Narges Mohammadi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Narges Mohammadi
نرگس محمدی
Henkilötiedot
Muut nimet Narges Mohammadi pers. نرگس محمدی
Syntynyt21. huhtikuuta 1972 (ikä 52)
Zanjan, Iran
Kansalaisuus Iran
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto (2023)

Narges Mohammadi (pers. ‏نرگس محمدی‎; s. 21. huhtikuuta 1972)[1] on Iranin merkittävin ihmisoikeusaktivisti ja vuoden 2023 Nobelin rauhanpalkinnon saaja.[2]

Aktivismissaan hän on keskittynyt muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen; naisten aseman parantamiseen uskonnollisen hallituksen alaisuudessa sekä kuolemaantuomittujen vankien oikeuksien puolustamiseen. Hän on myös vaatinut Irania siirtymään islamilaisesta tasavallasta demokratiaan.[3]

Hän on pitkään kampanjoinut kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Vuonna 2010 hänet tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan; myöhemmin tuomiota pidennettiin 16 vuoteen.[4] Nobel-palkintolautakunnan mukaan Iranin hallinto on tuominnut hänet vangittavaksi yhteensä 31 vuodeksi sekä ruoskittavaksi[5]. Mohammadi istuu tällä hetkellä 10 vuoden vankeusrangaistusta pahamaineisessa Evinin vankilassa Teheranissa.[6] Vankeudestaan huolimatta hän on onnistunut lähettämään viestejä ja olemaan puhelinyhteydessä ulkomaailmaan.[3]

Mohammadi varttui Zanjanin kaupungissa keskiluokkaisessa perheessä. Hänen isänsä oli kokki ja maanviljelijä.[3] Äidin puoleinen suku oli poliittisesti aktiivinen, ja islamilaisen vallankumouksen jälkeen hänen setänsä ja kaksi serkkua vangittiin[7]. Toinen serkuista tuomittiin kuolemaan[7]. Mohammadin äiti varoitti häntä ryhtymästä koskaan aktivistiksi, sillä Iranissa siitä joutuisi maksamaan liian kovan hinnan[8].

Mohammadi meni yliopistoon Qazviniin opiskelemaan ydinfysiikkaa.[3]

Yliopistossa hän tapasi tulevan aviomiehensä Taghi Rahmanin, tunnetun aktivistin, joka piti salaisia luentoja kansalaisyhteiskunnasta[7]. Rahmani on viettänyt 17 vuotta elämästään vankilassa.[3] Vuonna 1999 he solmivat avioliiton, jota Mohammadin vanhemmat pitivät tuhoon tuomittuna[7]. Viranomaisten painostuksen lisääntymisen jälkeen Rahmani lähti maasta toukokuussa 2011 ja heidän lapsensa seurasivat perässä heinäkuussa 2015. Lasten on arvioitu olleen erossa äidistään koko elämänsä kuutta vuotta lukuun ottamatta.[3] Mohammadi kieltäytyi lähtemästä maasta ja Nobel-palkinnon voitettuaan hän vannoi pysyvänsä Iranissa, vaikka se merkitsisi sitä, että hän joutuisi viettämään vankeudessa koko loppuikänsä[2].

Valmistuttuaan yliopistosta Mohammadi muutti Teheraniin ja aloitti uran insinöörinä ja ihmisoikeusaktivistina[2]. Hän työskenteli rakennustarkastusyrityksessä[7] ja toimi journalistina uudistusmielisissä sanomalehdissä.[3] Hän tuli tunnetuksi vuonna 2003 alkaneesta työstään Ihmisoikeuksien puolustajien keskuksessa, jonka perusti Shirin Ebadi.[9] Mohammadi toimi järjestön varapuheenjohtajana.[9]

