Majakka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rakennuksia. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Marjaniemen majakka, Hailuoto.
Majakka maailman lopussa Ushuaiassa, Argentiinassa
Majakka Nantucketin saaren itäosassa Massachusettsissa, Yhdysvalloissa.

Majakka on merenkulun turvaksi tarkoitettu yleensä tornimainen rakennus.[1] Ne ovat joko valottomia tunnusmajakoita eli pookeja tai valolla varustettuja loistomajakoita.

Tunnusmajakat on rakennettu päivänvalossa tapahtuvan navigoinnin ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisäänmenoväylien alkuun pimeällä.

Nykyisin majakoiden merkitys turvalaitteina on vähäinen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukäyttöön.

Aiemmin majakoiden toiminnassa pitämiseen tarvittiin henkilökuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivät vaadi miehitystä.

Majakoiden historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräänlaisia majakan esiasteita olivat luodoille ja rannoille sytytetyt tulet, joiden tarkoitus oli kertoa laivoille rannikon tai saaren läheisyydestä. Valottomien tunnusmajakoiden esiasteina taas voidaan pitää esimerkiksi pohjolassa esiintynyttä tapaa merkitä omia alueita tai sopivia kauppapaikkoja isoilla kivikasoilla kallion päällä. Ensimmäisiä varsinaisia majakoita olivat tornit, joiden huipulla paloi tuli. Tätä tulta saatettiin heijastaa johonkin suuntaan esimerkiksi peilin avulla.

Historian kuuluisin majakka on Faroksen majakka Aleksandriassa. Se rakennettiin 300-luvulla eaa. ja tuhoutui maanjäristyksissä 1300-luvulla.

Ruotsalainen keksijä Gustaf Dalén (1869–1937) kehitti 1900-luvun alussa kaasulyhtyihin aurinkoventtiilin, eräänlaisen hämäräkytkimen, jonka avulla kaasumajakat ja loistot pystyttiin automatisoimaan.

Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753 Utön luodolle. Majakanhoitajia oli aluksi kaksi. Myöhemmin lukumäärä nousi neljään. Ensimmäiset automatisoidut majakat rakennettiin Suomeen 1920-luvulla.[2]

Majakkatyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistomajakka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Loisto

Loisto on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustetun, kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.

Pääartikkeli: Majakkalaiva

Majakkalaiva on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustettu kelluva merenkulun turvalaite, joka on ankkuroitu paikkaan, jonne kiinteän turvalaitteen pystyttäminen ei ole ollut mahdollista.

selvennä

Pohjamajakka on suoraan merenpohjaan perustettu majakka. Niitä alettiin rakentaa 1950-luvun alussa ja ne syrjäyttivät vedenalaisten matalien merkkeinä siihen asti toimineet majakkalaivat.[3]

Tunnusmajakka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tunnusmajakka

Tunnusmajakka eli pooki on merenkulun optinen apuväline. Tunnusmajakassa ei ole valolaitetta eli sektoriloistoa, vaan kyseessä on valaisematon, vain valoisana aikana selkeästi havaittava rakennelma.

Suomalaisia majakoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bengtsk.
Flötjan
Gustaf_Dalén
Gustavsv.
Harmaja
Helsinki
Isokari
Jussarö
Kaijakari
Kalbådag.
Kallan
Kallo
Kemi I
Kemi II
Keminkraaseli
Kokkola
Kotka
Kristiina
Kylmäpihlaja
Kökarsören
Lågskär
Längden
Marjaniemi
Merikarvia
Märket
Nahkiainen
Norrskär
Nyhamn
Oulu 1
Oulu 2
Oulu 3
Pietarsaari
Pori
Porkkala
Porvoo
Raahe
Rauma
Ritgrund
Russarö
Rönnsk.
Sandbäck
Strömmingsbådan
Stubben
Suomenl.
Sälgrund
Sälskär
Säppi
Södersk.
Tainio
Tankar
Tauvo
Tiiskeri
Ulkokalla
Utgrynnan
Utö
Vaasa
Valassaaret
Yttergrund
Kartta-alueen ulkopuolella: Suomen leijona, Bogskär



  1. Lighthouse | Definition, History, Equipment, & Facts | Britannica www.britannica.com. 2.8.2023. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  2. Mäntylä, Eveliina: Valoa kansalle. HS TEEMA, 2022.
  3. Harri Nyman: Majakat (ISBN 978-951-616-201-3) Meriväylien rakennusperintö. 2009. Museovirasto. Viitattu 9.6.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]