Frans Oskar Lilius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frans Oskar Lilius
Suomen oikeusministeri
Edeltäjä Albert von Hellens[4]
Elias Sopanen[5]
Albert von Hellens[6]
Seuraaja Otto Åkesson[5]
Albert von Hellens[6]
Urho Castrén[7]
Kansanedustaja
Henkilötiedot
Syntynyt15. huhtikuuta 1871
Messukylä
Kuollut12. joulukuuta 1928 (57 vuotta)
Helsinki
Ammatti asianajaja
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen puolue

Frans Oskar Lilius (15. huhtikuuta 1871 Messukylä12. joulukuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen juristi, senaattori, korkeimman oikeuden jäsen ja kolminkertainen oikeusministeri.[8]

Liliuksen vanhemmat olivat varatuomari Frans Emil Lilius ja Mathilda Maria Hildén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1890, suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1892 ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1896. Varatuomarin arvon hän sai 1899 ja suoritti lakitieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 1903. Liliuksen väitöskirjan nimi oli Testamentin muodosta.

Lilius työskenteli senaatin oikeus- ja talousosaston kopistina 19001904, senaatin oikeusosaston kanslistina 1904–1908, protokollasihteerinä 1908–1917 ja lainvalmistelukunnan jäsenenä 19071912. Hän toimi myös valtiopäivien laki- ja talousvaliokunnan sihteerinä 1900, talousvaliokunnan sihteerinä 1904–1905 ja Lakimies-lehden toimitussihteerinä 1904–1917. Lehden päätoimittaja hän oli 1918–1920. Lilius oli senaattori ja oikeusosaston jäsen 1917–1918 sekä korkeimman oikeuden jäsen eli oikeusneuvos 1918–1928.

Lilius valittiin nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuosiksi 1911–1917. Hän oli eduskunnan lakivaliokunnan ja toimitusvaliokunnan puheenjohtaja vuonna 1914. Oikeusministerinä Lilius toimi Cajanderin I hallituksessa 1922, Cajanderin II hallituksessa 1924 ja Tulenheimon hallituksessa 1925, kaikissa tapauksissa ammattiministerinä.

Lilius osallistui myös moniin valtion komiteoihin ja toimi Suomalaisen lakimiesyhdistyksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Hän oli myös Kansanvalistusseuran johtokunnan jäsen ja rahastonhoitaja. Naimattomana kuollut Lilius määräsi testamentissaan varsin huomattavia summia sivistystarkoituksiin.

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 457. Helsinki: WSOY, 1955.
  1. Cajanderin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 4.6.2010.[vanhentunut linkki]
  2. Cajanderin II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 4.6.2010.
  3. Tulenheimon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 4.6.2010.
  4. Vennolan II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 2.12.2014. Viitattu 4.6.2010.
  5. a b Kallion hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 2.12.2014. Viitattu 4.6.2010.
  6. a b Ingmanin II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 4.6.2010.
  7. Kallion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 4.6.2010.
  8. a b Frans Oskar Lilius Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 22.5.2012.