Tornion rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tornio
Perustiedot
Lyhenne Trn (osiin jaettu liikennepaikka)
Tor (Tornio asema)
Trr (Tornio-raja)
Rataosa Oulu–Tornio
Tornio–Kolari
Tornio–Röyttä
Haaparanta–Tornio
Sijainti 65°50′44″N, 024°09′48″E
Osoite Jokivarrentie 11, 95420 Tornio
Etäisyydet Kemi 26 km
Oulu 132 km
Haaparanta 4 km
Kolari 183 km
Röyttä 9 km
Avattu 1903
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR, Green Cargo
Tavaraliikenne kansainvälistä ja kotimaista tavaraliikennettä
Asemarakennus
Tyyppi tiilirakenteinen
Ratapiha
Raiteisto · 1 laituriraide
· tavararatapiha
Aiheesta muualla

Tornion rautatieasema (lyh. Tor, ruots. Torneå järnvägsstation, pohjoissaameksi Durdnosa ruovdegeaidnostašuvdna) on Suomen rataverkon liikennepaikka Tornion kaupungin keskustassa Lapin maakunnassa. Liikennepaikan etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 884,7 ratakilometriä mitattuna Haapamäen rautatieaseman kautta.

Tornio on risteysasema, jossa kohtaavat Oulusta, Haaparannalta ja Kolarista tulevat rataosat. Lisäksi Tornion ratapihalta erkanee sivurata Röyttän satamaan.

Liikennevirasto muutti 12. joulukuuta 2010 Tornion osiin jaetuksi liikennepaikaksi. Tornion (lyh. Trn) osiin jaettu liikennepaikka käsittää Tornio aseman (lyh. Tor) sekä Tornio-rajan (lyh. Trr) liikennepaikat. Tämä mahdollistaa matkustajien kuljettamisen vaihtotyönä Tornion ja valtakunnanrajan välillä. Koska Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin määräykset kieltävät matkustajien kuljettamisen vaihtotyönä liikennepaikkojen välillä, ei kesän 2010 höyryjuna-ajoa Haaparannan ja Tornion välillä voitu toteuttaa sillä Tornion ja Haaparannan välillä oli erillinen Tornio-rajan liikennepaikka.[1]

Tornion rautatieasemalla ei ole henkilöliikennettä, ja lipunmyynti lopetettiin marraskuussa 2010.[2] Ratapihan pohjoispuolella kolmioraiteella sijainnut Tornio-Pohjoisen seisake oli toiminnassa vuosina 1986–2004, mutta se lakkautettiin hankalan geometrian vuoksi.selvennä Nykyisin Kolarin ja Helsingin välillä kulkevat yöjunat pysähtyvät lokakuussa 2008 avatulla Tornio-Itäisen seisakkeella.

Tornion rautatieasema on luokiteltu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[3].

Kansainvälisen yhdysliikenteen vuoksi osa Tornion ratapihasta on rakennettu kahdella eri raideleveydellä: käytössä ovat Suomalainen leveäraiteinen 1 524 mm:n raideleveys, sekä Ruotsissa ja muualla Euroopassa käytetty standardilevyinen 1 435 mm:n raideleveys. Tornionjoen ylittävällä rautatiesillalla on nelikiskoraide, jossa ovat lomittain molempien raideleveyksien raiteet. Täten leveäraiteinen suomalainen kalusto voi liikennöidä Torniosta Haaparannan rautatieaseman leveäraiteiselle ratapihalle, ja normaaliraideleveyksinen ruotsalainen kalusto voi liikennöidä Tornion ratapihalle.

Tornion vanhin rautatieasema kesällä 2007

Kemi–Tornio-rataosuuden vihkiäistilaisuus oli 14. lokakuuta 1903 ja ensimmäinen postijuna saapui Tornion asemalle 16. lokakuuta 1903 klo 23.50. Kun junaliikenne Tornioon alkoi, Valtionrautatiet (VR) hoiti Tornionjoen ylittävää liikennettä höyrylautalla. Tornion asemalle oli rakennettu sen ajan tavan mukaan puinen asemarakennus, joka oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Tässä asemarakennuksessa oli odotussali ravintoloineen, postikonttori, lennätinkonttori, asemakonttori, ravintoloitsijan huoneisto ja asemapäällikön huoneisto. Valtionrautatiet rakensi aseman läheisyyteen Torpinmäelle asuntoalueen rautateiden henkilökuntaa varten. Alue kehittyi aikojen kuluessa hyvin viihtyisäksi.

Venäjän leskikeisarinnan Maria Feodorovnan käytössä ollutta junaa siirretään Tornionjoen jäälle vedettyjä väliaikaisia kiskoja pitkin Haaparannalta Tornion asemalle maaliskuussa 1917. Kuva otettu Torniojoen itärannalta ja taustalla Haaparannan kaupunki. Kuva: Mia Green.

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen muutti Tornion asemaseudun elämän täysin elokuussa 1914. Torniosta tuli sotaa käyvän Venäjän keisarikunnan portti länteen. Koska Ruotsin rautatie päättyi siinä vaiheessa Ruotsin Karunkiin eli noin 20 kilometriä pohjoiseen, Suomen senaatti päätti pikaisesti käynnistää rautatien rakentamisen Suomen Karunkiin. Tornio–Karunki-rata valmistuikin pikavauhtia niin, että ensimmäinen juna Karunkiin liikennöi jo 5. tammikuuta 1915 eli kaksi kuukautta rakentamisen aloittamisesta.

