Koski Tl
| Koski Tl Koskis |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Kosken kunnantalo. |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Loimaan seutukunta |
| Kuntanumero | 284 |
| Hallinnollinen keskus | Kosken Tl kirkonkylä |
| Perustettu | 1869 |
| Kokonaispinta-ala |
192,42 km² 284:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 191,50 km² |
| – sisävesi | 0,92 km² |
| Väkiluku |
2 194 248:nneksi suurin 31.8.2024 [2] |
| – väestötiheys | 11,46 as./km² (31.8.2024) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 13,9 % |
| – 15–64-v. | 52,7 % |
| – yli 64-v. | 33,4 % |
| Äidinkieli | 2023 [4] |
| – suomenkielisiä | 94,7 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,4 % |
| – muut | 5,0 % |
| Kunnallisvero |
7,40 % 283:nneksi suurin 2024 [5] |
| Työttömyysaste | 7,1 % (2019) [6] |
| Kunnanjohtaja | Henri Partanen |
| Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
| 2021–2025[7] • Kesk. • Kok. • PS • SDP • Vihr. |
11 3 3 3 1 |
| koski.fi | |
Koski Tl (Tl. Koski, ”Turun läänin Koski”, ruots. Koskis[8]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 2 194 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 192,42 km², josta 0,92 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 11,46 asukasta/km².
Kosken naapurikunnat ovat Loimaa, Marttila, Pöytyä, Salo, Somero ja Ypäjä. Entisistä kunnista Kosken naapurikuntia ovat olleet aiemmin Kuusjoki, Mellilä ja Loimaan kunta.
Kunnan nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjainyhdistelmä Tl viittaa entiseen Turun ja Porin lääniin erotukseksi toisesta, Hämeen läänissä sijainneesta Kosken kunnasta (Koski Hl, sittemmin Hämeenkoski, vuodesta 2016 osa Hollolaa). Kosken Hl kunnan nimenmuutoksesta ja Turun ja Porin läänin lakkauttamisesta huolimatta Tl. Kosken kunta päätti pitää oman nimensä entisellään. Kunta käyttää nimeä ”Koski Tl”, jolla se myös tunnetaan virallisissa yhteyksissä.[9][10] Kielenhuolto ohjeistaa käyttämään nimeä ”Tl. Koski”, koska nimi luetaan muodossa ”Turun läänin Koski”.[11]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskelta on löytynyt merkkejä ihmisasutuksesta jo kivikaudelta. Kosken vanhat kantakylät mainitaan Varsinais-Suomen ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540. Alueen asukasluvun arvioidaan 1500-luvulla olleen noin 400–550. Katovuosina 1696–1697 yli 18 prosenttia asukkaista menehtyi.
Koski muodosti kappeliseurakunnan Marttilan emäseurakunnan alaisuuteen vuonna 1647[12] pian Koskenkartanon perustamisen jälkeen.
Vanhimmista asukasluvuista on voitu esittää vain epävarmoja arvioita, mutta vuodesta 1775 lähtien niistä pidettiin kirjaa. Kosken väkiluku oli vuoden 1865 lopussa 2 242 ja suurimmillaan vuonna 1949 4 266. Nykyään kunnassa asuu 2 194 henkilöä.[2]
Kunnaksi Koski muodostettiin vuonna 1869 ja Kosken seurakunta itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1913.[13]
Ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonmaisema Koskella koostuu kalliosydämisten moreenimäkien rikkomasta savitasangosta. Vaihtelua siihen tuovat kallioperän murroksia seurailevat jokilaaksot, sekä kaksi harjujaksoa.
Kosken suurin vesistö on Paimionjoki, joka halkaisee kunnan suurin piirtein puoliksi virraten kunnan keskikohdalta idästä länteen. Sen varrella kunnan kaikki vanhat kylät sijaitsevat melko säännönmukaisesti joen kahden puolen siten, että kylien vanhat asutuspaikat ovat joen rannassa ja kylät ulottuvat siitä pitkinä ja kapeina pohjoiseen/pohjoisluoteeseen ja etelään/kaakkoon. Pellot keskittyvät nykyäänkin enimmäkseen joen ympärille levittyvälle savimaaperäiselle peltoaukealle, kun eteläiset ja pohjoiset osat ovat enemmän metsien hallitsemaa harjumaastoa.
