tillta
Ruotsi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tillta (epäsäännöllinen)
Taivutus
[muokkaa]- Vanhahtavassa kielessä verbi taipuu myös infinitiivissä ja preesensissä vahvasti (alkuperäisen) -g-vartalon mukaan: tilltaga, tilltager, tilltog, tilltagit.
| Taivutus – tillta | ||
|---|---|---|
| Persoonamuodot | ||
| muoto | aktiivi | passiivi |
| preesens | tilltar (tilltager) |
tilltas (tilltags, tilltages) |
| imperfekti | tilltog | tilltogs |
| supiini | tilltagit | tilltagits |
| imperatiivi | tillta (tilltag) |
– |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: tillta, tilltaga
- passiivin infinitiivi: tilltas, tilltagas
- aktiivin part. prees: tilltagande
- passiivin part. prees: tilltagandes
- part. perf.: yl. tilltagen, n. tilltaget, määr./mon. tilltagna
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]- tilltaga (vanhahtava)