Shenyang J-5

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiinan Kansantasavallan ilmavoimain, PLAAF:n J-5 kone museoituna. Kuvan kone on koulutustyyppiä JJ-5.

Shenyang J-5 (Nato-raportointinimi Fresco) oli Kiinassa lisenssillä valmistettu Mikojan-Gurevitš MiG-17, jonka tuotanto alkoi vuonna 1954 ja päättyi 1969.[1] Mallin ensilento oli kesällä 1956 ja esittely vuonna 1957. Kone tunnettiin myös nimillä: Dongfeng-101 ja Tyyppi 56. Se nimettiin 1964 Shenyang Jian-5:ksi.[2] Niitä valmistui yli 1 820 kappaletta, joista osa muunnettiin torpedokoneiksi.[2] Kiina toimitti Pohjois-Vietnamille hävittäjiä, joita käytettiin vuosina 1965-1973. Niillä saavutettiin Vietnamin sodassa 71 varmistettua pudotusta[3].[4][5]

Albanian ilmavoimien FT-5 eli J-5.

Kiina toimitti konetta Euroopassa ainoastaan liittolaiselleen Albanialle. Lisäksi Kiina toimitti koneita Pakistaniin ja Pohjois-Koreaan. Konetyypin käyttö Kiinan ilmavoimissa päättyi vuonna 1992.

Etualalla olevan J-5:n tykkiaseistus

Aseistuksena oli 37 millimetrin N-37D-tykki ja kaksi 23 millimetrin NR-23-tykkiä. Lisäksi koneeseen kyettiin asentamaan enintään 500 kg:n ulkoinen asekuorma, mihin sisältyi myös koneen kantamaa pidentävät lisäpolttoainesäiliöt.[1] Voimanlähteenä oli jälkipolttimella varustettu suihkumoottori Wopen WP-5, joka oli Klimov VK-1F:n kopio (Rolls-Royce Nene). Koneen huippunopeus oli 1 145 km/h. Jälkipoltosta huolimatta, tämä konetyyppi ei ollut juurikaan edeltäjäänsä (MiG-15; Kiinassa Shenyang J-4) nopeampi, mutta korkealla lennettäessä lento-ominaisuudet paranivat. Käytännöllinen lakikorkeus oli 16 600 metriä.[6]

  • Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (s. 88-89) ISBN 1-84215-991-7.(englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Shenyang J-5