Helluntaiherätys Yhdysvalloissa
Osa artikkelisarjaa |
Helluntaiherätys |
---|
Yhdysvaltalaisen helluntaiherätyksen juuret ovat Charles Fox Parhamin ja William J. Seymourin saarna- ja opetustoiminnassa sekä Azusa-kadun herätyksessä 1900-luvun alussa. Helluntaiherätys lähti liikkeelle Seymourin toiminnan seurauksena. Vuoteen 1914 mennessä helluntaiherätys toimi jokaisessa Yhdysvaltain yli 3 000 asukkaan kaupungista.[1] Nykyään helluntaiherätykseen kuuluu noin 4,6 prosenttia Yhdysvaltain asukkaista.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltalaisen helluntailaisuuden juuret ovat 1800-luvun wesleyläisessä pyhitysliikkessä, joka tavoitteli kristittyjen synnitöntä elämää. Useimmat kannattajat rinnastivat pyhityksen Pyhän Hengen kasteeseen. 1800-luvulla pyhitysliike oli laajentunut ekumeeniseksi, monikansalliseksi liikkeeksi, jonka kannattajat pyrkivät palauttamaan alkukirkon tehokkuuden ja käytännöt.[3]
Suuntaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klassinen helluntailaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain klassiset helluntailiikkeet juontavat juurensa 1950-lukua edeltäneisiin liikkeisiin, joiden tunnettuja nimiä olivat Parhamin ja Seymourin lisäksi Ambrose Tomlinson, Charles Mason, G. T. Haywood, F. M. Britton ja J. H. King. Suuria klassisia helluntailaisia kirkkokuntia ovat Assemblies of God, Church of God in Christ, United Pentecostal Church, Church of God (Cleveland, Tennessee), International Pentecostal Holiness Church sekä Foursquare Church. Klassiset helluntailaiset kannattavat yleisesti kolminaisuusoppia sekä evankelis-protestanttisen uskon perusteita.[1]
Ykseyshelluntailaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ykseyshelluntailaiset noudattavat pääosin helluntailaista oppia, lukuun ottamatta kolminaisuusoppia. Suurimmat ykseyshelluntailaiset kirkkokunnat ovat United Pentecostal Church, Pentecostal Assemblies of the World ja Apostolic Assembly of the Faith in Christ Jesus.[1]
Uuskarismaattisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuskarismaattiset liiikeet nousivat klassisen helluntialaisuuden piiristä 1960- ja 1970-lukujen jälkipuolella. Uuskarismaattiset liikkeet noudattavat usein klassisen helluntailaisuuden oppia, mutta painottavat vähemmän henkilahjoja. Uuskarismaattiset liikkeet korostavat evankeliointia, raamatunopetusta, ylistysryhmien jumalanpalveluksia sekä epävirallista lähestymistapaa ja ilmapiiriä. Tunnetuimpia uuskarismaattisia pastoreita ja kirkkokuntia ovat Chuck Smith ja Calvary Chapel, John Wimber ja Vineyard-liike sekä Sonny Arguinzoni ja Victory Outreach International.[1]
Kannatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakuntien määrällisesti merkittävimmät osavaltiot helluntaiherätyksen kannalta ovat Kalifornia, Texas ja Florida. Suhteellisesti helluntaiherätyksen vahvimmat osavaltiot sijaitsevat maan eteläosan ns. raamattuvyöhykkeellä Arkansasissa, Alabamassa, Oklahomassa. Toinen suhteellisesti vahva alue on Yhdysvaltain luoteisosassa sijaitsevat Montanan ja Washingtonin alue. Helluntailaisten merkittävin kirkkokunta on Assemblies of God USA.[5]
Suomalainen siirtolaistyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisen siirtolaistyön helluntaiherätyksen parissa aloitti Hilma Hänninen vuonna 1914 New Yorkissa. Vuonna 1925 saarnaajaksi kutsuttiin Pekka Nuutinen ja samasssa yhteydessä järjestettiin New Yorkin suomalainen helluntaiseurakunta. Suurimmillaan tähän seurakuntaan kuului yli 200 jäsentä 1940-luvulla. Toinen helluntaityön kehto syntyi Washingtonin osavaltion Nasellen kylään vuonna 1909, jonne seurakunta järjestätyi vuonna 1927. Parhaimmillaan Yhdysvalloissa oli 14 suomalaista helluntaiseurakuntaa. Nykyisin elinvoimaisin seurakunta on Lake Worthin helluntaiseurakunta Floridassa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Espinosa, Gaston: Pentecostalism, s. 1774–1776. (Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States) New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313
- ↑ Religious Landscape Study Pew Research Center. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ Roger G. Robins: Pentecostalism in America Oxford Research Encyclopedia: American history. 22.1.2021. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ Database of Megachurches in the U.S. Hartford Institute for Religion Research. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Pentecostal Family The Association of Religion Data Archives. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 54–55. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4