Roihuvuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunginosaa. Asan (silloinen Avain) kappaleesta, katso Roihuvuori (kappale).
Roihuvuori
Kasberget
Ala-Roihuvuorta nähtynä vesitornista. Taustalla Strömsinlahti.
Ala-Roihuvuorta nähtynä vesitornista. Taustalla Strömsinlahti.
Kaupungin kartta, jossa Roihuvuori korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Roihuvuori korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 432
Pinta-ala 1,53 km² 
Väkiluku 7 869 (1.1.2019)
Väestötiheys 5 143 as./km²
Osa-alueet on itse Herttoniemen osa-alue
Postinumero(t) 00820 ja 00810
Lähialueet Herttoniemenranta
Herttoniemen yritysalue
Tammisalo
Marjaniemi
Itäkeskus
Roihupelto

Roihuvuori (ruots. Kasberget) on Helsingin 43. kaupunginosaan eli Herttoniemeen kuuluva osa-alue Strömsinlahden ja Porolahden rannalla, Herttoniemenrannan, Marjaniemen ja Tammisalon naapurissa. Matka linnuntietä Helsingin keskustaan Rautatientorille on noin 7 kilometriä ja tietä pitkin noin 10 kilometriä.

Roihuvuoren alueella on 7 869 asukasta vuonna 2019, mikä tarkoittaa, että joka 82. helsinkiläinen asuu alueella. Työpaikkoja alueella on 1 025 (2012).[1] Alueen pinta-ala on 1,53 km² eli noin 1,25 % Helsingin maapinta-alasta. Alueen raja kulkee etelässä Johan Sederholmin tietä, Porolahtea ja Tammisalon kanavaa pitkin. Idässä Marjaniemen suunnalla perinteisesti rajana on ollut Mustapuro, mutta nykyisin Marjaniemen siirtolapuutarhan ojan länsipuolinen osa kuitenkin katsotaan kuuluvaksi Vartiokylän kaupunginosaan ja ojan itäpuolinen metsikkö ja niitty Strömsinlahden rannalla taasen Roihuvuoreen. Pohjoisessa rajana on Itäväylä. Lännessä Roihuvuoren erottaa Herttoniemen yritysalueesta kapea vihervyöhyke, jonka länsireunaa pitkin osa-alueiden raja kulkee. Näin ollen lähellä rajaa pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevan Sahaajankadun puolin olevat rakennukset kuuluvat Herttoniemen yritys­alueeseen.

Tervaleppälehtoa Strömsinlahden rannalla.
Kalliota vesitornin lähellä

Geologia ja esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roihuvuoren läpi Herttoniemenrannasta Marjaniemeen kulkee kiillegneissiesiintymä, josta on louhittu liuskekiviä katu- ja rakennuskiviksi. Japanilaistyylisen puutarhan jyrkät seinämät juontuvat paikalla olleesta liuskekivilouhoksesta. Jääkauden jäljiltä alueella on useita hiidenkirnuja ja niiden alkuja sekä liikkuvan jään aiheuttamia uurteita muun muassa japanilaistyylisen puutarhan läheisyydessä. Jääkausi päättyi alueella noin 11 000 vuotta sitten jään vetäytyessä pohjoiseen. Jään väistyessä alue jäi vielä pitkäksi aikaa meren alle. Roihuvuoren laki paljastui meren alta viimeistään litorinakauden loppuvaiheissa, noin 1800–1500 eaa. Litorinameren aikaista muinaisrantaa on nähtävissä Roihuvuoren vanhainkodin ja Marjaniemen siirtolapuutarhan välisellä rinteellä. Tuohon aikaan Roihuvuori oli saari. Nykyisin alueen korkein kohta on 35 metrin korkeudella merenpinnasta ja sijaitsee Roihuvuoren ala-asteen luona. Roihuvuoren läheltä Herttoniemestä on löydetty useita pronssikautisia (1 500 eaa.–500 eaa.) hautaröykkiöitä, joten oletettavasti lähialueilla on jo tuolloin ollut jonkinlaista asutusta. Pääkaupunkiseudulta ei tunneta varmoja jälkiä ympärivuotisesta asutuksesta esiroomalaisen rautakauden ja keskiajan väliltä. Alueella on kuitenkin liikkunut hämäläisiä eränkävijöitä ja mahdollisesti asunutkin väkeä. Viimeistään 1100- ja 1200-luvuilta lähtien pääkaupunkiseutua asutti ruotsinkielinen maanviljelijäväestö.[2] Vajaan neljän kilometrin päässä nykyisestä Roihuvuoresta sijaitsee Vartiokylän linnavuori. Tarkkaa tietoa milloin linnavuori on ollut käytössä ei ole mutta hiiliajoitukset mäellä viittaavat ajanjaksoon 1200-luvun puolivälistä 1400-luvun alkuun. Yksittäisen hiilinäytteen analysointi on antanut muinaislinnalle kaksi muita todennäköisempää rakennusaikaa: vuodet 1280–1330 tai 1340–1400. Linna ei siis ole viikinkiaikainen vaan keskiajalla rakennettu. Esinelöytöjen vähäisyyden perusteella on päätelty että linna olisi ollut käytössä vain lyhyen aikaa.[3] Linnan käyttöaikana (noin 1300-luvun alussa) merivesi oli noin kaksi metriä nykyistä korkeammalla,[4] jolloin Tammisalon kanavan kohdalla on ollut luonnonväylä.

