Suomalainen perheyritys sinnittelee lelumarkkinoilla: "Kun suomalainen ostaa suomalaista, maa pysyy elävänä"

Työnantajan vaimon Morris Mini innoitti 1960-luvulla muovista kiinnostuneen Esko Mäenpään leluautojen pariin ja perustamaan myöhemmin oman yrityksen.

Emekin tarinan alkutekstit kirjoitettiin Mäenpään matkustaessa Scanian pääkonttorille muovinen rekka mukanaan.

Sopivaa pienoismallia valikoimiinsa etsinyt kuljetusalan jättiläinen innostui valtavasti. Ruotsalainen yritys tilasi kerralla satoja muovirekkoja, joita Mäenpää palasi kiireesti kotiin valmistamaan.

Mäenpään aloittaessa muottien luonnokset tehtiin puusta ja niitä kuljetettiin salkussa yhteistyökumppaneiden nähtäväksi.

Mäenpää, 80, työskentelee edelleen yrityksessään ja pitää huolta itse suunnittelemistaan teräsmuoteista, joilla prässätään muoviautojen osat.

Esko Mäenpää vastaa edelleen kehittämiensä muottien kunnossapidosta. Päivät saattavat venyä pitkiksi vielä 80 vuoden iässä.

Nykyään uudet tuotteet suunnitellaan tietokoneen avulla.

Yhdessä rekassa on noin sata osaa, jotka kaikki valmistetaan Saukkolassa. Jokainen tehtaalta lähtevä auto ja työkone myös kootaan siellä käsin.

Kiinassa tehdään 200 lelurekkaa siinä missä Suomessa yksi

Emek on lähes 40 vuoden ajan pysynyt uskollisena itselleen, tuottaen markkinoilla harvinaisia mittasuhteessa 1:25 valmistettuja pienoismalleja. Mallisto pitää sisällään erilaisia rekkoja, kaivureita ja metsäkoneita. Tukkirekka nostureineen ja tukkeineen on todellinen klassikko.

Yritys on työllistänyt Mäenpään perhettä monessa polvessa, mutta sesonkiaikoina työtä on riittänyt myös ulkopuolisille työntekijöille. Puhe kääntyy lohjalaisyrittäjää ahtaalle piirittäviin kiinalaisiin.

– Palkkakulut ovat Suomessa sellaiset, että niillä on vaikea kilpailla kiinalaisten kanssa. Täällä kun tehdään yksi rekka, Kiinassa on tehty 200. Halvemmalla.

Muovirekkojen kokoaminen tehdään alusta loppuun käsin. Samalla jokaisen auton laatu tulee tarkastettua yksilöllisesti.

Kun työtä on tehty perheen voimin, ei palkkoja ja työaikoja ole aina laskettu ihan viimeisen päälle.

– Aamusta iltaan täällä ollaan, huokaisee Jaana Paukkio (jutun avauskuvassa).

Hän on Esko Mäenpään tytär ja työskentelee yrityksen hallinnossa.

– Mutta kaikki täällä tekevät kaikkea, Paukkio täsmentää, ja näyttää, kuinka yhdistelmärekka laitetaan pakkauskoneeseen.

Joustavuus ja pitkäaikainen kumppanuus Scanian ja Volvon kaltaisten yritysten kanssa on taannut Emekille tasaisen liikevaihdon. Puolet tuotannosta menee ulkomaille ja iso osa siitä rekkoja ja työkoneita valmistaville yrityksille.

Liitokset tehdään ultraäänihitsauksella

Muovirekan taival saa alkunsa kansainvälisillä raaka-ainemarkkinoilla. Emekin leluissa käytettävä muovi tulee säkkitavarana Kaukoidästä.

Kotimaista kierrätysmuovia käytetään tukkien valmistusmateriaalina.

Muovi sekoitetaan ja värjätään Saukkolassa. Muoviprässit sylkevät tasaiseen tahtiin autojen osia sisuksistaan Pertti Mäenpään valvoessa prosessia tehdashallissa.

Pertti Mäenpää huolehtii muovisekoitusten valmistuksesta ja prässien toiminnasta. Kuvassa tukkeihin käytettävää kierrätysmuovia.

Viereisessä hallissa rekan vetoautoa kokoavan Vuokko Lyytisen edessä on kasoittain pieniä muoviosia. Valkoisen korin sisään ujutetaan sisäkatto. Tuulilasi napsautetaan nurkista paikalleen. Sitten ratti ja penkit. Lyytisen käsissä rekka valmistuu kädenkäänteessä.

Emekin pienoismalleissa ei käytetä liimoja tai ruuveja, vaan tarvittavat liitokset tehdään ultraäänihitsauksen avulla. Liimoista on luovuttu lasten turvallisuuden vuoksi. Myös muovin rakenteen ja materiaalien on oltava pienille leikkijöille soveliaita.

Esko Mäenpää näyttää peukalolla ja etusormellaan noin viiden sentin mittaa.

