Siirry sisältöön

suomi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Suomi
Wikipedia
Katso artikkeli Suomen kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
suomen kieltä

Substantiivi

[muokkaa]
suomi
Kielikoodit
ISO 639-1:fi
ISO 639-2:
ISO 639-3:fin
Wikisanakirja
Aineisto:Suomen kieli

suomi (7)

  1. suomen kieli; suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan pääosin Suomessa , kielitunnukset: (ISO 639-1)fi ja (ISO 639-2, ISO 639-3) fin
    ...oudon oloinen mies kertoi hyvällä suomella.
    Suomella olen pitkälle pärjännyt.
    Se oli ymmärrettävästi suomeksi sanottu.

Ääntäminen

[muokkaa]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suomi
genetiivi suomen
partitiivi suomea
akkusatiivi suomi;
suomen
sisäpaikallissijat
inessiivi suomessa
elatiivi suomesta
illatiivi suomeen
ulkopaikallissijat
adessiivi suomella
ablatiivi suomelta
allatiivi suomelle
muut sijamuodot
essiivi suomena
translatiivi suomeksi
abessiivi suometta
instruktiivi
komitatiivi suomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suome-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

amerikansuomi, asiasuomi, kantasuomi, kirjasuomi, kyökkisuomi, nykysuomi, ruotsinsuomi, varhaissuomi

Alakäsitteet
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • suomi Kielitoimiston sanakirjassa
  • suomi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Suomi. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 723 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

suomi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suomia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suomia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suomia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suomia