Suomen leijona (majakka)

Suomen leijona

Sijainti	-
Vesistö	Itämeri

Arkkitehtuuri

Arkkitehti	Esko Lehesmaa
Suunnittelija	Mauri Määtänen (d)
Materiaali	teräs
Värit	Valkoinen, musta

Historia

Valmistunut	1987
Automatisoitu	1987

Varustus

Valon korkeus	22,7 m (ennen vuotta1992)
Valonkanto	30,0 km
Valon ominaisuudet	Fl W 12s

Tunnisteet

ARLHS	ALA018

Koordinaatit	59° 28′ 22″ P, 20° 48′ 47″ I

Suomen leijona on majakka Itämerellä, 46 kilometriä Utöstä lounaaseen. Väritykseltään sinivalkoinen majakka sijaitsee kuutisen kilometriä Suomen aluevesirajan ulkopuolella mutta Suomen talousvyöhykkeellä. Majakka on Suomen eteläisin rakennelma.

Suomen leijona on niin kutsuttu pohjamajakka eli kasuunimajakka, joka on perustettu merenpohjaan 10 metrin matalikolle keskelle avomerta. Sen rakennustyöt aloitettiin 1980-luvun alkupuolella, ja käyttöön majakka otettiin vuonna 1987. Tarvitsemansa energian majakka saa tuuligeneraattorista. Majakan valovoima on 23 000 kandelaa, ja sen valotunnus on valkoinen vilkku 12 sekunnin välein.

Alueella on mitattu Itämeren korkeimmat aallot, liki 13 metriä. Rakenteessa sovellettiin uutta kevyttä rakennetta, jonka teoriassa piti antaa luonnonvoimille pienempi pinta-ala hyökättäväksi ja myös joustaa hiukan. Kasuunin halkaisija on vesirajassa vain metrin, mutta silti koko rakennelma alkoi kallistua vuoden 1992 lopulla. Lopulta koko yläosa katkesi ja putosi mereen helikopteritasoineen. Lisäämällä kiviainesta ja betonia saatiin kasuunia stabiloitua, ja vinolle tyngälle hitsattiin uusi suora osa, joka on vähän matalampi, noin 12 m. Tuulivoimala korvattiin aurinkokennoilla ja valovoimaa vähennettiin: kantomatka on nykyään noin 8 mpk. Turvallisuutta parantavat iso passiivinen tutkaheijastin ja AIS-lähetin.

Lähteet

• Suomen leijona Veneily.fi. Merenkulkulaitos. Viitattu 12.5.2009.^{[vanhentunut linkki]}
• Seppo Laurell: Suomen majakat, ISBN 952-5180-21-2
• Artikkeli Turun sanomissa 2004 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen leijona (majakka) Wikimedia Commonsissa

Suomen majakat

Majakat	Bengtskär Bogskär Flötjan Gustaf Dalén Gustavsvärn Harmaja Helsinki Isokari Jussarö Kaijakari Kalbådagrund Kallan Kallo Kemi I Kemi II Keminkraaseli Kokkola Kotka Kristiina Kylmäpihlaja Kökarsören Lågskär Längden Marhällan Marjaniemi Merikarvia Märket Nahkiainen Norrskär Nyhamn Oulu 1 Oulu 2 Oulu 3 Pietarsaari Pori Porvoo Raahe Rauma Ritgrund Rönnskär Russarö Sandbäck Strömmingsbådan Stubben Suomen leijona Suomenlinna Sälgrund Säppi Sälskär Söderskär Tainio Tankar Tauvo Tiiskeri Ulkokalla Utgrynnan Utö Vaasa Valassaaret Yttergrund
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja	Hanhipaasi Heinäluoto Lounatrivi Narvi Numeroniemi Pohjoiskorkia Ristiniemi Ruuskeri Seiskari Seivästö Someri Sortanlahti Tytärsaari Vaitolahti
Suomen entiset majakat	Glosholm Heiskanen Leppäniemi Nyhamn Pohjoisrivi Porkkala Rönnskär Sirnitsä Söderskär