Kappelin ja myöhemmän kunnan nimeen aiheen antaneista Paimionjoen koskista suurin on Patakoski Kosken keskustaajaman itälaidalla Patakosken kylän yläpuolella. Siitä vähän yläjuoksulle päin Koskenkartanon luona on pienempi Karjakoski. Koskia on yksi vielä kauempana yläjuoksulla Sorvaston kylän kohdalla ja yksi alajuoksulla Myllykylän kohdalla lähellä kunnan länsirajaa. Kaikki kosket juoksevat vapaana, mutta niissä on jäljellä myllyjen ja sahalaitosten voimanlähteeksi käytettyjen rakenteiden jäänteitä. Lähes koko kunta kuuluu Paimionjoen valuma-alueeseen, mutta aivan pohjoisimmat osat kuuluvat Loimijoen sivujoen Niinijoen valuma-alueeseen ja Kosken eteläosiin ulottuu Halikonjoen vesistöön kuuluvan Kuusjoen sivuhaara Viepjoki.
Pohjoisessa Kosken alueelle ulottuu Säkylän–Mellilän harjujakso, jota pitkin kulkee historiallinen Huovintie. Harjun laajentumana Koskella on Hevonlinnanharju, jolla sijaitsee laskujoeton pieni Hevonlinnanjärvi. Etelässä, Kiikalan, Kuusjoen ja Someron suunnasta Koskelle ulottuu toinen harjujakso, jonka kupeessa on Kosken suurin järvi, Paimionjoen vesistöön kuuluva Liipolanjärvi.
Suurimpia soita Koskella ovat kunnan pohjoiskärkeä Pirttiniemennokan rajapaikalla koskettava Loimaan Eksyssuo ja pääosin Someron puolella sijaitseva Reksuo idässä, jotka molemmat kuuluvat Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Pohjoisessa Loimaan, aiemmin Mellilän rajalla, Hevonlinnanharjun kupeessa on Linturahka, josta suuri osa on turvetuotannon käytössä.
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halikkola, Harmaa, Hongisto, Iso-Sorvasto, Jättälä, Kattelus, Koivukylä, Koski, Liipola, Myllykylä, Partela, Patakoski, Penninkulma, Talola, Tapala, Tausela, Tuimala, Vähä-Sorvasto, Värmälä
Väestö ja taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskella asui 31.12.2021 yhteensä 2271 henkeä. Näistä suomenkielisiä oli 2167 eli 95,4% väestöstä. Ruotsinkielisiä oli 6 eli 0,3%. Vieraskielisiä oli kunnassa 98 eli 4,3%.[14] Vieraskielisistä ryhmistä tärkeimmät olivat viro (54 puhujaa) sekä venäjä (14 puhujaa).[15]
Väestöstä 77,8% kuului vuonna 2023 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 0,9% muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. 21,3% ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.[16]
Väestönkehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2017 lopussa Koskella oli 2 359 asukasta, joista 1 252 asui taajamassa, 1 092 haja-asutusalueilla ja 15:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kosken taajama-aste on 53,4 %.[18] Kunnassa on vain yksi taajama, Kosken Tl kirkonkylä.[19]
Oppilaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskella sijaitsee kolme koulua: Talolan koulu (alakoulu), Kosken seudun yläaste ja Kosken lukio.[20]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosken kautta kulkee Turusta Hämeenlinnaan johtava valtatie 10, jonka eteläpuolella Paimionjokea noudattelevat tämän edeltäjänä toimineeseen Hämeen Härkätiehen kuuluvat Marttilan suunnasta tuleva yhdystie 2264 ja Somerolle jatkuva yhdystie 2810. Yhdystiehen 2264 yhtyy Tauselan kylässä Salosta tuleva yhdystie 2407 ja siitä ja yhdystiestä 2810 erkanee Kosken keskustassa Mellilään johtava yhdystie 2260. Ypäjälle johtaa yhdystiestä 2810 Sorvastolla erkaneva yhdystie 2805.[21]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nähtävyyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskella on kolme valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä: Hämeen Härkätie kulkee Kosken läpi ja ylittää Paimionjoen Kosken keskustassa.[22] Vuonna 1935 valmistuneen Kosken kirkon on suunnitellut arkkitehti Toivo Paatela[23][24][13] ja hautausmaan yhteydessä Hämeen härkätien varrella sijaitseva kellotapuli on vuodelta 1777.[25] Kolmas valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö on Koskelle Ulvilan–Säkylän suunnasta ulottuva historiallinen Huovintie.[26] Sen lähituntumassa Hevonlinnan harjun korkeimpien kohtien ja Hevonlinnanjärven lähellä on myös näkötorni.
