Ranska Eurovision laulukilpailussa
Ranska on yksi Eurovision laulukilpailun parhaiten menestyneistä maista ja on osallistunut kilpailuun 57 kertaa perustusvuodesta 1956 lähtien. Ranska on yksi seitsemästä maasta, jotka olivat läsnä aivan ensimmäisessä kilpailussa ja on ollut poissa ainoastaan kahdesti koko kilpailun historian aikana, vuosina 1974 ja 1982. Ranska jäi viimeiselle sijalle ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Ranska on tullut myös toiseksi viimeiseksi muutamia kertoja, viimeksi vuonna 2015.
Ranska | |
---|---|
Paikallinen TV-asema | France 3 |
Toiminut isäntämaana | 1959, 1961, 1978 |
Esiintymiset | |
Esiintymiskerrat | 68 |
Ensiesiintyminen | 1956 |
Paras sijoitus | 1. (1958, 1960, 1962, 1969, 1977) |
Huonoin sijoitus | 26. (2014) |
Paras pistemäärä | 499 (2021) |
Huonoin pistemäärä | 1 (1966) |
Viimeinen sija | 1 (2014) |
Ranska on käyttänyt useita yleisradioyhtiöitä esittääkseen Eurovision laulukilpailua ranskalaisille. Vuodesta 1956 vuoteen 1964 Radiodiffusion-Télévision Française (RTF) esitti kilpailun. ORTF (Office de radiodiffusion et Télévision Française) esitti kilpailun vuoteen 1973 saakka. TF1 jatkoi taivalta vuoteen 1981 saakka, jonka jälkeen Antenne 2 otti vastuun. Vuodesta 1992 lähtien se on ollut nimellä France 2 osa France Télévisions -yhtiötä France 3:n kanssa, jolla oli viisuvastuu vuosina 1999–2014. Vuodesta 2015 lähtien France 2 on jälleen vastuussa Ranskan Euroviisuista.
Vuodesta 2004 lähtien, France 4 (osa France Télévisionsia) esittää Eurovision laulukilpailun semifinaalit. Ranska on automaattisesti loppukilpailussa, sillä maa kuuluu neljän suuren rahoittajamaan joukkoon.
Ranska on esittänyt lähes kaikki kappaleensa ranskan kielellä. Vuonna 1992 kuultiin kuitenkin myös Haitin kreolia ja vuonna 1993 korsikan kieltä, jolla Ranska lauloi kappaleensa kokonaan myös vuoden 2011 kisassa. Vuosien 1996 ja 2022 kappaleet esitettiin kokonaan bretoniksi. Myös englantia on Ranskan viisuissa kuultu vuosina 2001, 2007, 2008, 2012 ja 2016 sekä espanjaa vuonna 2004.
Poissaolot
muokkaaEuroviisujen perustamisesta lähtien, eli 1956, Ranska on jättänyt kilpailun väliin vain kaksi kertaa. Vuonna 1974 Ranska vetäytyi sen jälkeen, kun maan presidentti Georges Pompidou kuoli vain viikkoa ennen kilpailua.[1] Jos Ranska olisi osallistunut kilpailuun, tunnettu Dani olisi edustanut maataan laulullaan La vie à vingt-cinq ans.
Marraskuussa 1981, TF1 ilmoitti kieltäytyvänsä osallistumasta vuoden 1982 kilpailuun."[2] Antenne 2 (sittemmin osa France Télévisions -yhtiötä) otti kilpailun huostaansa katsojien reaktioiden vuoksi järjestämällä kansallisen karsinnan.
Historia
muokkaaRanska on yksi Eurovision laulukilpailun parhaiten menestyneitä maita. Maa on voittanut kilpailun viisi kertaa, tullut toiseksi neljä kertaa ja kolmanneksi seitsemän kertaa. France Télévisionsin edustuskappaleet ovat usein saaneet huonoja sijoituksia eivätkä ne ole koskaan voittaneet kilpailua. Ranska oli kuitenkin lähellä voittaa vuonna 1991, kun maan edustaja Amina jäi tasapisteisiin Ruotsin Carolan kanssa kappaleella C’est le dernier qui a parlé qui a raison. Kumpikin maa sai yhtä monta kertaa 12 pistettä, mutta voitto meni kuitenkin Ruotsiin, sillä se sai 10 pistettä useammin kuin Ranska. Nykyisillä säännöillä Ranska olisi kuitenkin voittanut kilpailun, sillä Amina sai pisteitä useammasta maasta kuin Carola. Vuotta aikaisemmin Ranska oli myös lähellä voittoa ja sijoittui lopulta Irlannin kanssa jaetulle toiselle sijalle kun Joëlle Ursull edusti maataan Serge Gainsbourgin kappaleella White And Black Blues.
