Montaillou

Montaillou on Etelä-Ranskassa Ariègen alueella sijaitseva vuoristokunta, jonka Emmanuel Le Roy Ladurien historiallinen tutkimus Montaillou – ranskalainen kylä 1294–1324 on nostanut kuuluisaksi. Tutkimus kertoo inkvisition pöytäkirjojen pohjalta elämästä keskiajan Montailloussa. Montaillou joutui 1300-luvun alussa inkvisition huomion kohteeksi kataarilaisuutena tunnetun kerettiläisen liikkeen löydettyä kylästä yhden viimeisistä turvapaikoistaan.

Montailloun sijainti

Montailloun linnan rauniot.

Montaillou sijaitsee 1 300 metrin korkeudella merenpinnasta Pyreneitten vuoriston pohjoisrinteellä. Alueen ilmasto on korkeudesta johtuen melko viileää. Kesä saattaa olla lyhyempi kuin Suomessa ja talvi on kylmä ja luminen. Historiallisen tutkimuksen kohteena alueen tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen sijainti rajaseudulla erilaisten kulttuurien kohtauspaikalla, Pyreneitten vuoristossa. Etelässä sijaitsee pieni Andorra sekä Espanjan Katalonia.

Historia

Montailloun sosiaalinen rakenne keskiajalla

Etelä-Espanja oli 1300-luvun alkaessa arabien hallinnassa. Ranskalaiset olivat pysäyttäneet muslimien etenemisen Pyreneille. Vaikeapääsyiset vuoret antoivat turvapaikan katolisen Ranskan kerettiläisille kataareille. Mountailloun vuoristokylän asukkaat koostuivat pientalollisista, paimenista, kauppiaista, linnanherrasta ja kirkkoherrasta.

Suurin osa asukkaista oli kerettiläisiä. Katolisia sanottiin asuvan vain kahdessa talossa. Paimenet elivät paimentolaisten tavoin. He laidunsivat lammaslaumojaan kesällä Mountailloun ympäristössä ja talvella etelässä Katalonian alangoilla. Joillekin paimenille ammatti oli pakoa harhaoppisuus-syytteistä. He eivät uskaltaneet naida ja jäädä paikoilleen inkvisition pelosta. Kylässä oli kiertävä viinikauppias ja joskus saraseeni muslimi eksyi kylään myymään Afrikasta tuotettua sokeria. Muutoin kylä eli omaa melko eristäytynyttä elämäänsä korkealla vuoristossa.

Laidunvaellusten ja maanpakolaisuuden aikana solmittiin yhteyksiä Espanjan maureihin; islamilaisuuden ja bysanttilaisuuden vaikutukset säteilivät alueelle, joka avautui laajalti kohti Välimerta, sen pohjoisrannikon saaria, laaksoja ja niemiä. Mountailloun vuoristolaisille Pyreneet antoivat vapauden uskoa mihin halusivat. Ranskan puoleisista laaksoista kirkko oli kerettiläisyyden hävittänyt. Ylhäällä vuoristossa harhauskoisuutta ei pidetty vaarana katolisen kirkon mahdille, ja näin vuoristolaiset saattoivat itse valita mihin uskoa. Kerettiläisyys saattoi levitä vapaasti, kunnes Pamiersin hiippakunnan piispa Jacques Fournier päätti tehdä lopun "syntisestä elämästä". Tämä innokas piispa, josta myöhemmin tuli paavi Benedictus XII, käynnisti alueella inkvisition, jonka pöytäkirjoihin perustuu käsityksemme tuon ajan seksuaalikäyttäytymisestä Etelä-Ranskan vuoristolaiskylässä.

Seksuaalimoraali keskiaikaisessa Montailloussa

Montailloun kirkko.

Katolisen inkvisition pöytäkirjoista paljastuu vuoristokylän asukkaitten "syntinen" sukupuolimoraali. Inkvisition pöytäkirjat koostuvat harhauskoisen ja siveettömän elämän paljastuksista, ilmiannoista ja tunnustuksista. Siveetön elämä kuvaillaan useimmiten syntisenä seksuaalikäyttäytymisenä. Mikä on syntistä ja mikä siveellistä seksuaalikäyttäytymistä ei aina ollut kovin selvää tuon ajan ranskalaisessa maalaiskylässä.

Asukkaat kertovat lapsenomaisella rehellisyydellä sukupuolielämästään ymmärtämättä syntiinlankeemustaan. Samalla paljastuu katolisten pappien kaksinaismoraali; saadakseen tunnustuksia he esiintyvät kyläläisille kerettiläisinä. Piispantarkastuksessa he esiintyvät nuhteettomina kirkkoisinä ja salaavat kyläläisten kerettiläisyyden kunnes heitä itseään syytetään kerettiläisyydestä. Pelastaakseen nahkansa he vaihtavat puolta ja käyttävät tietojaan kerettiläisten kyläläisten päänmenoksi. Katolinen kirkko asetti itselleen vaikean tehtävän, kun otti käyttöönsä seksuaalitabut pyrkiessään hallitsemaan ihmisen elämän kaikkia vaiheita kehdosta hautaan. Pohjimmiltaan ihmisen seksuaalikäyttäytyminen ei ollut paljonkaan muuttunut antiikin ajoista keskiaikaan. Seksuaalitabujen muodollinen tarkoitus, esimerkiksi sukurutsaisuuden estäminen oli hyvä, mutta inkvisition pakkokeinot eivät pyhittäneet tarkoitusta. Ihmiset eivät ymmärtäneet sukulaisavioliittojen estämistä muuna kuin keinona hallita ja määräillä "villejä" vuoristolaisia.

