Valtakunnanoikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen valtakunnanoikeutta. Norjan vastaavasta katso Valtakunnanoikeus (Norja).
Säätytalo, jossa valtakunnanoikeus on kokoontunut.

Valtakunnanoikeus (ruots. riksrätten) on Suomessa perustuslaissa säädetty erityistuomioistuin.

Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä, valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.lähde?

Lisäksi valtakunnanoikeus käsittelee tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan syytteen. Valtakunnanoikeuden päätös on lopullinen. Armahdus tuomiosta voidaan myöntää vain oikeuden itsensä esityksestä.lähde?

Eduskunta hyväksyi lain valtakunnanoikeudesta 25. marraskuuta 1922 ja samassa yhteydessä tähän liittyvän lain eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuutta (ns. ministerivastuulaki).[1] Nykyinen laki valtakunnanoikeudesta on vuodelta 2000.lähde?

Suomen perustuslaki kieltää satunnaiset tuomioistuimet. Valtakunnanoikeus ei kuitenkaan loukkaa tätä kieltoa, sillä se on pysyvä tuomioistuin, jonka tuomarit on nimitetty ennen minkään jutun tuloa käsittelyyn. Valtakunnanoikeutta ei siis perusteta tiettyä juttua varten, se vain kokoontuu käsittelemään sitä. Kynnys valtakunnanoikeuden kutsumiseksi koolle on varsin korkealähde?, ja se onkin joutunut kokoontumaan vain neljästi[2].

Istunnot on pidetty Säätytalossa.lähde?

Valtakunnanoikeuden kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juho Niukkanen valtakunnanoikeudessa 1933

Valtakunnanoikeuteen kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta tai kunnes nämä täyttävät 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että asiaa käsittelemässä on yhtä monta parlamentaarisin perustein valittua ja tuomioistuintaustaista tuomaria. Kullakin eduskunnan valitsemalla jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Korkeimpien oikeuksien presidenttien varajäseninä toimivat näiden tuomioistuinten virkaiältään vanhimmat jäsenet. Hovioikeuksien presidenttien varajäsenenä toimii vanhin hovioikeuden presidentti, joka ei ole valtakunnanoikeuden jäsen. Tuomioistuimen varapuheenjohtaja on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Jos molemmat korkeimpien oikeuksien presidentit ovat estyneitä, valtakunnanoikeuden puheenjohtaja on vanhin hovioikeuden presidentti.

Ennen vuoden 1999 perustuslakiuudistusta valtakunnanoikeuteen kuului kuusi eduskunnan valitsemaa jäsentä, nykyiset oikeusoppineet jäsenet sekä yksi Helsingin yliopiston valitsema oikeustieteen professori.

Valtakunnanoikeus on tuomionvoipa eli kykenevä käsittelemään ja ratkaisemaan asioita, jos kahdeksan jäsentä on saapuvilla.

Virkansa puolesta valtakunnanoikeuden jäseniä ovat seuraavat henkilöt[3]:

Eduskunnan valitsemat jäsenet ja varajäsenet vuosiksi 2024–2027.[4]

Oikeudenkäyntimenettely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asian vireilletulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnanoikeudessa voidaan nostaa syyte virassa tehdystä rikoksesta valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä, jommankumman korkeimman oikeuden presidenttiä tai jäsentä tai, tietyin rajoituksin, tasavallan presidenttiä vastaan. Ministeriä vastaan syyte voidaan nostaa, mikäli tämä "tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti". Tämä tarkoittaa, että syytekynnys on tavanomaista korkeampi ja edellyttää jo selkeää lainrikkomusta. Tasavallan presidenttiä vastaan syyte voidaan nostaa ainoastaan, mikäli rikos on maanpetos tai valtiopetos tai rikos ihmisyyttä vastaan. Muista tasavallan presidentin virkarikoksista rikosoikeudellisen vastuun kantaa asian hänelle esitellyt ministeri tai virkamies, mikäli hän ei ole jättänyt eriävää mielipidettä presidentin päätökseen.

Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa huolehtii eduskunnan perustuslakivaliokunta. Tämä ottaa asian käsiteltäväksi

  • oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen tekemästä ilmoituksesta,
  • vähintään kymmenen kansanedustajan tekemän muistutuksen vuoksi tai
  • eduskunnan muun valiokunnan esittämän tutkintapyynnön perusteella.

Ennen kuin oikeuskansleri tai oikeusasiamies tekevät ilmoituksen perustuslakivaliokunnalle, heidän on tullut tehdä asiaa valtioneuvostossa käsiteltäessä huomautus päätöksen laittomuudesta ja merkityttää se pöytäkirjaan. Vasta jos muistutus on jätetty huomiotta, laillisuusvalvoja voi ryhtyä toimenpiteisiin asian viemiseksi perustuslakivaliokuntaan.

Perustuslakivaliokunta suorittaa asian tutkinnan, mihin se voi pyytää valtakunnansyyttäjän apua, mikäli on tarpeen käyttää tavanomaisia esitutkinnallisia keinoja. Tutkinnan kohteena olevaa henkilöä on välittömästi tutkinnan alettua kuultava ja hänelle on varattava tilaisuus antaa lausunto kaikesta tutkinta-aineistosta ennen perustuslakivaliokunnan päätöksen tekemistä.

