Siirry sisältöön

koillinen

Wikisanakirjasta
Katso myös: Koillinen
Wikipedia
Katso artikkeli Koillinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

koillinen (38) (komparatiivi koillisempi, superlatiivi koillisin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka sijaitsee koillisessa, koillisessa oleva tai koillisesta tuleva, koillisen puoleinen
    Koillinen tuuli on nimeltään koillistuuli.

Käännökset

[muokkaa]


Ilmansuuntien nimet suomeksi
  luode   pohjoinen   koillinen  
  länsi  
  itä  
  lounas   etelä   kaakko  

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koillinen (38)

  1. väli-ilmansuunta pohjoisen ja idän välissä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkoi̯lːinen/

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koillinen koilliset
genetiivi koillisen koillisten
koillisien
partitiivi koillista koillisia
akkusatiivi koillinen;
koillisen
koilliset
sisäpaikallissijat
inessiivi koillisessa koillisissa
elatiivi koillisesta koillisista
illatiivi koilliseen koillisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koillisella koillisilla
ablatiivi koilliselta koillisilta
allatiivi koilliselle koillisille
muut sijamuodot
essiivi koillisena
(koillisna)
koillisina
translatiivi koilliseksi koillisiksi
abessiivi koillisetta koillisitta
instruktiivi koillisin
komitatiivi koillisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koillise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koillis-

Etymologia

[muokkaa]
  • koillinen on johdettu aamun sarastusta merkitsevästä sanasta koi. Inkeroisissa ja karjalassa on myös käytössä sama johdos, mutta niissä sillä tarkoitetaan itää.

[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]
Yläkäsitteet
[muokkaa]
Vieruskäsitteet
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Lähteet

[muokkaa]