Sukupuolimoraali oli kylässä vapaamielistä. Avioliiton ulkopuolella sukupuolielämää ei pidetty syntinä, jos molemmat osapuolet siitä nauttivat tai hyötyivät. Niinpä paimenien käyttämää prostituutiota ei pidetty erityisen synnillisenä. Mointailloussa ei prostituoituja ollut. Kaupungissa markkinoilla käydessään talonpojat vierailivat ilotaloissa. Ilotalossa käynti tunnustettiin ripittäytyessä, mutta sitä ei pidetty kuolemansyntinä. Makaaminen naisen kanssa ei ollut syntiä, mikäli mies maksoi ja nainen otti vastaan ja jos siitä oli iloa molemmille osapuolille. Uskottomuuskaan ei ollut suuri synti, silloin kun siitä oli hyötyä molemmille osapuolille. Kyvyttömän miehen vaimolle sallittiin ulkopuoliset suhteet. Rakkauden hedelmät, äpärät olivat yleisiä ja niitä pidettiin lähes luonnollisena asiana. Inkvisiittorin pöytäkirjojen mukaan nainen saattoi kieltäytyä avioliitosta, jos tiesi äpärän olevan puoliveljensä.

Ehkäisymenetelmät olivat puutteellisia. Yleisin niistä oli selibaatti. Kylän papilla oli rakastajattaren mukaan "yrtti", eräänlainen nahkapussi, joka asennettiin ennen sänkyleikkejä "vatsan aukkoon". "Yrtti" toimi ilmeisesti pessaarin tavoin. Papin rakastajatar ei tehnyt mielestään syntiä, koska osapuolet nauttivat yhdessä lihallisesta suhteestaan. Nyt kun suhde oli päättynyt lihallinen olisi syntiä, kertoo nainen inkvisiittoreille. Nautinto sinänsä oli ihmisistä synnitöntä ja viatonta. Nautinto miellytti myös jumalaa.

Eräs maanviljelijä kertoi talonpoikaismoraalistaan seuraavasti: Olen antanut paljon almuja, mutta en rakkaudesta Jumalaan tai sieluni pelastukseksi, vaan pelkästään, jotta saisin naapurin silmissä hyvän maineen ja he pitäisivät minua hyvänä ihmisenä... En usko, että mikään, mitä teen on syntiä, enkä myöskään että hyvät työt luetaan minulle ansioksi. Mies ei mielestäni tee syntiä, vaikka makaisi äitinsä, tyttärensä, sisarensa tai serkkunsa kanssa. Se on vain häpeällinen teko...

Naisen asema

Naisen asema ei tuossa yhteiskunnassa ollut korkea. Valistuneet kerettiläiset saarnasivat inhimillisempää kohtelua naisille. Mutta alueen talonpoikaiskulttuureille oli ominaista naisviha. Naista pidettiin halpa-arvoisena olentona. Naisen sielun ei uskottu pääsevän taivaaseen, vaan sen oli koettava ensin miehen hahmossa uudelleensyntyminen. Miestä ei pidetty miehen arvoisena ellei hän ollut vaimonsa herra. Nainen oli sorrettu, mutta ei orja. Mointailloun naiset osasivat pitää puolensa. Ehkä siksi, että he eivät aina olleet taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Omaisuus ja ammatti saattoivat tehdä naisesta matriarkan, suvun johtajan. Vanhemmat naiset saattoivat kostaa nuorena koetun vääryyden. Varakas leski saattoi kohota huomattavaan asemaan kyläyhteisössä. Kerettiläisleskille saattoi muodostua henkinen, perheen sisäinen auktoriteetti. Miehen oli tyytyminen naisen tahtoon. Kyläyhteisöstä erottui kolme keskiluokkaista vaikutusvaltaista naista. Lesken naimista pidettiin lähes moraalittomana, vaikkei uusi avioliitto ollutkaan epätavallista. Usein lesken oli tyytyminen jalkavaimon asemaan.

Avioliitto saattoi päätyä eroon. Naiset eivät yleensä uskaltaneet ajaa talon herraa pihalle ellei ollut hyvää syytä, kuten miehen impotenssi. Lapsettomuudesta syytettiin kuitenkin useimmiten naista. Naista myös pelättiin: katolisuuteen kääntynyttä naista pidettiin paholaisen riivaamana. Naisen uskottiin hallitsevan magiaa, vaikkei 1500-luvun noitavainoja vielä tunnettu. Roviot olivat kerettiläisiä varten. Miehelle oli helppoa ajaa kapinallinen, riivattu vaimo pois kotoa vaikka äitinsä tukemana. Näin oli käynyt kylän viinikauppiaalle. Tästä tuli yksinhuoltaja, kylänvoudin rakastajatar. Viinikauppiaan tytär päätyi myöhemmin voudin veljen, kyläpapin rakastajattareksi.

Vaikka Mountailloun vuoristolaiset elivät monen kulttuurin vaikutuspiirissä, seksuaalikäyttäytymiseen uskonto vaikutti lopultakin varsin vähän. Sukupuoliasioissa käyttäydyttiin ilmeisesti vanhojen traditioiden mukaan. Toisin kuin katoliset, kyläläiset eivät nähneet syntiä seksissä. Seksuaalielämä oli vapaata ja vailla kaksinaismoraalia.

Lähteet

• Emmanuel Le Roy Ladurie (1984): Montaillou – ranskalainen kylä 1294–1324. Otava, Helsinki