Varjolilja
| Varjolilja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Liliales |
| Heimo: | Liljakasvit Liliaceae |
| Suku: | Liljat Lilium |
| Laji: | martagon |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lilium martagon |
|
| Katso myös | |
Varjolilja (Lilium martagon) on monivuotinen liljakasvi. Se elää luonnonvaraisena laajalla alueella Euraasiassa. Suomessa laji on yleinen koristekasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varjolilja kasvaa 70–150 cm korkeaksi. Varsi on jäykkä ja keskiosaltaan lehdekäs. Ylemmät lehdet ovat kierteisesti, alemmat 4–9 lehden kiehkuroina. Lehden lapa on soikea. Kukinto on terttu. Alaspäin roikkuvat kukat ovat väriltään vaaleansinipunaisia, tummanpunaisia tai joskus myös valkoisia, ja niissä on sinipunaisia tai ruskeita täpliä. Kukan teriömäiset kehälehdet ovat 3–4 cm pitkiä, taakäänteisiä ja mesikuoppaisia. Erilehtinen kehä on kuusilehtinen. Emiö on pitkävartaloinen. Varjolilja kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kuusisärmäinen, päärynämäinen, pysty kota. Liljan jäykät varret säilyvät talventörröttäjinä seuraavaan kevääseen saakka.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonvaraisena lajina varjoliljaa tavataan laajalla alueella Keski-Euroopasta aina Mongoliaan ja Koreaan.[3] Suomea lähinnä lajia kasvaa Virossa.[2] Suomessa varjolilja ei ole luonnonvarainen laji, mutta sitä tavataan villiintyneenä monin paikoin lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa varjolilja on koristekasvi, jota toisinaan tavataan villiintyneenä viljelyjäänteenä ja -karkulaisena.[1] Lajia esiintyy tyypillisesti esimerkiksi vanhojen huvilayhdyskuntien liepeillä.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varjolilja on Suomessa perinteinen perenna jota kasvatetaan puolivarjoisissa paikoissa, mutta pystyy kasvamaa myös aurikoisessa paikassakin. Sen kuivaneet varret jäävät talven tullen talventörröttäjiksi.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 491.
- ↑ a b c Helsingin kasvit 1998, s. 140.
- ↑ Den virtuella floran: Krollilja (ruotsiksi) Viitattu 17.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Varjoliljan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.3.2011.
- ↑ Varjolilja, Lilium martagon Kekkilä. Viitattu 22.9.2024.
- ↑ Varjolilja, Lilium martagon Martat. Viitattu 22.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2021: Varjoliljan (Lilium martagon) levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Varjolilja (Lilium martagon)
- Luontoportti: Varjolilja (Lilium martagon)
- Arboretum Mustila: Lilium martagon – varjolilja (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Lilium martagon (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lilium martagon (englanniksi)
|