röhönauru

Suomi

Substantiivi

röhönauru (1)

1. äänekäs, monesti myös ylimielinen, nauru

Ääntäminen

• IPA: /ˈrøhøˌnɑu̯ru/
• tavutus: rö‧hö‧nau‧ru

Etymologia

• verbistä röhöttää ja substantiivista nauru

Liittyvät sanat

• hörönauru