Ruotsin ja Venäjän valta-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roihuvuoren aluetta ja lähiympäristöä 1855. Nykyinen Jättiläisenpolku eli tie Strömsin kartanolle on jo olemassa. Vuonna 1914 osa tiestä päällystettiin tykkitieksi osana linnoitustöitä. Kartta on osa Kalmbergin kartastossa ilmestyneestä kartasta.
Strömsin kartano 1800-luvun alussa. Alkujaan rakennus edusti kustavilaista tyyliä. Tuntemattoman taiteilijan maalaus.

Ruotsin valta-aikana alue kuului Helsingin pitäjään, joka muodostui 1370–1390-luvuilla. Alueen kirkkona toimi 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin kivikirkko pitäjän kirkonkylässä. Nykyinen Roihuvuori sijaitsi Herttoniemen kylässä, joka on Helsingin vanhimpia. Roihuvuoren alueet kuuluivat Herttoniemen kartanon maihin. Petter Wetter muodosti kartanon Jägerhorn-suvun hallussa aikoinaan olleista kolmesta rälssitilasta vuonna 1706. Isonvihan aikana 1713-1721 alue kärsi pahoin muiden venäläismiehityksen alle joutuneiden alueiden tavoin. Hattujen sodan jälkeen 1745 alueella tutkittiin Strömsin salmen (Tammisalon kanava) linnoittamista osana Helsingin linnoitussuunnitelmaa.

Viaporin linnoitustöiden alettua vuonna 1748 Helsingin lähistön kartanot, myös Herttoniemen kartano, elivät kukoistuskauttaan. Kartanon alueella toimi vuosina 1762–1845 Suomen ensimmäinen posliinitehdas. Posliinitehdas oli samalla Suomen ensimmäinen osakeyhtiö.[5] Kartanon ja siten myös alueen tunnetuimpia omistajia ovat olleet Viaporin perustaja, vara-amiraali Augustin Ehrensvärd ja kauppias Johan Sederholm. Ruotsinsalmen toisen meritaistelun sankari ja Viaporin viimeinen Ruotsin vallan aikainen komendantti Carl Olof Cronstedt omisti alueen kahteenkin otteeseen. Roihuvuoren alueella oli 1700-luvulla ainakin kolme Herttoniemen kartanon torppaa: Kreijars, Starräng (Saraniitty) ja Kiilatorppa.[6] Vuonna 1793 Sederholmin vävy majuri Johan Olander myi omistamansa Herttoniemen kartanon, mutta erotti kartanosta perheelleen Kreijarsin ja Strömsin torpat, joista muodostettiin alueelle Strömsin tila. Vuonna 1794 valmistui tilalle päärakennus[7]. Vuoden 1855 kartassa tila on jo merkitty kartanoksi. Strömsin kartanon nykyinen ulkoasu on vuodelta 1910. Kartanoiden vaikutus alueen kasvillisuuteen näkyy edelleen jalopuiden suurena määränä. Myös Tammisalon kanavan vaiheet liittyvät alueen kartanohistoriaan.

1900-luvun alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Strömsin kartanon päärakennus nykyisessä asussaan. Rakennuksessa toimii nykyisin Helsingin kuvataidekoulu.

Ensimmäisen maailmansodan aikana alueelle rakennettiin linnoituslaitteita osaksi Helsingin maalinnoitusta. Rakennelmat tehtiin ensimmäisessä linnoitusvaiheessa vuonna 1914 maalinnoituksen sisimmälle puolustuslinjalle. Rakennelmat tehtiin pääsääntöisesti hiekkavalleiksi, ja näihin tehtiin paikoitellen kuoppia konekivääreitä varten. Linnoituslaitteet sisimmällä linnoitusvyöhykkeellä eivät ole säilyneet yhtä hyvin kuin ulompien vyöhykkeiden betonivarustukset. Linnoitusrakenteista Roihuvuoren alueella on kuitenkin jäljellä ainakin Jättiläisenpolkuna tunnettu, mukulakivin päällystetty tykkitie sekä heikosti näkyvät ampumahautojen jäänteet Itä-Helsingin musiikkiopiston ja Strömsin kartanon läheisyydessä sekä Prinsessantien talojen takana.