– Se pumaska, jolla lelujen turvallisuutta säädellään, taitaa olla näin paksu, Mäenpää naurahtaa.

Syöpä ei nujertanut Esko Mäenpäätä: uusi leuka lonkkaluusta

Pienen gallialaiskylän yllä on mustia pilviä. Päällikkö Mäenpään korkea ikä tarkoittaa, että hänen työtään jatkaneet lapsetkin alkavat tulla jossain vaiheessa eläkeikään. Suvun nuorimmat eivät ole innostuneet haastavasta lelubisneksestä, vaan ovat hakeutuneet omien mieltymystensä mukaisiin ammatteihin.

Mäenpää ja hänen tyttärensä pyörittelevät päätään, kun tulevaisuus tulee puheeksi.

– Sitä tässä mietitään kuumeisesti, sanoo Paukkio.

Korkealla laadulla ja perheyrittäjyydellä Emek on pystynyt pitämään pintansa lähes toivottomassa taistelussa halpatuotantoa vastaan. Työn jatkajan puuttuminen saattaa lopulta olla se tekijä, joka yllyttää hakkaamaan lankut Saukkolan hallin ikkunoihin.

– Tähän työhön pitää olla intohimo, Esko Mäenpää sanoo. Hän epäilee, ettei tehtaalle löydy sopivalla asenteella varustettua ulkopuolista jatkajaa.

Pienten muoviosien paikoilleen asettelu vaatii näppäriä sormia ja hyvää hahmotuskykyä.

Mäenpään intohimoa ei laimentanut edes syöpä, jonka vuoksi lääkärit joutuivat muotoilemaan lelutehtailijalle tämän lonkkaluun palasesta uuden leuan. Kun syöpä oli nujerrettu, Mäenpää palasi hommiin.

– Tässä maassa lääkärit pystyvät ihmeisiin, Mäenpää kiittelee häntä hoitaneita terveydenhuollon ammattilaisia.

Tehdas tuottaa vuosittain markkinoille noin 60 000 autoa. Vuodesta 1986 lähtien leluja on lähtenyt liikkeelle noin kaksi miljoonaa kappaletta. Kilpailijoita ei juuri enää ole Kaukoidän ulkopuolella.

Suomessa teolliset leluvalmistajat mahtuvat lähes yhden käden sormiin. Ahvenanmaalainen Plasto on tuottajista ehkä tunnetuin. Joukkoon mahtuu myös jokunen puuleluja ja lautapelejä valmistava yritys. Suomen lisäksi lelujen tuotanto on hiipunut tasaiseen tahtiin koko Euroopassa.

Muoville ei ole korvaajaa

Muovista puhuminen saa Paukkion ja Mäenpään vaiteliaaksi. Mäenpää ymmärtää toki ongelman ja sen juurisyyt. Hän katsoo, että taistelua muovikrääsää vastaan käydään parhaiten valmistamalla kestäviä ja laadukkaita tuotteita.

Muovia korvaavia materiaaleja ei ole Emekin tarpeisiin tiedossa ainakaan lähitulevaisuudessa.

Paukkio uskoo, että Saukkolassa valmistetun kestävän muovirekan hiilijalanjälki on kiinalaiseen verrattuna huomattavasti pienempi.

Emekin valikoimissa on useita erilaisin painatuksin varusteltuja rekkoja, sekä metsäkoneita ja kaivureita. Tuotteita löytyy marketeista ja erilaisista verkkokaupoista, joihin lelumyynti on paljolti siirtynyt.

Lelutuottajan haasteisiin kuuluu myös taistelu ruutuaikaa vastaan. Lasten sanotaan lopettavan perinteisen leikkimisen aiemmin ja siirtyvän mobiilipelien maailmaan.

Emekin mallisto muuttuu noin viiden vuoden välein. Jotkut pienoismalleista ovat keräilijöiden keskuudessa haluttua tavaraa.

Nämä Suomi-tuotteet on luotu kestämään, mutta ikuisia nekään eivät ole. Verkkokaupoista on saatavilla joitakin vara- tai lisäosia autoihin, mutta varsinainen varaosamyynti olisi liian kallista toteutettavaksi, vaikka tällaistakin usein kysellään.

– Pienoismalliharrastajat olisivat tällaisesta innoissaan ja toki aina autetaan, kun joku ottaa yhteyttä, mutta varsinainen varaosamyynti ei taitaisi olla kannattavaa, Jaana Paukkio kertoo.

Monenlaisten haasteiden keskellä yrityksen jatko muutaman vuoden tähtäimellä on auki. Kun perheyrittäjiltä kysyy, mikä on saanut jatkamaan tähän asti, vastaukseksi saa naurahduksen ja päänpyörittelyä.

– Jotakin hulluutta tämä kai on, Paukkio toteaa hymyillen.

Paukkiolla ja Mäenpäällä on esittää suomalaisille järkeenkäyvä toive. He vetoavat suomalaisiin, jotta huomioisimme ostoksissamme kotimaisuuden.

Kun suomalainen ostaa suomalaista, maa pysyy elävänä.