Suomen Helluntaikirkko
Suomen Helluntaikirkko Pingskyrkan i Finland |
|
---|---|
Suuntautuminen | protestantismi |
Teologia | helluntaiherätys |
Johtaja | Kauko Uusila |
Yhteistyötahoja |
|
Toiminta-alue | Suomi |
Päätoimipaikka | Vantaa |
Perustettu | 2002 (merkitty rekisteriin 2003) |
Seurakuntia | 89 (12/2023)[1] |
Jäseniä | 12 965 (31.12.2023)[1] |
Julkaisut | Ristin Voitto |
Kustantamo | Aikamedia |
Koulutus | Iso Kirja |
Avustusjärjestö | |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Osa artikkelisarjaa |
Helluntaiherätys |
---|
Kristilliset kirkkokunnat Suomessa |
---|
Suomen Helluntaikirkko (ruots. Pingstkyrkan i Finland) on suomalaisten helluntaiseurakuntien valtakunnallinen järjestö. Suomen Helluntaikirkon perustamisasiakirja allekirjoitettiin tammikuussa 2002 ja järjestö rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tammikuussa 2003. Vuodesta 2022 alkaen Suomen Helluntaikirkon johtajana on toiminut Kauko Uusila.[2]
Vuoden 2023 lopussa Suomen Helluntaikirkkoon kuului 89 helluntaiseurakuntaa. Jäsenseurakuntien henkilöjäseniä oli tuolloin yli 12 000.[1] Suuri osa suomalaisista helluntaiseurakunnista toimii itsenäisinä paikallisseurakuntina, eivätkä kaikki ole järjestäytyneet kansalliseen kirkkokuntaan. Kaikkiaan Suomessa toimii 265 helluntaiseurakuntaa ja liikkeeseen kuuluu noin 50 000 jäsentä.[3][4]
Suomen Helluntaikirkko toimii yhteistyössä suomalaisen helluntailiikkeen HYRY-yhteisöiden kanssa. Suomen Helluntaikirkko kuuluu jäsenenä Suomen vapaakristilliseen neuvostoon, Suomen Evankeliseen Allianssiin ja tarkkailijajäsenenä Suomen Ekumeeniseen Neuvostoon. Kansainvälisesti Suomen Helluntaikirkko toimii yhteistyössä Euroopan helluntaiyhteisön, Maailman helluntaiyhteisön ja World Assemblies of God -kirkkokunnan kanssa. Lisäksi Suomen Helluntaikirkko tekee yhteistyötä Pohjoismaiden helluntaiyhteisön kanssa.[5]
Oppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen Helluntaikirkon oppi
Suomen Helluntaikirkko muodosti yhteisen opin Talvipäivillä vuonna 2001. Suomen Helluntaikirkko korostaa opissaan Raamatun roolia Jumalan pyhänä sanana. Suomen Helluntaikirkko tunnustaa opissaan uskon Jumalan kolmiyhteyteen ja tunnustaan Jeesuksen Jumalan pojaksi, joka ristinkuolemallaan sovitti maailman synnin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen.[6]
Synti ja pelastuskäsitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helluntaikirkon mukaan ihminen joutui syntiinlankeemuksessa eroon Jumalasta ja uskomalla Jeesukseen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Helluntaikirkko korostaa Pyhän Hengen kykyä herättää ihminen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen. Uskovan on tarkoitettu elämään Pyhän Hengen täyteydessä ja Hengen hedelmää kantaen.[6]
Seurakuntakäsitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helluntaikirkon mukaan seurakunta on apostolien opetukselle rakentuvat uskovien yhteisö, joka muodostuu kaikista ja kaikkina uskoneista ihmisistä. Seurakunnan näkyvä ilmentyminen on paikallisseurakunta, joka on sitoutunut tavoittamaan, kastamaan ja opettamaan ihmisiä. Seurakunnan tehtävänä on muodostaa hengellinen papisto, jonka tarkoitus on palvella Herraa ja osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Helluntaikirkko tunnustaa armolahjojen roolia seurakunnan rakentumisessa apostolien tapaan.[6]
Kaste ja ehtoollinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helluntaikirkon mukaan Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Helluntaikirkon seurakunnat toimittavat kasteen uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liittyy paikallisen seurakunnan jäseneksi.[6]
Helluntaikirkossa ehtoollista vietetään muisto- ja yhteysateriana, joka julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kirkko tunnustaa ylösnousemuksen ja Jeesuksen paluun lopun aikana.[6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen Helluntaiherätyksen historia
Helluntaiherätyksen rekisteröityminen uskonnolliseksi yhteiskunnaksi puhutti liikkeen piirissä jo vuosia ennen kirkkokunnan perustamista. Asiasta keskusteltiin virallisesti useilla Helluntaiherätyksen Talvipäivillä.[7]
Suomen Helluntaikirkon perustamiseksi asetettu neuvotteluvaltuuskunta kutsui helluntaiseurakuntien edustajat koolle 15. syyskuuta 2001. Tampereella järjestetyssä kokouksessa seurakunnat päättivät antaa luvan helluntaiseurakunnista muodostuvan uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen niille seurakunnille, jotka näkevät asian tarpeelliseksi. Suomen Helluntaikirkko -yhdyskunnan perustamisasiakirja allekirjoitettiin tammikuussa 2002 ja yhdyskunta rekisteröitiin 25. maaliskuuta 2003.[4]
Rekisteröityminen uskonnolliseksi yhdyskunnaksi herätti kiivasta keskustelua helluntaiherätyksen sisällä ja erityisesti Ristin Voitto -lehden sivuilla. Suurimpia pelonaiheita olivat paikallisseurakuntien itsenäisyyden menettäminen sekä kaksoisjäsenyyden mahdottomuus niille helluntaiseurakuntiin kuuluville, jotka kuuluvat samalla myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Suomen Helluntaikirkko -nimiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen pakottaisi valitsemaan näiden kahden kirkon jäsenyyden väliltä.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avioliittoon vihkiminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Helluntaikirkko on saanut opetusministeriöltä uskonnollisille yhdyskunnille uskonnonvapauslain ja avioliittolain mukaan myönnettävän vihkioikeuden. Helluntaikirkko järjestää pastoreilleen vihkimiskoulutuksia ja helluntaikirkon jäsenseurakuntaan kuuluvilla on mahdollisuus saada oman seurakuntansa pastori toimittamaan avioliittoon vihkiminen, mikäli pastorilla on vihkimisoikeus.[8]