Roihuvuoren alueen ja lähiympäristön kartta vuodelta 1936.

Jatkosodan loppupuolella nykyisten Prinsessantien asuinrakennusten paikalla toimi koodinimellä ”Kasa” nimetty 107. raskas ilmatorjuntapatteri. Reservin kapteeni Viljo Parvion johtamaan patteriin kuului neljä Tšekkoslovakiassa valmistettua Škodan 75 millimetrin 75 It.K/37 ilmatorjuntatykkiä ja yksi ilmatorjuntakonekivääri. Kasa-patteri ampui sulkutulta koillisen ja idän suuntaan Helsingin suurpommitusten aikana 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. helmikuuta 1944 yhteensä 196 sulkua, jotka sisälsivät kaikkiaan 2 238 kranaattia[8].

Osana Helsinkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Roihuvuoren alue liitettiin Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa. Ensimmäinen hyvin omakotivaltainen asemakaava Herttoniemen alueelle valmistui vuonna 1946. Kaavoitusihanteet kuitenkin muuttuivat nopeasti, ja 18. marraskuuta 1952 vahvistettiin uusi Irma Mikkolan suunnittelema asemakaava, joka käsitti lähinnä nykyisen Roihuvuoren eteläosan.

Rintamamieskerrostalo Roihuvuorentie 9:ssä. Ehtona asunnon ostamiseen taloyhtiöstä taloa rakennettaessa oli että henkilö oli ollut rintamalla tai oli rintamamiehen leski. Esko Toiviaisen suunnittelema talo on valmistunut vuonna 1955.

Strömsin kartanon viimeisen yksityisen omistajan varatuomari Gustaf von Wintherin kuoltua vuonna 1950 Strömsin kartanon maat päätyivät Elantoa lähellä olevalle Kulutusosuuskuntien keskusliitolle eli KK-osuusliikkeelle. Kulutusosuuskuntien keskusliitto rakennutti Kartanon talousrakennuksen paikalle 1953 instituutin osuusliikkeen käyttöön. Kartanon päärakennus toimi tämän jälkeen rehtorin virka-asuntona. Instituutin viereen siirrettiin Tampereelta Suomen ensimmäinen osuuskaupparakennus, joka oli valmistunut 1853. Talo kunnostettiin osuuskauppamuseoksi. Alueella toimi myös Elannon kauppapuutarha. E-liikkeen ajauduttua 90-luvun laman myötä vaikeuksiin instituutin päärakennus päätyi Itä-Helsingin musiikkiopiston käyttöön. Kartanon päärakennukseen tuli Helsingin kuvataidekoulu ja Osuuskauppamuseo myytiin yksityiseksi omakotitaloksi. Rakennuksen kyljessä on edelleen muistokyltti sekä Tampereelta peräisin olevat katukyltit. Vuorenpeikontien ja Lumikintien alueilla kokeiltiin yhden arkkitehdin laatimaa aluerakentamissuunnitelmaa. Tällöin arkkitehti vastasi sekä asemakaavasta että rakennusten suunnittelusta. Alueen suunnitteli KK:n arkkitehti Esko Korhonen ja sen toteutti KK:lainen rakennusliike Haka.[9] Tuhkimontien ja Roihuvuorentien välisellä alueella toteutettiin rakennusliike Saton aluerakunnushanke, jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi. Vaikka Roihuvuoressa toteutettiin 1950- ja 1960-luvuilla kaikkiaan kolme aluerakentamissuunnitelmaa on alueella myös kortteleita, jotka yksittäiset rakentajat ovat toteuttaneet tontti kerrallaan. Aluetta onkin ollut ennen 1980-lukua suunnittelemassa noin 30 arkkitehtia tai arkkitehtitoimistoa. Näistä ehkä nimekkäimmät ovat olleet Hilding Ekelund ja Aarno Ruusuvuori.

Vuonna 1956 valmistui kirjasto ja 1958 Esko Korhosen suunnittelema Roihuvuoren ostoskeskus (Roihuvuoren puhos). Roihuvuoren ostoskeskus oli Suomen ensimmäinen suunnitelmiltaan,[10] mutta sen valmistuminen kuitenkin viivästyi, jolloin siitä tuli vasta Suomen seitsemäs ostoskeskus. Roihuvuoren ostoskeskus eroaakin ulkoiselta olemukseltaan muista aikakauden ostoskeskuksista. Arkkitehti Lauri Silvennoisen suunnittelema Roihuvuoren kirkko on vuodelta 1970. Alueen maamerkkinä toimiva Roihuvuoren vesitorni valmistui vuosina 1976–1977. Vesitorni on edelleen alkuperäisessä käytössä ja se on öisin valaistu.