2000-luku
muokkaaKuitenkin viime vuosina Ranskan tulokset ovat olleet hienoinen pettymys. Vuodesta 1998, jolloin puhelinäänestys otettiin käyttöön, Ranska on lähes aina ollut 10 huonoimman maan joukossa olemalla 18. (2003 ja 2008), 19. (1999), 22. (2006, 2007, 2012), 23. (2000 ja 2005), 24. (1998) ja 25. (2015). Vuoden 2014 kilpailussa Ranska jäi viimeiselle sijalle, saaden 2 pistettä.
Ranskalla on silti ollut hyviäkin tuloksia myös 2000-luvulla. Vuonna 2001 kanadalainen laulaja Natasha St-Pier tuli neljänneksi laululla Je n’ai que mon âme, joka oli vedonlyöntipörssien ja kannattajien suosikki kilpailun voittajaksi. Tämä hyvä tulos sai jatkoa vuonna 2002, kun Sandrine François tuli viidenneksi Patrick Bruelin laululla Il faut du temps. Kyseinen laulu sai ammattilaisraatien palkinnon kilpailun parhaasta laulusta sekä esiintymisestä ja olisi näin ollen voittanut kilpailun ilman puhelinäänestyksiä. Ranskan edustaja vuonna 2008, Sébastien Tellier, on kuitenkin luonut huomattavaa kiinnostusta kilpailua kohtaan varsinkin Ranskan viihde-elämässä, ja näin ollen maa on päättänyt jatkossa lähettää suuria nimiä kilpailuun. Supertähti Patricia Kaas edusti näin ollen Ranskaa Eurovision laulukilpailussa 2009. Maa pärjäsi pitkästä aikaa hyvin sijoittumalla kahdeksanneksi, eli Ranska oli ensimmäistä kertaa kymmenen parhaan joukossa seitsemään vuoteen. Kaas on yksi Ranskan musiikkihistorian menestyneimpiä naislaulajia ja on myynyt kaikkiaan yli 16 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti.[3] Kuten vuonna 2002, Kaas sai myös ammattilaisraatien palkinnon kilpailun parhaasta laulusta sekä esiintymisestä.
Kilpailijat
muokkaaVuosi | Sija | Pisteet | Esiintyjä | Kappale |
1956 | * | * | Mathé Altèry | Le temps perdu |
1956 | * | * | Dany Dauberson | Il est là |
1957 | 2 | 17 | Paul Desjardins | La belle amour |
1958 | 1 | 27 | André Claveau | Dors, mon amour |
1959 | 3 | 15 | Jacques Philippe | Oui, oui, oui, oui |
1960 | 1 | 32 | Jacqueline Boyer | Tom Pillibi |
1961 | 4 | 13 | Jean-Paul Mauric | Printemps (Avril carillonne) |
1962 | 1 | 26 | Isabelle Aubret | Un premier amour |
1963 | 5 | 25 | Alain Barrière | Elle était si jolie |
1964 | 4 | 14 | Rachel | Le chant de Mallory |
1965 | 3 | 22 | Guy Mardel | N’avoue jamais |
1966 | 16 | 1 | Dominique Walter | Chez nous |
1967 | 3 | 20 | Noëlle Cordier | Il doit faire beau là-bas |
1968 | 3 | 20 | Isabelle Aubret | La source |
1969 | 1 | 18 | Frida Boccara | Un jour, un enfant |
1970 | 4 | 8 | Guy Bonnet | Marie-Blanche |
1971 | 10 | 82 | Serge Lama | Un jardin sur la terre |
1972 | 10 | 81 | Betty Mars | Comé comédie |
1973 | 15 | 65 | Martine Clemenceau | Sans toi |
1974 | † | † | Dani | La vie à vingt-cinq ans |