Kesään 1915 mennessä Ruotsi oli jatkanut rataansa Karungista Haaparannalle asti, joten liikenne keskittyi sen jälkeen yksinomaan Tornion ja Haaparannan välille. Tällöin tavara- ja henkilökuljetukset aloitettiin suoraan Haaparannalta Tornion asemalle. Marraskuussa 1916 postikuljetuksia varten aloitettiin rakentaa ilmarataa Tornion asemalta Haaparannalle. Se valmistui helmikuussa 1917. Sitä käytettiin aina kevääseen 1918, jonka jälkeen se purettiin. Tältä ajalta erikoisimpana hetkellisenä rautatieyhteytenä oli maaliskuussa 1917 tapahtunut leskikeisarinna Maria Fjodorovnan käytössä olleen keisarillisen junan siirto jäälle vedetyillä väliaikaisilla kiskoilla Haaparannalta Tornion asemalle. Pari kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1917 Tornion kautta matkusti Pietariin bolševikkijohtaja Vladimir Lenin. Puoli vuotta tämän jälkeen hänen johtamansa bolševikit ottivat vallan Venäjällä.

Tornioon oli sodan aikana muodostunut suurehko varuskunta. Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä oli osa venäläisten sotilaiden kasarmirakennuksia. Tämän vuoksi rautatieaseman seudulla käytiin osana Suomen sisällissotaa taistelut, jotka Tornion seudulla saivat vapaussodan luonteen, koska vastapuolena olivat yksinomaan venäläiset sotilaat. Taistelut käytiin 6. helmikuuta 1918, jolloin Saksasta tulleiden jääkärien johtamat suojeluskuntajoukot valtasivat asema-alueen venäläisiltä. Tornion taistelun muistoksi vanhan asemarakennuksen eteen pystytettiin vuonna 1937 muistomerkki.

Muistolaatta Tornion rautatieaseman pohjoispäässä Leninin matkasta Tornion kautta Pietariin huhtikuussa 1917, paljastettu 8.11.1967

Rautatiesillan valmistuttua Tornionjoen yli Ruotsin Haaparannan puolelle vuonna 1919 liikenne Tornion asemalla vilkastui voimakkaasti. Pikaisesti rakennettu pohjoiseen menevä rautatieyhteys perusparannettiin, ja Röyttän satamaan rakennettiin teollisuusraide. Näin tuli vuonna 1928 ajankohtaiseksi rakentaa uusi asemarakennus. Se valmistettiin punatiilestä, josta tuli erikoisuus sen ajan asemarakennusten joukossa. Ehkä vaikutteita saatiin Haaparannan asemarakennuksesta, joka on komea punatiilinen rakennus.

Rautatieaseman asema liikenteellisesti korostui Hannulan sillan valmistuttua Tornionjoen yli Suensaareen rautatieaseman kohdalta kesällä 1939.

Tornion rautatieaseman välittömässä läheisyydessä toiminut varastoalue toimi Lapin sodan aikaan saksalaisten vuokraamana varastona ja sitä alettiin kutsua Pikku-Berliiniksi. Tornion maihinnousun aikaan 1. lokakuuta 1944 Pikku-Berliinin valloitus oli koitua suomalaisten joukkojen kompastuskiveksi sieltä löytyneiden alkoholivarastojen vuoksi.

Rautatieaseman seutu, erityisesti Torpin alue, oli rautatieläisväestön asuinpaikka. Nämä asukkaat osallistuivat Tornion vapaa-ajan elämään ahkerasti perustaen muun muassa jalkapalloseura TP-47:n. Rautatieläiset rakensivat alueelle vapaaehtoisvoimin muun muassa oman jalkapallokentän, niin sanotun VR:n kenttä, joka on ollut TP-47:n junioritoiminnan käytössä vuosikymmenien ajan.

Tornion uudella rautatieasemalla toimi ravintola, mutta liikenteen vähentyessä ravintola lopetettiin 1960-luvun lopulla. Pikajunaliikenne Tornion asemalle päättyi vuonna 1967, ja kiskobussiliikennekin lopetettiin vuonna 1988. Tornion asema on sen jälkeen edelleen ollut vilkas tavaraliikenteen kauttakulkupaikka. Tosin Kolariin menevät pikajunat ovat pysähtyneet Kemin ja Kolarin radan yhdysraiteen väliin rakennetulla, nyttemmin lakkautetulla Tornio-Pohjoisen seisakkeella. Nykyisin Kolarin yöjunat pysähtyvät Tornio-Itäinen-nimiselllä seisakkeella.[4]

Torpin alueen eli rautatieaseman välittömän ympäristön asutus on laajentunut 2000-luvun alussa, mutta luonne rautatieläisten asuntoalueena on kadonnut. VR luopui alueesta, ja nykyään alue muodostaa uuden, taajaan asutun, modernin omakotiasuntoalueen.

  1. (Tasoristeys-palsta) Resiina-lehti, Määritä ajankohta! Museorautatieyhdistys ry.
  2. Lipunmyynti Tornion rautatieasemalla loppuu 22.11.2010. VR. Arkistoitu 28.11.2010. Viitattu 28.11.2010.
  3. Tornion rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  4. Tornio-Itäinen rautatieasema www.vr.fi. Viitattu 30.8.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minna Heljala, Torpinmäki ja 100 vuotta Tornion rautatiehistoriaa, Tornionlaakson vuosikirja 2003, ss. 62–73.
  • Ilkka Teerijoki, Tornion historia 2 – 1809–1918, ISBN 978-952-99540-2-5.