Lex Tokoi
Lex Tokoi eli laki tasavallan presidentin armahdusoikeuden väliaikaisesta laajentamisesta (158/1944) oli maaliskuussa 1944 voimaan tullut määräaikainen säädös.[1] Sen nojalla presidentti saattoi armahtaa vuonna 1918 käytyyn Suomen sisällissotaan eli "kapinaan" osallistuneet kapinalliset suomalaiset, valtiopetoksesta tuomitut ja ulkomaille paenneet punaiset, mikäli he eivät olleet toimineet ulkomailla Suomea vahingoittavasti, ja he saivat palata Suomeen joutumatta syytteeseen.[2]
Armahduslakia on kutsuttu Lex Tokoiksi, koska sen tunnetuin kohde oli Oskari Tokoi. Hän oli lähtenyt maanpakoon sisällissodan lopulla Venäjälle ja ryhtynyt siellä Muurmannin legioonan poliittiseksi neuvonantajaksi; Britannia oli alkujaan perustanut legioonan estämään Saksan interventiota Luoteis-Venäjälle. Sisällissodan lopputuloksen vuoksi saksalaisinterventio jäi toteutumatta ja paenneista suomalaisista punaisista koottu legioona taisteli Vienan ja Petsamon sotaretkiin lähteneitä suomalaisia vapaaehtoisia, heimosotureita vastaan. Britannian purettua legioonan 1920 Tokoi siirtyi Kanadan kautta Yhdysvaltoihin 1921.
Laki ei kuitenkaan tullut koskemaan esimerkiksi Otto Wille Kuusista ennen kaikkea siksi, että hän oli toiminut Neuvostoliiton asettaman nukkehallituksen eli Terijoen hallituksen johdossa Suomen talvisodan aikana 1939–1940.
Lex Tokoi oli voimassa 10.3.1944–1.7.1944.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 158/1944: Laki tasavallan presidentin armahdusoikeuden väliaikaisesta laajentamisesta. Finlex
- ↑ "Lex Tokoi". Pöytäkirja (s. 54), XIX puoluekokous 1946, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue.[vanhentunut linkki] Työväen Arkisto
Majander, Mikko: Oskari Tokoin paluu. Uutispäivä Demari 21.9.2006.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laki tasavallan presidentin armahdusoikeuden väliaikaisesta laajentamisesta (158/1944) – alkuperäinen säädös