Leistilänjärvi
| Leistilänjärvi | |
|---|---|
 Kuivattua Leistilänjärveä. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta |
| Kunnat | Nakkila |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Tattaranjoen valuma-alue (35.19) |
| Mittaustietoja | |
 Leistilänjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Leistilänjärvi on kuivatettu järvi Nakkilassa Satakunnassa. Järvi kuivatettiin useassa vaiheessa 1780-luvulta 1940-luvulle kestäneenä ajanjaksona ja nykyään se on kokonaisuudessa peltoa. Ravinteikkaan maaperän kasvusto houkuttelee muuttomatkoilla olevia lintuja levähtämään pelloilla, joita on yhteensä lähes 1 700 hehtaaria. Leistilänjärven alue kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Tattaranjoen valuma-alueeseen.[1][2][3]
Luonnonhistoriallista maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leistilänjärvi sijaitsee maakuoressa hiekkakivitasangon päällä, jota jääkauden aikainen mannerjäätikkö hioi tasaiseksi liukuessaan Selkämereltä sisämaahan päin. Tämä selittää kalliopohjan tasaisuuden Kokemäenjoen jokilaaksossa ja hiekkaharjujen runsaat hiekkavarannot seudulla. Seudun kalliossa on myös kovempaa diabaasia, joka ei ole kulunut yhtä syvälle kuin hiekkakivi. Diabaasista jääneet selittävät Leistilänjärveä reunustavat kallioiden kohoumat, jotka sijaitsevat peltoaukean eri suunnilla. Peltotasangon äärimmäinen tasaisuus johtuu merestä, joka lainehti alueen päällä jääkauden jälkeen. Meren sedimentit kasaantuivat meren pohjalle hiekkakivikallion päälle ja muodosti alueelle savipohjan. Leistilänjärven järvivaihe kerrosti pohjalle mutaa, joka sisälsi runsaasti eloperäistä ainesta.[4]
Kun Harjavallan Lammaistenkosken hiekkatasanko kohosi maankohoamisen vuoksi merenpinnan yläpuolelle noin 1500 eaa.[5][6], Leistilänjärveä nykyään kiertävät kallioiden huiput muodostivat rengasmaisen saariryhmän.[1] Maankohoaminen laski merenpintaa edelleen ja lopulta Leistilänjärvi muuttui kluuvista järveksi. Järven vedenkierto oli vähäistä, sillä sen valuma-alue oli äärimmäisen suppea.
Vuoden 1806 Isaac Tillbergin kartta Ulvilasta esittää Leistilänjärven (kartassa "Leistilan jervi") vielä järvenä. Sillä on jo kaksi laskuojaa, jotka yhtyvät lyhyen matkan päässä toisiinsa ja jatkavat Tattaranjoen kautta Kokemäenjokeen. Järvi oli lähes suorakaiteen muotoinen, mutta sen lounaispäässä työntyi järvelle 600 metriä pitkä niemi. Järven leveys oli 3,3 kilometriä ja pituus 6,0 kilometriä. Mitat voi laskea vertaamalla kartalla mittakaavaa ja Ulvilan Saarenluotoa toisiinsa.[7] Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järvi on jo merkitty kokonaan heinäniityksi.[8][9]
Kuivatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leistilänjärvi sijaitsi 1770-luvulla Nakkilan ja Harjavallan rajan läheisyydessä. Koiviston kartanon omistaja professori Johan Kraftman esitti Leistilän järven kuivattamista ja siihen anomukseen saatiin myönteinen päätös vuonna 1777. Järveä laskettiin vuosina 1777 ja 1801.[10] Pitkä työ kohtasi välillä epäuskoa ja vastarintaa. Esimerkiksi vuonna 1806 työt pysähtyivät ja eräät osakkaat halusivat vetäytyä hankkeesta, koska epäilivät hyötyjen jäävän kustannuksia pienemmiksi. Vaikka Kraftmannilla ei ollut osuuksia Leistilänjärveen, hän jaksoi ajaa hanketta eteenpäin.[11][12][13]
Ensimmäiseksi piti puhkaista järveä ympäröivään kallioon vedelle riittävän syvä uoma. Se tehtiin diabaasi- ja hiekkakivikallioon järven lounaiskulmaan. Kanavan tekemisessä käytettiin räjähteitä Kokemäen Kravin kanavan tekemisen tapaan. Kallioleikkauksesta tuli 150 metriä pitkä, josta 40 metriä lohittiin hiekkakiveen ja loput oliviinidiabaasiin. Kanavan poikkileikkaus on nykyään kuusi metriä leveä ja 5−6 metriä korkea.[14] Vedet johdettiin ensin Palojokeen, joka laskee Tattaranjoen kautta Kokemäenjokeen.
