Elihu Root
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Elihu Root | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. helmikuuta 1845 Clinton, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 7. helmikuuta 1937 (91 vuotta) |
| Arvonimi | The Honourable |
| Tiedot | |
| Kunnianosoitukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (1912) |
 Nimikirjoitus |
|
Elihu Root (15. helmikuuta 1845, Clinton, New York, Yhdysvallat – 7. helmikuuta 1937) oli yhdysvaltalainen asianajaja ja puolustusministeri presidentti William McKinleyn virkakaudella. Sittemmin hän toimi ulkoministerinä presidentti Theodore Rooseveltin virkakauden aikana. Hän sovitteli useita Latinalaisen Amerikan konflikteja, ja hänelle myönnettiin vuoden 1912 Nobelin rauhanpalkinto.[1]
Rootin isä oli Oren Root I ja äiti Nancy Whitnay Buttrick. Isä toimi matematiikan opettajana paikallisessa Hamilton Collegessa, jossa Elihu suoritti collegeopintonsa. Vuonna 1867 hän valmistui New Yorkin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja ryhtyi asianajajaksi.
Root avioitui vuonna 1878 Clar Frances Walesin kanssa, ja heillä oli kolme lasta. Vaimon isä oli Scientific American -lehden päätoimittaja.
Rootia pidetään yleisesti viisaana miehenälähde?, joka sukkuloi taitavasti Washingtonin korkeiden hallituspiirien ja New Yorkissa tapahtuneen yksityisen asianajajan tehtävien välillä.
Poliittisessa toimissaan hän on useiden uudistusten alullepanija. Toimiessaan William McKinley ja Theodore Rooseveltin aikakaudella hän pani toimeen suuren puolustusvoimien uudistuksen. Lisäksi hän laajensi West Point -upseerikoulua ja perusti U. S. Army War Collegen kuin myös armeijan pääesikunnan. Hän muutti myös ylenemisjärjestelmää ja perusti erikoislajien kouluja.
Vuonna 1905 presidentti Roosevelt nimitti Rootin ulkoministeriksi yllättäen kuolleen John Hayn tilalle. Hän toteutti amerikkalaista avoimien ovien politiikkaa varsinkin Lähi-idässä. Latinalaisessa Amerikassa Root onnistui vakuuttamaan alueen valtiot Haagin rauhankongressiin osallistumisen eduista. Hän toimi yhteistyössä Japanin kanssa siirtolaispolitiikan ongelmien parissa. Myös Britannian ja Yhdysvaltojen rajariita Kanadan ja Alaskan rajalla sai hänen huomionsa.
Vuonna 1912 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto sovittelutyöstä ja työstä kansainvälisen yhteistyön parissa.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Citizen's Part in Government. Yale University Press, 1911.
- Experiments in Government and the Essentials of the Constitution. Princeton University Press, 1913.
- Addresses on International Subjects. Harvard University Press, 1916.
- Military and Colonial Policy of the United States. Harvard University Press, 1916.
- Miscellaneous Addresses. Harvard University Press, 1917.
- Men and Policies: Addresses by Elihu Root. Harvard University Press, 1925.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The National Cyclopædia of American Biography. (1939) Vol. XXVI. New York: James T. White & Co. pp.1–5.
- Nobel elämäkerrat
- Elihu Root
- Tietoja Elihu Rootista
- Ulkoministeriön elämäkerrat
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Biographies of the Secretaries of State: Elihu Root (1845–1937) Department History. Department of State (United States of America). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
