Suomen tiede
Suomen tiede on Suomessa harjoitettavaa tiedettä. Vuonna 2016 Suomi käytti 2,85 % bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Osuus on laskenut tasaisesti huippuvuodesta 2009 (3,7%).[1] Vuonna 2015 Bloomberg esitteli indeksin, jonka avulla se arvioi maailman innovatiivisimmat maat. Suomi sijoittui neljänneksi Etelä-Korean, Japanin ja Saksan jälkeen. Sen vahviuuksiin luettiin tutkimushenkilöstön suuri määrä, korkea koulutustaso ja tutkimus ja tuotekehitys.[2]
Suomen Akatemian raportin mukaan Suomen tiede on 2010-luvun puolivälissä laadultaan maailman keskitasoa.[3] Raportissa tarkasteltiin tutkimuksen henkilöstöä ja rahoitusta sekä julkaisutoimintaa, tieteellistä vaikuttavuutta ja julkaisuyhteistyötä.[4] Ilkka Niiniluodon ja Tuomas Heikkilän mukaan suomalainen humanistinen tutkimus on Suomen kaikista tieteenaloista lähimpänä kansainvälistä huippua. Sillä on myös keskeinen roolinsa historiassa: Suomen itsenäistyminen alkoi Suomen identiteetin luomisesta, missä oli keskeinen rooli sellaisilla humanisteilla kuin J. V. Snellman, M.A.Castrén ja Zachris Topelius.[5]
Yliopistot ja tutkimuslaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Yliopistolaitos Suomessa
- Pääartikkeli: Luettelo Suomen yliopistoista
Suomessa on kolmetoista yliopistoa sekä puolustushallinnon alainen Maanpuolustuskorkeakoulu:[6]
- Aalto-yliopisto
- Helsingin yliopisto
- Itä-Suomen yliopisto
- Jyväskylän yliopisto
- Lapin yliopisto
- Lappeenrannan teknillinen yliopisto
- Oulun yliopisto
- Svenska handelshögskolan
- Taideyliopisto
- Tampereen yliopisto
- Turun yliopisto
- Vaasan yliopisto
- Åbo Akademi
Valtion budjetissa on 12 tutkimuslaitosta seitsemällä hallinnonalalla. Niiden tehtävä on hankkia, tuottaa ja välittää tietoa poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Lisäksi laitoksilla on vaihtelevassa määrin erilaisia asiantuntija-, viranomais- ja palvelutehtäviä. Nämä laitokset ovat (suluissa niistä vastaava hallinnonala).[7]
- Geologian tutkimuskeskus GTK (TEM)
- Ilmatieteen laitos (LVM)
- Luonnonvarakeskus LUKE (MMM)
- Maanmittauslaitos MML (MMM)
- Ruokavirasto (2019-; edeltäjänä erityisesti mm. Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA) (MMM)
- Suomen ympäristökeskus SYKE (YM)
- Säteilyturvakeskus STUK (STM)
- Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy * (TEM)
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (STM)
- Työterveyslaitos TTL (STM)
- Ulkopoliittinen instituutti UPI (EK)
- Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT (VM)
Rahoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkimus- ja kehitystyöhön käytettiin enimmillään vuonna 2011 yli seitsemän miljardia euroa, vuonna 2016 arviolta kuusi miljardia eli noin kolme prosenttia kansantuotteesta.[3] Vuoden 2018 valtion talousarviossa tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettävät määrärahat ovat kokonaisuudessaan 1 883,2 miljoonaa euroa. Julkisen tutkimusrahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on vuosina 2017-2018 noin 0,80 prosenttia.[8]
Budjettirahoituksen lisäksi tutkimuslaitokset hankkivat yhä enemmän ulkopuolista rahoitusta. Ulkopuolinen rahoitus tulee pääosin kilpailtuna useista lähteistä sekä kotimaiselta julkiselta että yksityiseltä sektorilta ja kansainvälisistä lähteistä. Ulkopuolisen rahoituksen osuus on kirjattu laitosten tulostavoitteisiin.[7] Osana valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistusta Suomen Akatemiaan perustettiin vuonna 2014 strategisen tutkimuksen neuvosto, joka päättää vuosittain 55 miljoonan euron rahoituksista.[9]
Yritykset rahoittavat omasta tutkimus- ja kehittämistoiminnastaan noin 80 prosenttia. Yritysten tutkimus- ja kehitystominta on paljon laajemaa kuin tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen; vuonna 2016 toimintaan käytetyistä 5,9 miljoonasta eurosta 3,9 miljoonaa käytettiin yrityksissä.[10]
Euroopan komissio rahoittaa tutkimusta puiteohjelmien kautta, joista vuosina 2014-2020 on käynnissä Horisontti 2020. Vuoteen 2017 mennessä Horisontista on myönnetty 26,5 miljardia, josta Suomeen on tullut noin kaksi prosenttia, eli 583 miljoonaa euroa.[11]
Business Finland eli entinen Tekes rahoittaa sellaisia tutkimusorganisaatioiden projekteja, joiden tuloksia yritykset hyödyntävät.[12]