1975 | 4 | 91 | Nicole Rieu | Et bonjour à toi l’artiste |
1976 | 2 | 147 | Catherine Ferry | Un, deux, trois |
1977 | 1 | 136 | Marie Myriam | L’oiseau et l’enfant |
1978 | 3 | 119 | Joël Prévost | Il y aura toujours des violons |
1979 | 3 | 106 | Anne-Marie David | Je suis l’enfant-soleil |
1980 | 11 | 45 | Profil | Hé, hé m’sieurs dames |
1981 | 3 | 125 | Jean Gabilou | Humanahum |
1983 | 8 | 56 | Guy Bonnet | Vivre |
1984 | 8 | 61 | Annick Thoumazeau | Autant d’amoureux que d’étoiles |
1985 | 10 | 56 | Roger Bens | Femme, dans ses rêves aussi |
1986 | 17 | 13 | Cocktail Chic | Européennes |
1987 | 14 | 44 | Christine Minier | Les mots d’amour n’ont pas de dimanche |
1988 | 10 | 64 | Gérard Lenorman | Chanteur de charme |
1989 | 8 | 60 | Nathalie Pâque | J’ai volé la vie |
1990 | 2 | 132 | Joëlle Ursull | White and Black Blues |
1991 | 2 | 146 | Amina | C’est le dernier qui a parlé qui a raison |
1992 | 8 | 73 | Kali | Monté la riviè |
1993 | 4 | 121 | Patrick Fiori | Mama Corsica |
1994 | 7 | 71 | Nina Morato | Je suis un vrai garçon |
1995 | 4 | 94 | Nathalia Santamaria | Il me donne rendez-vous |
1996 | 19 | 18 | Dan Ar Braz & l’Héritage des Celtes | Diwanit bugale |
1997 | 7 | 95 | Fanny | Sentiments, songes |
1998 | 24 | 3 | Marie Line | Où aller |
1999 | 19 | 14 | Nayah | Je veux donner ma voix |
2000 | 23 | 5 | Sofia Mestari | On aura le ciel |
2001 | 4 | 142 | Natasha St-Pier | Je n’ai que mon âme |
2002 | 5 | 104 | Sandrine François | Il faut du temps |
2003 | 18 | 19 | Louisa Baïleche | Monts et merveilles |
2004 | 15 | 40 | Jonatan Cerrada | À chaque pas |
2005 | 23 | 11 | Ortal | Chacun pense à soi |
2006 | 22 | 5 | Virginie Pouchain | Il était temps |
2007 | 22 | 19 | Les Fatals Picards | L’amour à la française |
2008 | 19 | 47 | Sébastien Tellier | Divine |
2009 | 8 | 107 | Patricia Kaas | Et s’il fallait le faire |
2010 | 12 | 82 | Jessy Matador | Allez! Ola! Olé! |
2011 | 15 | 82 | Amaury Vassili | Sognu |
2012 | 22 | 21 | Anggun | Echo (You and I) |
2013 | 23 | 14 | Amandine Bourgeois | L'enfer et moi |
2014 | 26 | 2 | Twin Twin | Moustache |
2015 | 25 | 4 | Lisa Angell | N’oubliez pas |
2016 | 6 | 257 | Amir | J’ai cherché |
2017 | 12 | 135 | Alma | Requiem |
2018 | 13 | 173 | Madame Monsieur | Mercy |
2019 | 16 | 105 | Bilal Hassani | Roi |
2020 | Euroviisut peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. |
Tom Leeb | Mon Alliée (The Best in Me) | |
2021 | 2 | 499 | Barbara Pravi | Voilà |
2022 | 24 | 17 | Alvan & Ahez | Fulenn |
2023 | 16 | 104 | La Zarra | Évidemment |
2024 | 4 | 445 | Slimane | Mon amour |
- *: Ainoastaan ensimmäinen sija annettiin julki.
- †: Ei osallistunut.
