Sampakosken taistelu
| Sampakosken taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
125 |
450–600 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
5–10 kaatunutta |
41–49 kaatunutta ja teloitettua | ||||||
Sampakosken taistelu oli 22. helmikuuta 1918 Lavian Niemenkylässä sijaitsevan Sampakosken talon mailla käyty Suomen sisällissodan taistelu, joka oli osa Satakunnan rintaman Lavian–Suodenniemen rintamalohkon sotatoimia. Punaisten tarkoituksena oli edetä Pohjanmaantietä (nyk. kantatie 44) pitkin noin 15 kilometrin päähän Kankaanpäähän ja sieltä edelleen kohti Pohjanmaata, jossa Kristiinankaupungissa oli määrä kohdata Porin suunnasta rannikkoa pitkin hyökkäävät joukot. Valkoiset onnistuivat kuitenkin pysäyttämään punaisten etenemisen ja pakottivat heidät vetäytymään takaisin Lavian kirkonkylään. Samaan aikaan Kankaanpäähän suuntautui Pomarkun suunnasta myös toinen punaisten hyökkäys, jonka valkoiset saivat niin ikään torjuttua.[1]
Joukko-osastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoisten Satakunnan ryhmää päälliköksi oli punaisten yleishyökkäyksen alkaessa tullut ruotsalaissyntyinen eversti Ernst Linder. Lavian suunnan joukkoja komensi 8. Porin rykmentin 2. pataljoonan päällikkönä toiminut jääkärikapteeni Paavo Talvela ja varsinainen rintamahyökkäys tehtiin tykistöluutnantti Arvo Lyytisen johdolla. Valkoisia oli aluksi vain 85, mutta taistelun aikana he saivat avukseen Kankaanpäästä saapuneen jääkäri Akseli Isopuron johtaman 40 miehen osaston.[2]
Punaisten puolelta taisteluun osallistui satakuntalaisten lisäksi ainakin Turun seudulta saapuneita punakaartilaisia. Heidän vahvuutensa oli yhteensä noin 450–600 miestä. Komentajana toimi Huittisten punakaartiin kuulunut Aukusti Tuominen.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset etujoukkojen väliset yhteenotot käytiin jo varsinaista taistelua edeltävänä päivänä pari kilometriä Sampakosken eteläpuolella sijaitsevassa Suuriniemessä, jossa yksi valkoinen sai surmansa. Sampakosken, Sepän, Suuriniemen ja Tuomikosken taloihin majoittuneet punakaartilaiset aloittivat hyökkäyksensä perjantaina 22. helmikuuta. Pakkanen oli tuolloin laskenut 26 asteeseen ja myös lunta oli erittäin paljon. Punaiset marssivat Sampakoskelta kohti Vihteljärven kylää, mutta kohtasivat valkoisten puolustusasemat jo vajaan kilometrin päässä Lavian ja Kankaanpään rajalla. Jouduttuaan kahden konekiväärin tulitukseen, he perääntyivät nopeasti takaisin Sampakoskelle. Valkoiset aloittivat samalla oman hyökkäyksensä ja saivat apuvoimikseen myös Akseli Isopuron johtaman osaston. Punaiset vetäytyivät edelleen Sampasjoen itäpuolella sijaitsevalle Sampakosken ja Suuriniemen väliselle peltoaukealle, jossa he joutuivat uudestaan kahden konekiväärin ristituleen.[2]
Pellolla käydyssä taistelussa kaatui kaikkiaan yli 40 punaista ja lisäksi valkoiset teloittivat taistelun jälkeen ainakin kuusi punakaartilaista. Loput punaiset perääntyivät kymmenen kilometrin päähän Lavian kirkonkylään. Valkoisten tappiot jäivät 5–10 mieheen.[1] Punaisten ruumiit koottiin Sampakosken talon riiheen, josta omaiset kävivät hakemassa osan. Suurin osa kaatuneista oli kuitenkin ulkopaikkakuntalaisia, joista useimmat olivat turkulaisen Raunistulan työväenyhdistyksen jäseniä. Kaikkiaan 39 punaista haudattiin myöhemmin kilometrin päähän Viinamoisionmäen joukkohautaan.[3]
Muistomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viinamoisionmäen joukkohaudalla on luonnonkivestä tehty muistomerkki, johon on kaiverrettu vuosiluku 1918 ja teksti ”39 punakaartilaista”. Vuonna 1949 alue rajattiin puisella säleaidalla, joka myöhemmin on korvattu metallisella ketjulla. Hautaa ylläpitää Lavian seurakunta. Vuonna 1998 Lavia-seura pystytti taistelupaikalle kuvanveistäjä Pertti Mäkisen tekemän muistomerkin. Isoon luonnonkiveen kiinnitetty muistoreliefi on sodan molempien osapuolten yhteinen. Paikalla on myös taistelusta kertova infotaulu.[3]
Lisäksi Niemenkylän Pervontielta haarautuvan metsätien varrella on paikalta kuolleena löydetyn punakaartilaisen muistoristi. Kaksi torpparia löysi taistelun jälkeen puun juurelta nuoren miehen ruumiin, jonka he kivisen maaperän vuoksi hautasivat kauemmaksi nykyään tuntemattomaan paikkaan. Männyn kyljessä on edelleen nähtävissä torpparien siihen kaivertama risti ja 1980-luvulla yksityishenkilö pystytti paikalle metallisen muistoristin.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Roselius, Aapo: Amatöörien sota: Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918, s. 66–67. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2006. ISBN 978-952-53549-2-8
- ↑ a b c Sampakosken taistelun muistomerkin infotaulu. Lavia-seura ry, 1998. Viitattu 29.9.2016.
- ↑ a b c Punaisten muistomerkit: Lavia 2006. Työväenmuseo Werstas. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 29.9.2016.
- ↑ Rautainen risti merkkaa sisällissodassa kuolleen punakaartilaisen ”leposijaa” 19.3.2015. Porilaine. Viitattu 29.9.2016.