:
|
Väestö ja kielet
muokkaaVäestönkehitys
muokkaaSeuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Kielet
muokkaaVarsinais-Suomen asukkaista vajaa 92 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia ja hieman yli 8 prosenttia puhuu äidinkielenään muita kieliä. Vieraskielisten osuus on melkein tuplaantunut vuodesta 2010.[19] Alla olevassa taulukossa on esitetty Varsinais-Suomen kymmenen puhutuinta kieltä vuonna 2021:[19]
| Sija | Kieli | Puhujia 2021 | Väestöosuus 2021 |
|---|---|---|---|
| 1. | suomi | 415 917 | 86,03% |
| 2. | ruotsi | 27 459 | 5,68% |
| 3. | venäjä | 5 557 | 1,15% |
| 4. | viro | 4 053 | 0,84% |
| 5. | arabia | 3 849 | 0,80% |
| 6. | kurdi | 2 861 | 0,59% |
| 7. | albania | 2 549 | 0,53% |
| 8. | somali | 1 821 | 0,38% |
| 9. | englanti | 1 700 | 0,35% |
| 10. | ukraina | 1 495 | 0,31% |
Suurimmat taajamat
muokkaaVuonna 2017 Varsinais-Suomessa sijaitsi 65 taajamaa.[20] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017)[21] |
|---|---|---|---|
| 1 | Turun keskustaajama | Turku 180 097 Kaarina 31 083 Raisio 23 715 Naantali 14 064 Lieto 13 571 Masku 5 875 Rusko 3 825 |
272 230 |
| 2 | Salon keskustaajama | Salo | 29 496 |
| 3 | Uudenkaupungin keskustaajama | Uusikaupunki | 10 269 |
| 4 | Paraisten keskustaajama | Parainen | 9 494 |
| 5 | Loimaan keskustaajama | Loimaa | 8 857 |
| 6 | Paimion keskustaajama | Paimio | 8 336 |
| 7 | Laitilan keskustaajama | Laitila | 5 579 |
| 8 | Someron keskustaajama | Somero | 5 016 |
| 9 | Mynämäen kirkonkylä | Mynämäki | 4 199 |
| 10 | Jäkärlä | Turku 3 376 Lieto 251 |
3 627 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Liikenne
muokkaa
Matkustajaliikennettä Varsinais-Suomessa on Turku–Helsinki- ja Turku–Toijala-radoilla. Turun ja Toijalan välisellä rataosuudella on Turun sataman, Turun, Loimaan ja Humppilan asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Maaria, Karviainen ja Kyrö. Rata on valmistunut vuonna 1876 ja sähköistetty vuonna 2000. Turun ja Helsingin välisellä rataosuudella eli rantaradalla on Turun sataman, Turun, Kupittaan ja Salon asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Piikkiö, Paimio ja Ervelä. Rata on valmistunut Helsinkiin asti vuonna 1903. Sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 1995, samana vuonna kun Suomen ensimmäiset Pendolino-junat alkoivat kulkea Turun ja Helsingin väliä. Matkustajaliikennettä oli ennen myös Turun ja Uudenkaupungin välisellä radalla, mutta matkustajaliikenne radalla loppui 31.12.1992. Varsinais-Suomen rautateiden tavaraliikenne keskittyy pääosin Turku–Uusikaupunki- ja Turku–Toijala-radoille, mutta vähäistä tavaraliikennettä on myös rantaradalla.
Turun satama on Suomen tärkeimpiä satamia, josta on useita päivittäisiä matkustajaliikenneyhteyksiä Ruotsin Tukholmaan ja Kapellskärin satama sekä Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan ja Långnäsiin. Liikennettä järjestää Silja Line ja Viking Line. Turusta on myös runsasta tavaraliikennettä. Naantalin satamassa on enimmäkseen tavaraliikennettä, mutta myös kolmesti päivässä autolauttayhteys Ruotsin Kapellskäriin. Uudenkaupungin satamassa liikennöi lähinnä ro-ro-alukset. Ahvenanmaan maakuntahallinnon ylläpitämät lautat hoitavat liikennettä Paraisilta Kökarin ja Sottungan kautta Långnäsiin sekä Kustavista Brändön ja Kumlingen kautta Vårdöhön.