Hallitus pakotti Mohammadin työnantajan antamaan hänelle potkut vuonna 2008 ja kielsi häntä työskentelemästä insinöörialalla.[2] Vuonna 2009 viranomaiset takavarikoivat hänen passinsa[3]. Vuonna 2012 alkoi ensimmäinen vankeusaika, mutta tuolloin vankeus keskeytettiin terveyssyistä.[3] Vuonna 2013 Mohammadi alkoi kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta[9]. Vuonna 2015 hän joutui uudestaan vankeuteen, josta hänet vapautettiin 2020.[3] 2021 hänet vangittiin jälleen ja tammikuussa 2022 hänelle määrättiin valtionvastaisen propagandan levittämisestä tuomio, jota hän nyt suorittaa.[3][8] Tuomioon kuuluu 8 vuotta 2 kuukautta vankeutta, kahden vuoden sisäinen karkotus Teheranin ulkopuolelle, kielto toimia puolueiden ja kansalaisjärjestöjen jäsenenä, kielto toimia verkossa tai tiedotusvälineissä sekä 74 ruoskaniskua.[3] Vankilassa Mohammadi järjestää mielenosoituksia, sit-inejä ja tapaamisia, joissa hän laulaa ja tanssii ja kertoo toisille vangeille kansalaisoikeuksista.[7]

Marraskuussa 2023 Mohammadi aloitti syömälakon protestiksi vankeja koskevia sairaanhoidon rajoituksia sekä naisten huivipakkoa vastaan. Vankilan viranomaiset eivät ole päästäneet häntä sairaalahoitoon ilman huivia.[10] Joulukuussa 2023 hän aloitti uuden syömälakon.[11] 2023 joulukuussa Mohammadin lapset vastaanottivat hänelle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon hänen puolestaan[12]. Samaan aikaan Mohammadi itse oli syömälakossa Evinin vankilassa Teheranissa[12].

Palkintoja ja huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Muhammadī, Nargis & Rezanezhad, Amir: White Torture: Interviews with Iranian Women Prisoners. London: Oneworld, 2022. ISBN 9780861545506
  1. Sahimi, Muhammad: Profile: Nationalist, Religious, and Resolute: Narges Mohammadi PBS. 10.5.2012. Viitattu 7.10.2023. (englanniksi)
  2. a b c d Farnaz Fassihi: Narges Mohammadi, Iranian Rights Activist, Receives Nobel Peace Prize The New York Times. 6.10.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanti)
  3. a b c d e f g h i j k l Patrick Wintour, Patrick Wintour Diplomatic editor: Narges Mohammadi: a defiant voice for women’s rights in Iran The Guardian. 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanti)
  4. a b BBC 100 Women 2022: Who is on the list this year? BBC. 6.12.2022. Viitattu 26.4.2023.
  5. The Nobel Peace Prize 2023 NobelPrize.org. Viitattu 6.10.2023. (englanti)
  6. Narges Mohammadi: Iranian woman jailed for rights work wins Nobel Peace prize BBC News. 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanti)
  7. a b c d e f Farnaz Fassihi: She Lost Her Career, Family and Freedom. She’s Still Fighting to Change Iran. The New York Times. 2.6.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanti)
  8. a b Farnaz Fassihi: She Lost Her Career, Family and Freedom. She’s Still Fighting to Change Iran. The New York Times. 2.6.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanti)
  9. a b c Narges Mohammadi Wins Nobel Peace Prize. Here's What to Know Time. 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanniksi)
  10. Iran | Tuore rauhannobelisti Narges Mohammadi aloitti syömälakon vankilassa Helsingin Sanomat. 6.11.2023. Viitattu 6.11.2023.
  11. Nobelin rauhanpalkinnon saanut iranilainen aktivisti aloittaa syömälakon vankilassa Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 9.12.2023.
  12. a b Teenage children of jailed Narges Mohammadi accept her Nobel Peace Prize bbc.com. 10.12.2023. Viitattu 11.12.2023. (englanti)
  13. Nobelin rauhanpalkinto Narges Mohammadille MTV Uutiset. 6.10.2023. Viitattu 7.10.2023.
  14. 2023 – Marta Chumalo, Eren Keskin och Narges Mohammadi | OLOF PALMES MINNESFOND palmefonden.se. Viitattu 6.10.2023. (ruotsi)
  15. Sananvapaus | Tänään on lehdistönvapauden päivä – YK palkitsi kolme iranilaistoimittajaa Helsingin Sanomat. 3.5.2023. Viitattu 6.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]