Tammisalon kanava Strömsinlahden rannalla.

Seitsemänkymmentäluvun alussa kaupunki virallisti Strömsinlahden rannalle syntyneen luvattoman venesataman. Nykyisin venesataman jakavat kahden purjehdusseuran venepaikat yhdessä kaupungin venepaikkojen kanssa.

Alueen keskeiset osat rakennettiin vuosina 1955–1965, jolta ajalta on peräisin alueen yleisilme. 1950-luvun tyylipiirteet – kuten maastoa seuraileva rakentaminen – ovat Roihuvuoressa selvästi nähtävissä. Täydennysrakentaminen 1980–1990-lukujen vaihteessa keskittyi Tulisuontien alueelle ja Porolahden rantaan, Herttoniemen kartanopuiston viereen. Vuonna 1999 Roihuvuoren alue laajeni kun Poronlahden rannalla oleva jo 1989 rakennettu asuinalue liitettiin Herttoniemen teollisuusalueesta ja Herttoniemen satamasta Roihuvuoreen.

1990-luvun laman aikana alueelle rakennettiin vanhan liuskekivilouhoksen paikalle työllisyystöinä japanilaistyylinen puutarha. Puiston luokitus kaupungin hoitoluokituksessa on korkein mahdollinen. Sama luokitus on esimerkiksi Esplanadin puistolla.

Vuosituhannen vaihteessa Tammisalon ja Roihuvuoren erottanut Strömsinsalmi kaivettiin uudelleen auki kanavaksi. Paikalla oli ollut ennen 1700-luvun alkua luonnonväylä ja vuosina 1762–1794 kanava.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa esitettiin että Roihuvuori olisi yksi niistä noin 20:stä Helsingin kerrostaloalueesta, jotka olisivat kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta niin merkittäviä kohteita, että alueita tulisi yleiskaavamääräyksen mukaan kehittää siten, että niiden arvot ja ominaisuudet säilyvät.[11]

6. elokuuta 2010 Suomen Kotiseutuliitto valitsi Roihuvuoren vuoden kaupunginosaksi.[12] Roihuvuoren asukkaiden etujärjestönä toimii vuonna 1960 perustettu Roihuvuori-Seura ry. Seura järjesti vuonna 2009 ensimmäisen kyläjuhlan. Juhlissa oli noin 50 tapahtumaa neljässätoista eri paikassa. Juhlista on tarkoitus tulla perinne. Liikunta- ja urheilutoimintaa alueella järjestää vuonna 1957 perustettu urheiluseura Roihuvuoren Roihu. Vuodesta 2021 seura on pelannut pesäpalloa ylimmällä sarjatasolla naisten Superpesiksessä.[13] Roihun kotikenttänä on Roihuvuoren urheilukenttä, joka sai uuden pesäpallokentän ja katsomorakennuksen remontissa 2021[14].

Oppilaitoksista mainittakoon Csaba ja Géza Szilvayn perustaman Helsingin Juniori­jousten tunnetuksi tekemä Itä-Helsingin musiikkiopisto, joka toimii entisen E-instituutin tiloissa. Musiikkiopiston yhteydessä toimii myös musiikkiperuskoulu. Roihuvuoren ala-aste taas toimii professori Aarno Ruusuvuoren vuonna 1962 suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus on nykyisin suojeltu. Alueen toinen peruskoulu on Porolahden yhtenäinen peruskoulu, jonka alakoulun ja yläkoulun rakennukset sijaitsevat Roihuvuorentien alkupäässä sen molemmin puolin. Alueella olevassa Strömsin kartanossa toimii Lasten ja nuorten kuvataidekoulu. Ammattikouluja alueella edustaa Stadin ammattiopiston Roihuvuoren yksikkö.lähde?

1. Kirkko, 2. vesitorni, 3. ostoskeskus, 4. kirjasto ja Kiikkujat-patsas, 5. Strömsin kartano, 6. Itä-Helsingin musiikkiopisto, 7. Roihuvuoren ala-aste, 8. Porolahden peruskoulu, 9. ammattikoulu, 10. Japanilaistyylinen puutarha, 11. urheilukenttä, 12. Strömsinlahden venesatama, 13. Tammisalon kanava. Alueen ulkopuolella : 14. Herttoniemen kartano, 15. Marjaniemen siirtolapuutarha, 16. Marjaniemen uimaranta.

Itäkeskuksen, Lanternan ja Herttoniemen kauppakeskuksen läheisyydestä huolimatta alueella on muun muassa kolme ruokakauppaa, kirjakauppa, pyöräliike, kukkakauppa, neljä baaria ja kolme kioskia.lähde?