Varsinais-Suomen ainoa kansainvälinen lentoasema sijaitsee Turun ja Ruskon rajalla. Turun lentoasemalta liikennöidään päivittäin Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Asemalla toimii matkustajaterminaalin lisäksi vilkas rahtiterminaali. Matkustajamäärä vuonna 2006 oli 339 920.
Turku on usean valtatien toinen päätepiste. Sieltä lähtevät valtatie 1 Helsinkiin, valtatie 8 Suomen länsirannikkoa pitkin Ouluun, valtatie 9 Tampereelle ja valtatie 10 Hämeenlinnaan. Muita tärkeitä liikenneväyliä ovat kantatie 41 Aurasta Huittisiin, kantatie 43 Uudestakaupungista Harjavaltaan ja kantatie 52 Salosta Raaseporiin sekä seututie 204 Liedosta Euraan. Helsingin ja Porin välinen valtatie 2 sivuaa maakunnan koilliskulmaa.
Kristinusko
muokkaaVarsinais-Suomi on evankelisen liikkeen synnyinseutua ja liike on lähes ainoana hallinnut alueen seurakuntaelämää. Evankelisuus on voimakkaampaa kuin missään muualla erityisesti Loimaan ympäristössä sekä Loimijoen varressa Pöytyällä, Karinaisissa ja Tarvasjoella. Evankelisuuden suhteellinen kannatusosuus on huomattava ja liikkeen yhtenäistä vaikutusta osoittaa muiden liikkeiden puuttuminen.[22]
Turussa on evankelisten ohella omaa toimintaa heränneillä, lestadiolaisilla ja rukoilevaisilla. Elinvoimaisimmin Turussa toimii alueen valtaliike evankelisuus. Turussa on myös voimakasta kannatusta evankelioivalle herätyskristillisyydelle.[22]
Ruokakulttuuri
muokkaa
Varsinais-Suomi on suomalaisen keittiön läntistä ydinaluetta, joka on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Alueen pitkä historia ja erityisesti maanviljelyn ja kalastuksen perinteet ovat vaikuttaneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Lounaissuomalaiset ovat muuta Suomea aikaisemmin omaksuneet uusia ruuanvalmistustapoja, jotka ovat sitten siirtyneet Varsinais-Suomesta myös lähimaakuntien keittiöihin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita mämmin, joka oli aiemmin tunnettu vain Lounais-Suomessa, mutta sittemmin levisi koko maahan. Myös luonnonolosuhteet ovat suosineet Varsinais-Suomea, ja maakunnan viljelijät ovat olleet ensimmäisten joukossa aloittamassa sokerijuurikkaan, rypsin, tomaatin, kasvihuonekurkun, mansikan ja varhaisvihannesten viljelyä Suomessa.[23]
Kaloista varsinkin silakka – Varsinais-Suomen maakuntakala – on kuulunut alueen ruokaperinteeseen jo vuosisatojen ajan. Sitä on syöty ympäri vuoden suolattuna, paistettuna, hiillostettuna, silakkarullina ja perunoiden päällä keitettynä. Lisäksi ahventa, siikaa ja haukea käytetään usein kalasopassa. Haukea on perinteisesti myös keitetty ja syöty yhdessä kananmunista tehdyn kastikkeen kanssa. Liharuoista tärkeimpiä ovat perinteisesti olleet läskisoossi sekä erilaiset makkarat. Turun kauppahallista saatavat rusina- ja laukkamakkarat ovat yhä hyvin suosittuja.[24]
Leivissä alueen erikoisuus on kyrsä eli kuminalla maustettu ruisleipä. Juhlapyhiksi Turussa leivottiin usein varilimppua tai varikakkoa, joka on imellyttämällä valmistettua hapanleipä, jossa maltaita ja ruisjauhoja imellytetään vedessä. Nykyään varilimppu on Varsinais-Suomen maakuntaleipä, mutta se on Turussakin harvinaisempaa ja sen tilalle on noussut samantyyppinen tumma ja melko makea saaristolaisleipä.