Kun tutkinta on suoritettu, perustuslakivaliokunta vie asian eduskuntaan, joka voi päättää syytteen nostamisesta tavanomaisella enemmistöpäätöksellä. Presidenttiä vastaan nostettavasta syytteestä on kuitenkin päätettävä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Mikäli tällainen syyte päätetään nostaa, presidentin on pidättäydyttävä virkatoimistaan syytteen käsittelyn ajaksi, jolloin hänen sijaisenaan toimii pääministeri.

Ylimpiä laillisuusvalvojia eli oikeuskansleria ja oikeusasiamiestä vastaan nostettava syyte nostetaan kuten ministeriä vastaan, mutta syytekynnys on tavanomainen. Sen sijaan korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäseniä vastaan voi nostaa syytteen joko oikeuskansleri tai oikeusasiamies ilman eduskunnan myötävaikutusta.

Oikeusprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyttäjänä valtakunnanoikeudessa toimii valtakunnansyyttäjä, paitsi jos syytettynä on korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen. Tällöin syyttäjänä voi toimia myös oikeuskansleri tai Eduskunnan oikeusasiamies. Kun päätös syytteen nostamisesta on toimitettu oikeuden puheenjohtajalle (yleensä Korkeimman oikeuden presidentti), hän kutsuu valtakunnanoikeuden koolle. Tämän jälkeen valtakunnanoikeus antaa haasteen tiedoksi syytetylle.

Oikeudenkäynti toteutetaan noudattaen tavanomaisesta rikosoikeudenkäynnistä annettua lainsäädäntöä. Myös rangaistusasteikko on tavallinen ja määräytyy rikoslain mukaan. Syyttäjällä ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa ajaakseen asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta valtakunnanoikeudessa.

Asian tultua vireille valtakunnanoikeus voi käyttää kaikkia pakkokeinolain sallimia pakkokeinoja samoin perustein kuin käräjäoikeus. Tämä tarkoittaa, että valtakunnanoikeuden puheenjohtaja voi mm. välittömästi syytteen nostamisen jälkeen määrätä syytetyn vangittavaksi, mikäli tähän on perusteita yleisen lainsäädännön nojalla.

Valtakunnanoikeus äänestää virkaikäjärjestyksessä, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja viimeisinä. Äänestyksessä tuomioksi tulee enemmistön kanta, tasatilanteessa kuitenkin syytetyn kannalta lievempi tuomio.

Tuomion täytäntöönpano ja muutoksenhaku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnanoikeuden tuomio pannaan täytäntöön tavanomaista lainsäädäntöä noudattaen. Päätöksestä ei voi valittaa, mutta valtakunnanoikeus voi päättää poistaa tuomionsa tai purkaa sen asianomaisen hakemuksesta tuomiovirheen perusteella oikeudenkäymiskaaren 31 luvun mukaisin perustein.

Muualla maailmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen valtakunnanoikeuden käsittelemien syytteiden kaltaisia tapauksia ajetaan ulkomaisissa oikeusjärjestelmissä melko vaihtelevin tavoin.

On myös ollut valtakunnanoikeudeksi nimitettyjä säännöllisesti kokoontuneita tavallisia oikeusistuimia, jotka eivät siis olleet erikoistuomioistuimia. Sellainen oli Saksan Leipzigissa 1879–1945 kokoontunut maan korkein oikeus (saks. Reichsgericht), jonka toimintaa ohjasi 1877 säädetty laki. Tämä tuomioistuin käsitteli sekä riita-asioita että rikosjuttuja.[10][11]

  1. Kullervo Kemppinen: Lakitiedon pikkujättiläinen, s. 23. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12586-5.
  2. a b c d e Jukka Lindfors: Valtakunnanoikeuden tuomioita 28.1.2010, päivitetty 22.11.2011. Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.
  3. Valtakunnanoikeus Oikeusministeriö. Viitattu 2.2.2024.
  4. Toimielimet Eduskunta. Viitattu 2.2.2024.
  5. Minister inför riksrätt efter krisen Svenska Dagbladet. 28.9.2010. Viitattu 9.10.2018. (ruotsiksi)
  6. Henry Dundas – lofty hero or lowlife crook? The History Company. 2.8.2014. Viitattu 9.10.2018. (englanniksi)
  7. Yeltsin survives impeachment bid BBC. 15.5.1999. Viitattu 9.10.2018. (englanniksi)
  8. Hanke Jeltsinin erottamiseksi epäonnistui Helsingin Sanomat. 16.5.1999. Viitattu 11.10.2018.
  9. Entinen pääministeri joutuu oikeuteen Islannin talouskriisistä Helsingin Sanomat. 30.9.2010. Viitattu 9.10.2018.
  10. Iso tietosanakirja. (Osa 6, palsta 1280, hakusana korkein oikeus) Helsinki: Otava, 1934.
  11. Otavan iso tietosanakirja. (Osa 9, palsta 891, hakusana valtakunnanoikeus) Helsinki: Otava, 1965.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]