Urho Castrén
| Urho Castrén | |
|---|---|
 |
|
| Suomen pääministeri [1] | |
| Edeltäjä | Antti Hackzell |
| Seuraaja | J. K. Paasikivi |
| Suomen oikeusministeri | |
|
Kallion II hallitus
31.12.1925–13.12.1926 |
|
| Edeltäjä | Oskar Lilius[3] |
| Seuraaja | Väinö Hakkila[4] |
| Oikeuskansleri | |
|
1928–1929
|
|
| Edeltäjä | Axel Fredrik Charpentier [5] |
| Seuraaja | Albert von Hellens [5] |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1886 Jyväskylä |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 1965 (78 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
Urho Jonas Castrén (30. joulukuuta 1886 Jyväskylä – 8. maaliskuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja Suomen pääministeri. Hän loi elämänuransa oikeuslaitoksessa toimien lyhyen aikaa oikeuskanslerina ja yli neljännesvuosisadan korkeimman hallinto-oikeuden johdossa. Castrén vaikutti myös lainvalmisteluun toimissaan vuosien varrella lukuisien komiteoiden johdossa.
Castrén pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän klassisesta lyseosta vuonna 1904. Hän suoritti oikeustutkinnon vuonna 1907 ja molempien oikeuksien kandidaatin tutkinnon vuonna 1912. Varatuomarin arvon Castrén sai vuonna 1910. Lakimiehen uransa hän aloitti setänsä Jonas Castrénin asianajotoimistossa toimien apulaisena opintojensa jälkeen vuosina 1913–1914.[6]
Kokoomuspuolueen jäsenyydestä huolimatta Urho Castrén ei ollut aktiivisesti politiikassa, mutta toimi kuitenkin oikeusministerinä Kallion toisessa hallituksessa vuonna 1926.[7] Oikeuskanslerin tehtäviä Castrén hoiti lyhyen aikaa 1928–1929.[5]
Syyskuussa 1944 Castrén kutsuttiin kokoamaan uusi hallitus edellisen pääministerin Antti Hackzellin yllättävän sairastumisen vuoksi. Hallituksen tehtävänä oli välirauhansopimuksen täytäntöönpano, muun muassa sopimuksen kieltämien järjestöjen lakkauttaminen. Hallitus hajosi nopeasti sosiaalidemokraattien sisäisiin erimielisyyksiin ja Valvontakomission arvosteluun, jolloin Castrén palasi hoitamaan virkaansa oikeuslaitoksessa.
Castrénille myönnettiin lakitieteen kunniatohtorin arvo Helsingin yliopistosta vuonna 1948 ja Tukholman korkeakoulusta vuonna 1957.[6]
Urho Castrén kuului Castrénin sukuun. Hänen vanhempansa olivat oikeusneuvos- ja valtiopäivämies Johannes Castrén ja Amanda Ulrika Jussilainen,[8] hänen setänsä oli puolestaan poliitikko ja asianajaja Jonas Castrén. Urho Castrénin veljenpoika taas oli Erik Castrén, josta tuli oikeustieteen professori ja diplomaatti. Urho Castrénin tytär oli teologi Inga-Brita Castrén.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forsström, Johanna: Castrén, Urho Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 10.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen hallitukset Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ U. Castrénin hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Tulenheimon hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Tannerin hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ a b c Viranhaltijat Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ a b Castrén, Urho Joonas Kokoomusbiografia. 21.4.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Kallion II hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 30.5.2010.
- ↑ Kuka kukin on 1934, s. 87 Viitattu 2.4.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Urho Castrén Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: Karl Söderholm |
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1929–1956 |
Seuraaja: E. J. Ahla |
| Edeltäjä: Axel Fredrik Charpentier |
Oikeuskansleri 1928–1929 |
Seuraaja: Albert Alexander von Hellens |
| Edeltäjä: Antti Hackzell |
Suomen pääministeri 1944 |
Seuraaja: Juho Kusti Paasikivi |
| Edeltäjä: Frans Oskar Lilius |
Suomen oikeusministeri 1925−1926 |
Seuraaja: Väinö Hakkila |
| ||||||||||||||