Jälkiruokana on Varsinais-Suomessa tehty usein ja aivan erityisesti jouluna luumukiisseliä eli väskynäkräämiä. Kiisseliä on syöty jälkiruokana joko sellaisenaan tai riisipuuron kera. Leivoksista ja pullista merkittävimpiä ovat muun muassa runsaasti rusinoita sisältävä herkkukranssi ja niin sanotut norjalaiset eli kakkutaikinasta tehdyt munkit. Muuallakin Suomessa perinteinen berliininmunkki tunnetaan Turussa nimellä piispanmunkki ja siinä on perinteisesti vaaleanpunaisen sijaan valkoinen kuorrutus.[25]
Matkailu
muokkaa
Varsinais-Suomen suosituimmat matkailukohteet vuonna 2006 olivat[26]:
- Muumimaailma, Naantali (281 402 kävijää)
- Holiday Club Caribia, Turku (254 318 kävijää)
- Turun tuomiokirkko (196 790 kävijää)
- Aboa Vetus & Ars Nova, Turku (195 708 kävijää)
- Turun linna (133 401 kävijää)
- Seikkailupuisto, Turku (108 185 kävijää)
- Ruisrock, Turku (65 999 kävijää)
- Forum Marinum, Turku (55 864 kävijää)
- Wiurilan kartano, Halikko (46 000 kävijää)
- Luostarinmäen käsityöläismuseo, Turku (45 724 kävijää)
- Hiidenlinna, Somero (Somerniemi) (44 325 kävijää)
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 24.10.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.10.2024.
- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ Tiesitkö tätä kesämökeistä Iltalehti. Viitattu 28.5.2013.
- ↑ Ojanperä, Päivi: Ahvenanmaalta itään.. Turun Sanomat, 15.2.2015, 111. vsk, nro 45, s. 15–16.
- ↑ Ojanperä, Päivi: Rihtniemen ranta maata rakkaampi. Turun Sanomat, 18.1.2015, s. 15–16.
- ↑ Kuusela, Anna: Idän rajattomat. Turun Sanomat, 1.2.2015, 111. vsk, nro 31, s. 15–16.
- ↑ Turun luontokohteet Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ Hyyppäränharju, Kultalähde ja Särämäki Salon kaupunki. Arkistoitu 4.6.2019. Viitattu 17.1.2014.
- ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 11.11.2008.
- ↑ Ruissalo osana Natura 2000 -verkostoa Valtion Ympäristöhallinto. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ Kansallismaisemat Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ Järviwiki Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.9.2012.
- ↑ Saaristomeren luonto saaristoon.fi. Viitattu 23.6.2009.
- ↑ Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 31. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7
- ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ Lakkautetut kunnat aakkosjärjestyksessä (pdf) (s. 55–61. ISBN 978–952–244–528–5) Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 2015. 2015. Helsinki: Tilastokeskus. Arkistoitu 13.4.2018. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ a b Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kieli, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot PxWeb. Viitattu 9.7.2022.[vanhentunut linkki]
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 157. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Suolasilakasta rysäburgeriin: Varsinaissuomalaista ruokakulttuuria – selvitys Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset sekä Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea. Arkistoitu 23.9.2013. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ Perinteistä varsinaissuomalaista ruokaa Varsinais-Suomen ruokaketjun kehittämishanke (VARRU). Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 12.12.2013.
- ↑ Makutestissä Omar-munkit MTV Lifestyle. Arkistoitu 2.5.2016. Viitattu 15.5.2016.
- ↑ Sanna Sevänen: Turku houkutellut aiempaa enemmän matkailijoita. Turun Sanomat, 2007, nro 194, s. 20.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Varsinais-Suomen maakunta Wikimedia Commonsissa
- Lauri Palmunen (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja – Egentliga Finlands handbok. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Varsinais-Suomen liiton kotisivu
- Lounaispaikan karttapalvelu (Arkistoitu – Internet Archive)