Äänestyshistoria (1975–2008)
muokkaaRanska on yksi niitä harvoja maita, jotka eivät hyödy naapureistaan. Maa saa harvoin pisteitä Isolta-Britannialta, Belgialta, Saksalta, Sveitsiltä, Espanjalta tai Monacolta. Ranska puolestaan antaa suurimman osan pisteistään Turkille ja Isolle-Britannialle, kun vastaavasti nämä maat eivät anna juuri laisinkaan pisteitä itse Ranskalle.
Ranska on antanut eniten pisteitä:
Sija | Maa | Pisteet |
---|---|---|
1 | Portugali | 162 |
2 | Israel | 155 |
3 | Turkki | 154 |
4 | Iso-Britannia | 141 |
5 | Espanja | 115 |
Ranska on saanut eniten pisteitä...
Sija | Maa | Pisteet |
---|---|---|
1 | Sveitsi | 132 |
2 | Norja | 129 |
3 | Irlanti | 114 |
4 | Alankomaat | 113 |
5 | Itävalta | 109 |
= | Saksa | 109 |
Suomenkieliset käännökset
muokkaaUseat suomalaisartistit levyttivät varsinkin 60- ja 70-luvulla Ranskan menestyksekkäitä edustuskappaleita suomen kielellä. Seija Karpiomaa levytti tuoreeltaan Ranskan ensimmäisen voittokappaleen vuodelta 1958, Dors, mon amour. Laulu sai nimen Nukkuos rakas, jonka Leif Wager puolestaan levytti vuotta myöhemmin. Lea Laven teki hitin laululla Niin se käy, joka alun perin edusti Ranskaa vuonna 1976. Kyseinen laulu, Un, deux, trois, sijoittui kilpailussa toiseksi. Kaikista tunnetuin suomennos lienee kuitenkin Katri Helenan levyttämä Lintu ja lapsi (alk. L’oiseau et l’enfant), jonka Marie Myriam lauloi vuonna 1977 edustaessaan Ranskaa. Kyseinen laulu voitti kilpailun ja siitä on tehty huomattava määrä versioita lukuisilla kielillä.
Kapellimestarit
muokkaaVuosina 1956–1998 Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä.[4] Ranskan kappale esitettiin ilman orkesterisäestystä vuonna 1998.
Ranskan kapellimestarit 1956–1997 | |||
Vuosi | Nimi | ||
---|---|---|---|
1956 | Franck Pourcel | ||
1957 | Paul Durand | ||
1958 | Franck Pourcel | ||
1959 | |||
1960 | |||
1961 | |||
1962 | |||
1963 | |||
1964 | |||
1965 | |||
1966 | |||
1967 | |||
1968 | Alain Goraguer | ||
1969 | Franck Pourcel | ||
1970 | |||
1971 | |||
1972 | |||
1973 | Jean Claudric | ||
1975 | Jean Musy | ||
1976 | Tony Rallo | ||
1977 | Raymond Donnez | ||
1978 | Alain Goraguer | ||
1979 | Guy Matteoni | ||
1980 | Sylvano Santorio | ||
1981 | David Sprinfield | ||
1983 | François Rauber | ||
1984 | |||
1985 | Michel Bernholc | ||
1986 | Jean-Claude Petit | ||
1987 | |||
1988 | Guy Matteoni | ||
1989 | |||
1990 | Régis Dupré | ||
1991 | Jérôme Pillement | ||
1992 | Magdi Vasco Noverraz | ||
1993 | Christian Cravero | ||
1994 | Alain Goraguer | ||
1995 | Michel Bernholc | ||
1996 | Fiachra Trench | ||
1997 | Régis Dupré |
Lähteet
muokkaa- ↑ Historia - Eurovision laulukilpailu 1974 Eurovision.tv
- ↑ 1982 Eurovision laulukilpailu ranskaksi
- ↑ kabaretkaas.com
- ↑ Facts & figures eurovision.tv. eurovision.tv. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Detailed overview: conductors for France andtheconductoris.eu. Viitattu 1.4.2018.
Aiheesta muualla
muokkaa- France Télévision (virallinen)
- www.eurovision.tv (virallinen)
- ranskalainen euroviisu-sivusto (epävirallinen)
- ranskalainen internetsivusto (epävirallinen)
- myspace Eurovision France (epävirallinen)
Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
---|---|
Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
Entiset | |
Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
1950-luku | |
---|---|
1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
2020-luku |
1950– | |
---|---|
1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
2020– |