Yrjö Liipolan taidemuseossa on näytteillä Koskella syntyneen kuvanveistäjä Yrjö Liipolan taidekokoelma.[27] Toisen koskelaissyntyisen taiteilijan, taidemaalari ja pilapiirtäjä Olavi Hurmerinnan teoksia on esillä muun muassa kunnan kirjastossa.[28] Kellotapulin vieressä seurakunnan vanhassa lainamakasiinissa toimii Museokahvila Kahviaitta. Myllyrannan koskialue Paimionjoen Patakosken luona on kunnostettu EU-hankkeena.[29][30][31][32] Santion nummella Vähänsorvaston kylässä tien varrella on Koskelaisseuran pystyttämä Marttilan taisteluun liittyneen Santion taistelun muistomerkki.
Uskonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2019 aluejaon mukaan Koskella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[33]:
Aikaisemmin alueella toimi Kosken Tl seurakunta.[33]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kosken alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[34] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[35].
Tunnettuja koskelaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukka Alihanka (1949–2013), unitutkija ja lauluntekijä, vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Koskella
- Simo Helenius (s. 1942), kuvanveistäjä, syntynyt Koskella
- Olavi Hurmerinta (1928–2015), taidemaalari ja pilapiirtäjä, syntynyt Koskella
- Urho Kittilä (1897–1977), Maalaisliiton sanomakeskuksen johtaja, pakinoitsija, opetusneuvos
- Heikki Liipola (1865–1936), päätoimittaja
- Selim Liipola (1871–1932), koulunjohtaja, maanviljelysneuvos
- Yrjö Liipola (1881–1971), kuvanveistäjä
- Elina Sallinen (s. 1994), runoilija
- Martti Tiuri (1925–2016), radiotekniikan professori ja kansanedustaja
- Yrjö Toivonen (1890–1956), kielentutkija ja akateemikko
- Kaarlo Tuominen (1908–2006), estejuoksija, olympiamitalisti Berliinistä 1936
- Maria Vakkuri (s. 1990), kirjailija[36]
- Martti Vainio (1921–2001), taidemaalari ja kuvanveistäjä
- Marjatta Väänänen (1923–2020), ministeri ja kansanedustaja (Keskusta), sukujuuret Koskella
Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosken alueella puhutun kielen perustana on Turun ylämaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Kosken murteelle tyypillinen piirre on yleisgeminaatio p,t,k,s-konsonanteissa lyhyen ensi tavun jäljessä.[37]
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosken pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla paakelssit ja kräämi, sitruunankuorella maustetut vehnäleivokset puolukkakreemin ja kermavaahdon kera.[38]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b c Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Kuntavaalit 2021, Koski Tl Oikeusministeriö. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Svenska ortnamn i Finland (Hakusana Koskis) Institutet för de inhemska språken. Viitattu 23.12.2017.
- ↑ Kosken kunta Kosken kunta. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ Valtioneuvoston päätös maakunnista 5.2.2015/100 finlex.fi. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ Tl. Koski eli Turun läänin Koski Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ Kosken Tl seurakunnan historiaa Kosken Tl seurakunta. Viitattu 21.6.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kosken kirkko Kosken Tl seurakunta. Arkistoitu 23.9.2012. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 24.5.2022.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kieli sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 24.5.2022.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2023 Tilastokeskus. Viitattu 7.5.2024.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Koulutoimi Koski Tl. Viitattu 21.11.2023.
- ↑ Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
- ↑ Hämeen Härkätie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kosken kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kosken kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 21.6.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kosken tapuli Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Huovintie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Yrjö Liipolan taidemuseo Kosken TL kunta. Arkistoitu 25.9.2011. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Olavi Hurmerinta Kosken Tl kunta. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Nähtävyyksiä Kosken Tl kunta. Arkistoitu 19.1.2004. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Yrjö Liipolan taidemuseo Kosken Tl kunta. Arkistoitu 25.9.2011. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Kahvilat ja ravintolat Kosken Tl kunta. Arkistoitu 19.1.2004. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Koskimiljöön kehittäminen Kosken Tl kunta. Arkistoitu 20.1.2004. Viitattu 21.8.2010.
- ↑ a b Etusivu www.martinkoskenseurakunta.fi. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 4.3.2019.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 24.1.2012.
- ↑ Vakkuri, Maria: Tietoa minusta ja CV Vakkurin kotisivu Ajatusmaailma. Viitattu 21.1.2024.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 278–279. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 21. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koski Tl Wikimedia Commonsissa
- Kosken kunnan kotisivut
- Tilastokeskus: Kosken avainluvut
- Kosken seurakunnan kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suominen, Olli: Kosken seudun luonto. [Koski Tl]: [Kosken T.l. kunta], 1989. Julkaisun verkkoversio Ympäristöhallinnon sivuilla (viitattu 23.9.2015).
Karttoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Senaatin kartasto 1:21 000. XI.21. Kansallisarkisto. Maanmittaushallitus. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, 1877. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
- Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