Tiedeviestintää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ansioitunut tutkija voi saada Suomen Akatemian esityksestä presidentin myöntämänä akateemikon arvonimen. Se on myönnetty kaikkaan 37:lle suomalaiselle. Heistä kaksitoista on edustanut humanistisia tieteitä, kaksi yhteiskuntatieteitä, kuusitoista matematiikkaa ja luonnontieteitä, viisi lääketiedettä ja yksi maatalous- ja metsätieteitä.[13][14]
Kansainvälisiä tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A. I. Virtanen: Nobelin kemianpalkinto 1945[15]
- Ragnar Granit: Ruotsi: Nobel osaksi Suomessa tehdyistä silmätutkimuksista[3]
- Bengt Holmström: Taloustieteen Nobel 2016.[16]
- Lars Ahlfors: Fieldsin mitali 1936
- Jaakko Hintikka, filosofi: Library of Living Philosophers 2006
- Georg Henrik von Wright, filosofi: Library of Living Philosophers 1989
Tunnettuja suomalaisia tutkijoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Adolf Erik Nordenskiöld, tutkimusmatkailija
- Eino Kaila, filosofi
- Edvard Westermarck, yhteiskuntatieteilijä
Tekniikan maailman satavuotiskatsauksessaan esille nostamia suomalaisia:[3]
- Linus Torvalds, tietotekniikka
- Leena Palotie, ihmisen geenit
- Yrjö Väisälä, tähtitiede ja optiikka
- Jarl Wasastjerna, kvanttimekaniikka
- Pekka Puska, Pohjois-Karjala-tutkimus
- Tuomo Suntola, atomikerroskasvatus
- Jorma K. Miettinen, radiokemia
- Pentti Eskola, geologia
- J. G. Granö, maantiede
- Heikki Järnefelt, limnologia
- Kim von Weissenberg, geeniteknologia
- Markku Kulmala, ilmakehäntutkimus
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gross domestic spending in R&D OECD. Viitattu 14.10.2018.
- ↑ 2015 Innovative Countries Bloomberg. Viitattu 14.10.2018.
- ↑ a b c d Kalevi Rantanen: Suomen tiede 100 vuotta: Meillä oli A.I. Virtanen, mutta oliko muita? Itse asiassa Suomen tiede on huipputasoa. Tekniikan maailma, 30.9.2017, 2017. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Suomen tiede kestää kansainvälisen vertailun, vaikka muut maat edenneet rivakammin Yle. 2016. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Suomi tarvitsee humanisteja, sanoo filosofi Ilkka Niiniluoto – Heidät pitäisi saada neuvomaan päätöksentekijöitä Helsingin Sanomat. 2014. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Yliopistot Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ a b Valtion tutkimuslaitos Tilastokseskus. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa Suomen virallinen tilasto. 2018. Tilastokeskus. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Strategisen tutkimuksen neuvosto - esittely Suomen akatemia. Arkistoitu 18.3.2018. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot suorittajasektorin ja rahoituslähteen mukaan vuonna 2016 Tilastokeskus. 2016. Viitattu 27.8.2018.
- ↑ Horisontissa kova kilpailu rahoituksesta – Suomi onnistunut saamaan jo 600 miljoonaa Horistontti2020. 15.11.2017. EUTI. Arkistoitu 18.3.2018. Viitattu 18.3.2018.
- ↑ Rahoitus tutkimusorganisaatioille Business Finland. Viitattu 18.3.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomalaiset tieteen akateemikot (ja tähän linkitetyt henkilöhtaiset esittelysivut) Suomen Akatemia. Arkistoitu 22.8.2017. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ Eva-Mari Aro, Markku Kulmala ja Ilkka Niiniluoto uusia tieteen akateemikoita 10.3.2017. Suomen Akatemia. Arkistoitu 10.3.2017. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ Artturi Virtanen NobelPrize.org. Nobel Media AB. Viitattu 27.8.2018.
- ↑ Bengt Holmström Facts NobelPrize.org. 2016. Nobel Media AB. Viitattu 27.8.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tieteen tila (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen akatemia
- Tapio Markkanen, Allan Tiitta & Paula Havaste (toim.): Suomalaisia tieteen huipulla. 100 tieteen ja teknologian saavutusta. Gaudeamus, 2014. ISBN 9789524953283 esittely kustantajan sivulla (viitattu 18.3.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tuomas Heikkilä & Ilkka Niiniluoto: Humanistisen tutkimuksen arvo – kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta. Suomen Rooman-instituutti, 2016. Kirja ladattavissa ilmaiseksi (viitattu 18.3.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Reinhilde Veugelers: Evaluating Finland’s science, research & innovation capacity (powerpoint) 2016. TEM. Viitattu 27.8.2018. Raportti[vanhentunut linkki]
| ||||||||||||||||||||||||||
