Veikko Peräsalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
EM-kilpailut
Pronssia Pronssia Torino 1934 korkeushyppy

Veikko Tuomas Peräsalo (1. helmikuuta 1912 Ilmajoki25. elokuuta 1992 Jyväskylä[1]) oli suomalainen yleisurheilija. Hänen päälajinsa oli korkeushyppy, mutta hän voitti myös kymmenottelussa Suomen mestaruuden vuonna 1935.[2] Peräsalo saavutti EM-kisoissa 1934 korkeushypyssä pronssia tuloksella 197 (kisan voitti Kalevi Kotkas).[3]

Peräsalo saavutti vuosina 1932-1944 kaikkiaan kahdeksan SM-mitalia, joista kaksi Suomen mestarutta vuosina 1932 ja 1933.[4] Hän hyppäsi korkeudessa Euroopan ennätyksen 198 cm Oslossa[2] 2. heinäkuuta 1933. Toukokuussa 1934 hän hyppäsi Seinäjoella 200,5 cm, joka oli ensimmäinen virallinen kahden metrin ylitys Euroopassa ja toinen suomalaisen hyppääjän kahden metrin ylitys[2]. Kalevi Kotkas oli hypännyt 201 cm Rio de Janeirossa maaliskuussa 1934 ja unkarilainen Mihály Bodosi 200,5 cm epävirallisessa kilpailussa Pécsissä huhtikuussa 1934.

Seuratasolla Peräsalo edusti Ilmajoen Kisailijoita.[2] Hänen veljistään Vilho ja Olavi kilpailivat myös yleisurheilussa[5] ja Olavi teki työuran kirurgina.

  • EM-pronssia Torinosta 1934
  • SM-mitalit:
  • Kaksi kertaa Suomen ennätyksen parannus vuonna 1933
  • Kahdeksan maaotteluedustusta vuosina 1932-1940, joista voittoja neljä kertaa
  • Etelä-Pohjanmaan vuoden urheilija 1933, palkintona Vaasa-lehden kultamitali[6]
  1. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 182. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
  2. a b c d Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 512. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
  3. Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 512, 743. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
  4. Veikko Peräsalo Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  5. Rantala, Risto & Siukonen, Markku & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 2, s. 1063–1064. (3. painos) Oy Scandia Kirjat Ab, 1981.
  6. Veikko Peräsalo sai Vaasa-lehden viidennen kultamitalin. Vaasa, 14.2.1934, s. 4. Digitoidut sanomalehdet (Kansalliskirjasto). Viitattu 26.9.2023.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.