Roihuvuoren 1950-luvulla rakennetuissa taloissa on vain vähän hissejä, minkä takia alueella on tapahtumassamilloin? sukupolvenvaihdos. Hintataso alueella on ollut varsin kohtuullinen, mikä on houkutellut alueelle varsinkin nuoria ensiasunnonostajia. Vuonna 2006 alue oli yhdeksänneksi edullisin Helsingin 71:stä postinumeron mukaan luokitellusta alueesta ja seuraavana vuonna sijalla 11.[15][16]

Asuntojen keskikoko alueella on noin 54 m² (2003) kun se koko Helsingissä on keskimäärin 62 m² (2003).[17] Varsinkin suurehkojen perheasuntojen kysyntä alueella on ollut suurta. Suurempien asuntojen saamiseksi jotkut ovat yhdistäneet pienempiä asuntoja suuremmiksi. Vuonna 2008 noin 20 prosenttia alueen 1950-luvuilla rakennetuista taloista oli LVI-saneerattu.lähde?

1950-luvulla rakennetun ostoskeskuksen kunnostamista suunnitellaan. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi ostoskeskusaluetta koskevan asemakaavan muutoksen 14. maaliskuuta 2007.[18] Roihuvuoren lämmön kiinteistön paikalle, kirkkoa vastapäätä kaavoitetaan uusia asuin- ja liikerakennuksia samoin kuin Roihuvuorentien päähän, lähelle Roihupeltoa. Roihuvuoren ja Roihupellon rajalle on suunnitteilla metroasema.[19]

Roihuvuoressa sijaitsee Roihuvuoren tukiasunto, joka on tarkoitettu päihdekuntoutujille.[20]

Marjaniemen uimarantaa ollaan laajentamassa Punapaasi-nimisen kallioniemen toiselle puolelle, osittain Roihuvuoren alueelle. Samoin ensimmäisen maailmansodan aikaisten tykkiteiden kunnostamista on suunniteltu.lähde?

Hanami-juhlaa on vietetty Kirsikkapuistossa vuodesta 2008 alkaen.

Japanilaisvaikutteet lisääntyivät Roihuvuoressa entiseltään, kun vesitornin ja koirapuiston väliselle kentälle alettiin istuttaa kirsikkapuistoa. Puistoon on istutettu noin 150 kirsikkapuuta, jotka ovat Suomessa asuvien japanilaisten yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoittamia. Keväällä 2007 istutettiin ensimmäiset 52 puuta. Kirsikkapuisto täydentää osaltaan japanilaistyylistä puutarhaa, vaikka ne sijaitsevatkin noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Kukkivat kirsikkapuut kuuluvat keskeisesti japanilaisten tärkeimpään juhlaan hanamiin.lähde?

Roihuvuoren nimistöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roihuvuori-nimestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esko Korhosen suunnittelema Roihuvuorentie 18. (1955) oli osa Kulutusosuuskuntien keskusliiton aluerakentamishanketta.

Aikaisemmin Roihuvuori tunnettiin Itä-Herttoniemenä, mutta 1. tammikuuta 1958 alueen nimi muutettiin asukkaiden toivomuksesta. Alkujaan asukkaat olivat esittäneet alueen uudeksi nimeksi Satumaata, olihan alueella runsaasti satuaiheisia teidennimiä, mutta nimistölautakunta ei kelpuuttanut sitä, vaan otti alueelle nimen Roihuvuorentiestä (Kasbergsvägen).[21]

Yleisesti luullaan Roihuvuoren nimen tulevan siitä, että mäellä olisi poltettu vartiotulia viikinkiaikana. Mitään historiallista todistetta ei kuitenkaan ole, että näin olisi viikinkiaikana tai sen jälkeen tapahtunut, vaan päätelmät perustuvat enemmänkin Roihuvuori-nimeen. Roihuvuori-nimi esiintyykin (ruotsinkielisessä muodossaan Kasberget) ensimmäisen kerran vasta jatkosodan aikana Kasa-ilmatorjuntapatterin yhteydessä, joka oli saanut koodinimensä viereisestä, Vartiokylän kaupunginosaan kuuluvasta Roihupellosta (Kasåker).lähde?

Osaa nykyisestä Roihuvuoresta on 1800-luvulla kutsuttu Hammarenin mäeksi tai Hammarenin metsäksi Kiilatorppa-nimisen torpan isännän mukaan. Kiilatorppa sijaitsi nykyisen Tuhkimontien puiston, Maria Hammarénin mäen paikkeilla.[6]

Alueen kadunnimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhkimontie Ala-Roihuvuoressa keväällä 2007.

Roihuvuoren päätie on Roihuvuorentie, mutta kadunnimistö voidaan jakaa kolmeen ryhmään:lähde?