HYRY-yhteisöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisen helluntailiikkeen sisällä toimivat HYRY-yhteisöt ovat koko helluntailiikkeen yhteisiksi toimijoiksi hyväksyttyjä rekisteröityjä yhteisöjä.[5] HYRY-yhteisöiksi hyväksyttyjä yhteisöjä ovat Aikamedia, Avainmedia, Elämä ja Valo, Evankelistakoti, Fida International, Finlands svenska pingstmission, Helluntaiseurakuntien musiikki, Helluntaiseurakuntien työntekijät HELP, Hyvä Sanoma, Iso Kirja ja Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö.[9]
Yhteistyö muiden kirkkokuntien kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Helluntaikirkko kuuluu Suomen vapaakristilliseen neuvostoon (SVKN), joka on Suomessa toimivien vapaiden uskonyhteisöjen yhteistyöelin.[10] Helluntaikirkko on Suomen Evankelisen Allianssin jäsen sekä Suomen ekumeenisen neuvoston tarkkailijajäsen.[11] Suomen ekumeenisen neuvoston määritelmä "kristillisestä yhteisöstä" sisältää sekä yhdistysmuotoisena että uskonnollisena yhteisönä toimivat helluntaiseurakunnat.[12]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen vuonna 1997 hyväksymä luettelo Suomen kristillisistä uskontokunnista sisältää Suomen Helluntaikirkkoa laajemman Suomen helluntaiherätyksen.[13] Piispainkokous ei ole tehnyt uutta luetteloa Helluntaikirkon perustamisen jälkeen, mutta Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa Muutosten keskellä - Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000–2003 todetaan Helluntaikirkon olevan uudelleenorganisoitunut helluntaiherätys.[14] Helluntai- ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon johto tapaavat säännöllisesti sekä SVKN:n, että kahdenkeskisten neuvottelujen yhteydessä.[15]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Helluntaikirkko on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan yhteensä noin 550 000 euroa. Keskimääräinen vuosittainen tuki on ollut noin 93 000 euroa.[16]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Helluntaikirkkoa johtaa vuosikokouksessa valittava hallitus, joka keskuudestaan vuosittain valitsee puheenjohtajan. Vuodesta 2022 alkaen Suomen Helluntaikirkon johtajana on toiminut Kauko Uusila.[2] Helluntaikirkon toiminnanjohtajana on pastori Esko Matikainen.[17] Lisäksi organisaatiossa on hallituksen työvaliokunta ja useita toimikuntia ja työryhmiä.
Seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Suomen helluntaiseurakunnista
Suomen Helluntaikirkolla oli vuoden 2023 lopussa yhteensä 89 jäsenseurakuntaa.[1]
Johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2003–2005: Valtter Luoto
- 2005–2009: Klaus Korhonen
- 2010: Vesa Pylvänäinen
- 2011–2015: Pekka Havupalo
- 2016: Usko Katto
- 2017–2020: Mika Yrjölä
- 2021: Helena Korhonen
- 2022→ Kauko Uusila
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Suomen Helluntaikirkon vuosikertomus 2023 Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 1.6.2023. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ a b Kauko Uusilasta Helluntaikirkon johtaja Ristin Voitto. 20.1.2022. Viitattu 21.1.2022.
- ↑ Helluntailiikkeen historia Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 4.11.2021. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ a b Suomen Helluntaikirkko Uskonnot.fi. 21.6.2021. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ a b Kirjainyhdistelmiä Suomen Helluntaikirkko. 12.12.2020. Arkistoitu 21.11.2021. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ a b c d e Uskon pääkohdat Suomen Helluntaikirkko. 19.1.2001. Arkistoitu 26.8.2022. Viitattu 26.8.2022.
- ↑ Suomen Helluntaikirkko - Info Suomen Helluntaikirkko. 9.9.2003. Arkistoitu 9.9.2003. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ Avioliittoon vihkiminen Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 15.5.2014.
- ↑ HYRY-yhteisöt yhteystiedot Suomen Helluntaikirkko. 22.1.2021. Arkistoitu 22.1.2021. Viitattu 21.11.2021.
- ↑ Jäsenyhteisöt Suomen vapaakristillinen neuvosto. Viitattu 5.2.2008.
- ↑ Kristittyjen yhteinen rukous - ekumeeninen rukousviikko - täyttää sata vuotta 14.1.2008 Klo 14:46. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 5.1. 2008.
- ↑ SEN:Mikä kirkko on kristillinen?
- ↑ Evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen istunnot 11.-12.2.1997, 13.-14.9.1988 ja 9.-10.2.1988.
- ↑ Muutosten keskellä - Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000–2003 Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 89, 2004. Kirkon tutkimuskeskus. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 5.2. 2008.
- ↑ Yleistä Suomen vapaakristillinen neuvosto. Viitattu 5.2. 2008.
- ↑ Yleisavustus rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Toiminnanjohtaja: "Helluntaikirkko uuden vaiheen edessä" - Seurakuntalainen Seurakuntalainen. 15.6.2012. Viitattu 2.4.2017.