Umpieritysjärjestelmä

Umpirauhaset (lat. glandula endocrina, glandula sine ductu) muodostavat umpieritysjärjestelmän (sisäeritysjärjestelmä), jossa tiehyettömät umpirauhaset erittävät kemiallisia välittäjäaineita, hormoneita, jotka kiertävät verenkierrossa ja vaikuttavat toisiin elimiin. Hormonit toimivat viestinviejinä ja leviävät verenkierron välityksellä elimistön eri osissa oleviin soluihin, jotka tulkitsevat hormonien välittämät viestit ja toimivat niiden mukaan. Umpieritysjärjestelmään eivät kuulu avorauhaset eli eksokriiniset rauhaset (glandula exocrina), kuten sylkirauhaset, hikirauhaset tai ruuansulatuskanavassa olevat rauhaset.

**Tärkeimmät umpirauhaset.**
Mies vasemmalla, nainen oikealla. 1. Käpyrauhanen 2. Aivolisäke
3. Kilpirauhanen 4. Kateenkorva
5. Lisämunuaisen kuorikerros 6. Haima
7. Munasarja 8. Kives

Lääketieteen aluetta, joka käsittelee umpierityssairauksia, kutsutaan endokrinologiaksi, joka on osa sisätautioppia.

Fysiologiaa

Umpieritysjärjestelmä yhdistää aivot hormonien avulla elimiin, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kasvua ja kehittymistä sekä lisääntymistä.

Eräiden steroidirakenteisten hormonien signaalin välitykseen solun sisälle liittyy ligandin aktivoimia tumahormonireseptoriproteiineja, jotka sitoutuessaan tiettyihin DNA-sekvensseihin toimivat transkription päälle-pois -kytkiminä tuman sisällä. Nämä kytkimet säätelevät ihon, luiden sekä aivojen käyttäytymistä säätelevien keskusten kehittymistä ja erikoistumista. Ne säätelevät jatkuvasti myös sukurauhasten säätelyä.

Umpieritysjärjestelmä säätelee hormonejaan negatiivisen palautteen kautta, eli korkea pitoisuus vähentää tuotantoa. Immuunijärjestelmä ja muut tekijät osallistuvat myös hormonitasapainon säätelyyn.

Umpirauhaset ja niiden erittämät hormonit

Kumpikin sukupuoli

Hypotalamus
- Tyrotropiinia vapauttava hormoni (TRH)
- Gonadotropiinia vapauttava hormoni (GnRH)
- Kasvuhormonia vapauttava hormoni (GHRH)
- Kortikotropiinia vapauttava hormoni (CRH)
- Somatostatiini (SS tai GHIH tai GIH)
- Dopamiini (DA)

Aivolisäke
- Aivolisäkkeen etulohko (adenohypofyysi)
  - Kasvuhormoni (GH)
  - Prolaktiini (PRL)
  - Adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH, kortikotropiini)
  - Kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH, tyrotropiini)
  - follikkelia stimuloiva hormoni (FSH, kuuluu gonadotropiineihin)
  - Luteinisoiva hormoni (LH, kuuluu gonadotropiineihin)
- Aivolisäkkeen takalohko (neurohypofyysi)
  - Oksitosiini
  - Antidiureettinen hormoni (ADH, myös arginiini-vasopressiini AVP)

Käpyrauhanen
- Melatoniini

Kilpirauhanen
- Trijodityroniini (T3), kilpirauhashormonin aktiivinen muoto
- Tyroksiini (T4) eli tetrajodityroniini, kilpirauhashormonin passiivinen muoto
- Kalsitoniini

Lisäkilpirauhanen
- Lisäkilpirauhashormoni (PTH)

Sydän
- Natriureettinen peptidi (ANP)

Maha ja suolisto
- Kolekystokiniini (CCK)
- Gastriini
- Greliini
- Neuropeptidi Y (NPY)
- Sekretiini
- Somatostatiini

Maksa

Langerhansin saarekkeet haimassa

Lisämunuainen
- Lisämunuaisen kuorikerros
  - Glukokortikoidit (enimmäkseen kortisoli)
  - Mineralokortikoidit (enimmäkseen aldosteroni)
  - Androgeenit (sisältäen DHEA ja testosteroni)
- Lisämunuaisen ydin
  - Adrenaliini
  - Noradrenaliini

Munuainen
- Reniini
- Erytropoietiini (EPO)
- kalsitrioli (D₃-vitamiinin aktiivinen muoto)

Iho
- D₃-vitamiini (kalsiferoli)

Rasvakudos
- Leptiini
- Estrogeeni (enimmäkseen estroni)

Vain miehillä

Kivekset
- Androgeenit (enimmäkseen testosteroni)

Vain naisilla

Munarakkula
- Estrogeenit (enimmäkseen estradioli)
- Testosteroni

Keltarauhanen
- Progesteroni
- Estrogeenit (enimmäkseen estradioli)

Istukka (raskauden aikana)
- Progesteroni
- Estrogeenit (enimmäkseen estrioli)
- Istukkahormoni (hCG)
- Istukan somatomammotropiini (HPL)

Umpirauhasten merkitys sairauksissa

Umpieritysjärjestelmän sairaudet, kuten diabetes mellitus ja kilpirauhasen sairaudet, ovat yleisiä.

Endokrinopatia eli umpieritysjärjestelmän toiminnan häiriö voi aiheutua missä tahansa umpirauhasessa. Vajaatoiminta voi olla seurausta reservien loppumisesta, erityksen vähyydestä, rauhasen kehityshäiriöstä, surkastumisesta tai tuhoutumisesta. Liikatoimintaa voi aiheuttaa liiallinen eritys, estovaikutuksen katoaminen eritykseen, kasvain tai hyperplasia eli solumäärän lisääntyminen.

Endokrinopatiat luokitellaan ensisijaisiin (primääreihin), toissijaisiin (sekundäärisiin) ja kolmassijaisiin (tertiäärisiin).

Ensisijainen endokrinopatia tarkoittaa kohde-elimen toiminnanhäiriötä ja siihen yleensä liittyy hormonien puutteellista tai liiallista eritystä. Toissijainen häiriö on jossain muualla, kuten aivolisäkkeessä, jolloin sen tuottamat hormonipitoisuudet ovat liian matalia tai korkeita. Kolmassijainen häiriö liittyy hypotalamuksen toimintaan ja sen vapauttajahormoneihin.

Diffuusi umpieritysjärjestelmä

Elimet eivät ole ainoita, jotka erittävät hormoneja elimistöön. On olemassa erityisiä soluja, jotka erittävät hormoneja itsenäisesti. Näitä kutsutaan diffuusiksi eli hajanaiseksi umpieritysjärjestelmäksi, johon kuuluvat sydänlihassolut ja vatsan sekä suoliston epiteelisolut. Jos hormoneilla tarkoitettaisiin kaikkia kemiallisia eritteitä, jokainen elimistön solu olisi osa umpieritysjärjestelmää.

Katso myös

Hypotalamus–aivolisäke-akselit

Umpieritysjärjestelmä