  1. Historiallisiin henkilöihin liittyvät nimet, joita ovat Herttoniemen kartanon omistajien mukaan nimetyt Abraham Wetterin tie ja Johan Sederholmin tie sekä Johan Sederholmin tyttären ja Strömsin kartanon ensimmäisen emännän Hedvig Olanderin mukaan nimetty Hedvigin rantapolku.
  2. Satuaiheiset kadunnimet – Roihuvuoren 50-luvulla ja 60-luvun alussa rakennettujen alueiden kadunnimistö on satuaiheista. Kääpiöidenpolku, Tuhkimontie, Punahilkantie, Keijukaistenpolku, Peukaloisentie, Untuvaisentie, Lumikintie, Vuorenpeikontie, Prinssintie, Prinsessantie, Satumaanpolku ja Jättiläisenpolku. Kimmokkeen nimistölle on kenties antanut hieman aikaisemmin käyttöön otettu Roihuvuorentie. 1990-luvun alussa rakennetulla alueella on lisäksi Untuvaisenpolku ja -kuja.
  3. Maantieteelliseen nimistöön kuuluvat Tulisuonpolku ja -tie, Strömsinlahdenpolku ja -kuja sekä Porolahdenkuja.

Strömsin alueella on vielä Kreijarinkuja, joka on kummalliselta vaikuttava poikkeus alueen nimistössä, kreijari kun oli yksi 1700-luvun yleisimmistä laivatyypeistä Itämerellä – varsinkin kun muuta merenkulkuun liittyvää nimistöä ei alueella ole. Nimi tulee Kreijars nimisestä torpasta, jonka Johan ja Hedvig Olander pitivät itsellään myydessään vuonna 1793 Herttoniemen kartanon. Vaikka Strömsin kartano on Roihuvuoressa, Strömsintie sijaitsee kuitenkin naapurikaupunginosan puolella Marjaniemessä.lähde?

Ala- ja Ylä-Roihuvuori

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen asukkaat puhuvat joskus Ala- ja Ylä-Roihuvuoresta, joskaan kyseessä ei ole virallinen jako. Alueiden summittainen raja on kulkenut Vuorenpeikontietä ja Strömsinlahdenpolkua pitkin. Rajan kirkon puoleinen alue on Ylä-Roihuvuorta.lähde?

Roihuvuoren ja Helsingin asukkaiden ikäjakauman vertailu (1.1.2006).[22]

Tilastollista tietoa Roihuvuoren asukkaista on vaikea saada johtuen kaupungin tavasta tilastoida alueet suur- ja peruspiireittäin. Herttoniemen peruspiiri, johon Roihuvuorikin kuuluu, on varsin heterogeeninen. Roihuvuoren lisäksi siihen kuuluvat muun muassa Tammisalon kaupunginosa, Herttoniemenrannan, Länsi-Herttoniemen ja Herttoniemen teollisuusalueen osa-alueet. Nämä alueet eroavat toisistaan paljon, eivätkä tilastot näin ollen kuvaa hyvin oikeastaan mitään aluetta.lähde?

Alueen ikäjakauma vastaa pitkälti kaupungin ikäjakaumaa. Yli 64-vuotiaiden ikäryhmät ovat hieman yliedustettuna roihuvuorelaisten keskuudessa. Tämä saattaa johtua alueella olevasta vanhusten palvelutalosta tai Roihuvuoren alueen rakentamisen alkamisesta 1955. Elossa olevat ensimmäisen sukupolven asukkaat kuuluvat nimenomaan näihin ikäryhmiin.[22]

1. tammikuuta 2019 suomen kieltä äidinkielenä puhui roihuvuorelaisista 77,8 % (Helsinki 78,6 %) ja ruotsin kieltä 3,02 % (Helsinki 5,63 %). Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien osuus oli 19,2 % (Helsinki 15,7 %).[23]

Koulutus, tulot ja työttömyysaste

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiden 25–44-vuotiaiden roihuvuorelaisten, joilla on perusasteen (peruskoulu tai kansakoulu) jälkeinen tutkinto, osuus ikäluokasta oli 76,7 % (1.1.2016), kun se Helsingin tasolla oli 80,6 %. Ylempi korkeakoulututkinto alueella oli 17,6 prosentilla ikäluokasta, kun se koko kaupungissa vastaavassa ikäryhmässä oli 23,0 prosentilla.[23] Roihuvuorelaisten 15 vuotta täyttäneiden valtionveronalaiset tulot vuoden lopussa 2017 olivat 26 205 euroa, kun Herttoniemen peruspiirissä ne olivat keskimäärin 33 684 euroa helsinkiläisten vastaavien tulojen ollessa 35 366 euroa.[23] Vuonna 2017 työttömyysaste alueella oli 15,6 %. Lähialueella Länsi-Herttoniemessä työttömyysaste oli 12,6 %, Herttoniemen peruspiirissä 12,6 % ja koko kaupungissa 10,3 %. Sukupuolten välinen ero työttömyysasteissa oli myös alueella nähtävissä. Naisten työttömyysaste alueella oli 12,8 % ja miesten 18,4 %.[23]

