supiini
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]supiini (6)
- (kielitiede) verbin taivutusmuoto, jolla muodostetaan apuverbin kanssa menneen ajan liittomuodot
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | supiini | supiinit |
| genetiivi | supiinin | supiinien supiineiden supiineitten |
| partitiivi | supiinia | supiineita supiineja |
| akkusatiivi | supiini; supiinin |
supiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supiinissa | supiineissa |
| elatiivi | supiinista | supiineista |
| illatiivi | supiiniin | supiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supiinilla | supiineilla |
| ablatiivi | supiinilta | supiineilta |
| allatiivi | supiinille | supiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | supiinina | supiineina |
| translatiivi | supiiniksi | supiineiksi |
| abessiivi | supiinitta | supiineitta |
| instruktiivi | – | supiinein |
| komitatiivi | – | supiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | supiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- supiini Tieteen termipankissa