Roihuvuorelaisten äänestäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolueiden ääniosuus kunnallisvaaleissa 2017

Roihuvuoren äänestysalueilla[24]

Puolue Roihuvuori (%) Koko kaupunki (%)
Vihreät 29,9 24,1
SDP 19,3 13,8
Vasemmistoliitto 15,7 11,2
Kokoomus 14,0 28,3
Perussuomalaiset 7,9 6,7
Kristillisdemokraatit 2,8 2,8
RKP 2,7 5,8
Feministinen puolue 2,2 1,5
Keskusta 1,8 2,8
Piraattipuolue 0,7 0,9
Muut 2,05 2,1
Äänestysprosentti vaaleissa
Vaalit Roihuvuori (%) Koko kaupunki (%)
Kunnallisvaalit 2000 47,1 50,9
Eduskuntavaalit 2003 70,8 73,9
Kunnallisvaalit 2004 52,9 57,1
Eduskuntavaalit 2007[25] 64,5 72,1
Kunnallisvaalit 2008[24] 52,3 58,6

Yleisesti voidaan sanoa roihuvuorelaisen olevan enemmän vasemmalla kuin helsinkiläiset keskimäärin. Kansallinen kokoomus ja Ruotsalainen kansanpuolue saavat selkeästi vähemmän ääniä kuin kaupungissa keskimäärin.

Kunnallisvaaleissa 2017 Roihuvuoren alueella eniten ääniä varsinaisena äänestyspäivänä keräsi alueella asuva Tuomas Rantanen (Vihreät) 308 ääntä, sitten Tuula Haatainen (Sdp) 190 ääntä, Jan Vapaavuori (Kok) 183 ääntä, Anni Sinnemäki (Vihreät) 124 ääntä ja Paavo Arhinmäki (Vas) 100 ääntä.[26]

Roihuvuoressa sijaitsevien äänestysalueiden äänikuninkaana eduskuntavaaleissa 2007 oli alueella aikaisemmin asunut Tuula Haatainen (Sdp) 186 äänellä, toisena Erkki Tuomioja (Sdp) 159 ääntä, kolmantena Eero Heinäluoma (Sdp) 120 äänellä ja neljäntenä Ben Zyskowicz (Kok)) 105 äänellä.[27]

Presidentinvaalien 2006 ensimmäisellä kierroksella 59,0 prosenttia Roihuvuoressa äänestäneistä antoi äänensä Tarja Haloselle, 21,4 prosenttia Sauli Niinistölle ja 7,1 prosenttia Heidi Hautalalle äänestysprosentin ollessa 71,6.[28]

Presidentinvaalien 2012 ensimmäisellä kierroksella 37,1 prosenttia Roihuvuoressa äänestäneistä antoi äänensä Pekka Haavistolle, 27,9 prosenttia Sauli Niinistölle, 9,0 prosenttia Paavo Arhinmäelle, 8,7 prosenttia Timo Soinille, 7,4 prosenttia Paavo Lipposelle ja 6,0 prosenttia Paavo Väyryselle. Muut saivat alle 2 % äänistä.[29] Toisella kierroksella Pekka Haavisto sai 57,9 prosenttia äänistä ja Sauli Niinistö 42,1 prosenttia.[30]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanilaistyylinen puutarha on suosittu retkeilykohde keväisin varsinkin kirsikkapuiden kukkiessa.

Kuvia Roihuvuoresta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Helsinki alueittain 2014 (PDF) (s. 160) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 10.5.2015.
  2. Kepsu Saulo: UUTEEN MAAHAN, Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö: (SKS 2005) ISBN 951-746-723-0
  3. http://www.hel2.fi/kaumuseo/linnavuori/tutkimus/kayttoaika.html Viitattu 19.5.2008 [vanhentunut linkki]
  4. Schulz, Eeva-Liisa: Keskiaikaisen muinaislinnan kartoitus (pdf) (s. 9) Helsingin kaupunki. 2003. Arkistoitu 27.9.2011.
  5. Tammisalo paratiisi meren äärellä, Tammisalon kaupunginosan ja sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa (Tammisalolaisten yhdistys ry 2000) ISBN 952-91-2928-9 s.58
  6. a b Tammisalo paratiisi meren äärellä, Tammisalon kaupunginosan ja sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa (Tammisalolaisten yhdistys ry 2000) ISBN 952-91-2928-9 s.53-54
  7. Narinkka 1995, (Helsingin kaupunginmuseo) ISBN 951-772-759-3 s. 252–255
  8. Helsingin ilmapuolustuksen taistelupaikat 1939-1944 2019, (Ilmatorjuntasäätiö) ISBN 978-952-682-3256 s. 78–79
  9. Roihuvuori, alueen arvot ja ominaispiirteet, rakennustapaohje. (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 2004 ISBN 952-473-249-1) s. 7-8
  10. Johanna Hankonen:Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta,Gaudeamus (1994)ISBN 951-662-610-6 s. 253
  11. Kokouskutsu Helsingin kaupunki. 15.4.2004. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 27.6.2021.
  12. Helsingin Roihuvuori on vuoden kaupunginosa Yle. 6.8.2010. Viitattu 27.6.2021.
  13. Pesäpallo | Helsinki säilyy Superpesiksen kartalla, Roihuttaret voitti karsinnan Helsingin Sanomat. 9.9.2023. Viitattu 22.9.2023.
  14. Jari Kostiainen: "Herranjestas, mikä koppi!" – Roihuvuoren uusi stadion kerää peleihin jopa 450 ihmistä – tunnelma saa ohikulkijatkin pysähtymään Helsingin Uutiset. 3.8.2021. Viitattu 22.9.2023.
  15. Asuntojen hinnat ja vuokrat Helsingissä vuonna 2006 Helsingin kaupunki. Viitattu 27.6.2021.
  16. Asuntojen hinnat Helsingissä vuonna 2007 (pdf) Helsingin kaupunki. 2008. Viitattu 27.6.2021.
  17. Asuminen ja Helsingin alueet (pdf) Helsingin kaupunki. 2003. Viitattu 27.6.2021.
  18. Esityslista Helsingin kaupunki. [vanhentunut linkki]
  19. Kaavoitus- ja liikennesuunniteluohjelma vuosille 2005–2010 Helsingin kaupunki. 27.1.2005. Arkistoitu 15.5.2011.
  20. Roihuvuoren tukiasunnot Helsingin kaupunki. 28.07.2015. Viitattu 27.6.2021.
  21. Kaarina Hulkkonen: Roihuvuori, Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi: (Roihuvuori-seura 1999) ISBN 952-91-0070-1
  22. a b Helsingin väestöennuste 2007–2040 (pdf) Helsingin kaupunki. 2006. Viitattu 27.6.2021.
  23. a b c d http://www.aluesarjat.fi/ lähde tarkemmin?
  24. a b Helsinki - Puolueiden kannatus äänestysalueilla Yle. 30.10.2008. Arkistoitu 20.7.2013. Viitattu 27.6.2021.
  25. Lankinen, Markku: Eduskuntavaalit Helsingissä 2007 (pdf) Helsingin kaupunki. 2007. Viitattu 27.6.2021.
  26. Puolueiden kannatus - Helsinki Yle. 2017. Viitattu 27.6.2021.
  27. Helsinki - Ehdokkaiden äänimäärät Yle. 20.3.2007. Arkistoitu 20.3.2007. Viitattu 27.6.2021.
  28. Lankinen, Markku: Presidentinvaalit Helsingissä / 1. kierros (pdf) Helsingin kaupunki. 2006. Viitattu 27.6.2021.
  29. Tulos Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 24.1.2012. Viitattu 27.6.2021.
  30. Helsinki Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 8.2.2012. Viitattu 27.6.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lauri Putkonen ja Katri Huusko (toim.): Herttoniemen rakennettu ympäristö. (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 1994 ISSN 0787-9024) Herttoniemi, Roihuvuori,Kulosaari Kivinokka)
  • Eva Packalén: Herttoniemi, kylä, kartano, kaupunginosa. (Helsingin kaupunginmuseo 2008 ISSN 1238-9870)
  • Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä. (Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry 2000) ISBN puuttuu teoksesta – painopaikka Forssan Kirjapaino, Forssa.
  • Roihuvuori, alueen arvot ja ominaispiirteet, rakennustapaohje. (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 2004 ISBN 952-473-249-1)
  • Esko Muinonen: Roihuvuori (Helsingin asuntokeskuskunta Haka 1961)
  • Kaarina Hulkkonen: Roihuvuori, Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi: (Roihuvuori-seura 1999 ISBN 952-91-0070-1)
  • Leena Arkio ja Marja-Liisa Lampinen (toim.): Narinka (Helsingin kaupunginmuseo 1981) Herttoniemen säteritilasta, kaakelitehtaasta ja kartanosta.
  • Jan Strang: Tammisalo – paratiisi meren äärellä. (Tammisalolaisten Yhdistys ry, Helsinki 2001. ISBN 952-91-2928-9)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]