Vuosina 1814−1816 paljastui vesijättömaata yhteensä yli 1 000 tynnyrinalaa, joista viimeisenä vuonna pelkästään 489 tynnyrinalaa. Tilastojen valossa kuivatustoiminta olikin kannattavaa, sillä 1830-luvulla Leistilänjärvi tuotti puolet kaikesta Nakkilassa tuotetusta heinästä.[13] Järven muuttamiseen kokonaan heinää kasvavaksi niityksi sai odottaa 1800−1820-luvuille asti.[11][12]
Järven paljastuneita rantoja jaettiin väliaikaisilla jaoilla vuosina 1835, 1870, 1896 ja 1929. Jakoon osallistui esimerkiksi vuonna 1895 yhteensä 82 osakasta.[15][16]
Leistilänjärven halki kulkee nykyään leveä Isokanava-niminen kuivatusuoma. Alkuperäisen kuivatusuoman valmistuminen tapahtui noin 1864−1867. 1800-luvulla tärkein tavoite olikin heinän kasvattaminen karjan rehuksi. Nykyään heinää ei enää tarvita ja maata raivataankin suoraan pelloksi. Leistilänjärven lopullinen kuivatus pelloksi toteutettiin vasta 1940-luvulla, jolloin lähes 1 500 hehtaaria otettiin viljelyyn.[13][14]
Läänin arkistoissa on kuivattamiseen liittyviä tapauksia, jotka ovat vaatineen virallisen toimeksiannon. Sellaisia ovat esimerkiksi vuonna 1800 Kraftmanin järven kuivatukseen liittyvä asia, vuonna 1888 Kustaa Tolvin vesijätön verotusasia, vuonna 1894 talonpoikien ja kartanonomistajan W. Frenckellin vesijätön jakoasiat, vuonna 1897 talonpojan "Vihtorin" vesijätön nautintaan liittyvä asia, vuonna 1925 Frenckellin kuivanmaan jakoasia ja vuonna 1927 osallisten kuivanmaan jakoasia.[17]
Leistilänjärven ja Lattomeren kuivatushankkeet vaikuttivat seudun asukkaiden haluun toteuttaa omiakin hankkeita. Hanke oli samanaikainen useiden muiden järvenlaskuhankkeiden kanssa. Näitä olivat esimerkiksi Pyntösjärven, Kyläjärven ja Rottajärven hankkeet.[18][19]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeisen siirtoväen asuttamisen Nakkilaan toteutui ainakin kolmella eri tavalla. Joko siirtolainen osti tilan itselleen, tai tila lohkottiin isosta maatilasta, kuten esimerkiksi Villilän tai Anolan kartanoista, taikka sen jaettiin valtion lunastamasta Leistilänjärven peltomaasta.[2][20]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louekari, Sami: Hyödyn politiikka - Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720−1850. (tutkielma) Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-951-29-5472-8 verkkoversio (pdf).
- Salminen, Tapio: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6
- Korhonen, Riitta (toim.): GEOTIETOA SATAKUNNASTA: GEOPORI-, GEOSATAKUNTA- JA INNOGEO-PROJEKTIEN LOPPURAPORTTI (pdf) Tutkimusraportti 183. 2010. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 13.1.2015. Viitattu 12.1. 2015.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Leistilänjärvi, Nakkila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b Nakkila: Nähtävyydet
- ↑ Maaperäkartta: Lehti 1143 04, 2004, Geologian Tutkimuskeskus
- ↑ Korhonen, Riitta (toim.): GEOTIETOA SATAKUNNASTA, 2010, s. 16 (kartta)
- ↑ Aaltonen, Ismo: Posiva (Arkistoitu – Internet Archive), Kalliot Satakunnassa ja Norjassa paljastavat harvinaista geologista tietoa, 2006
- ↑ Lammaisten koski, harjavalta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Tillberg, Isaac (kartta): Ulvila, suoraan: kartalle, 1806
- ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 10 (Arkistoitu – Internet Archive), suoraan: kartalle, 1855-56
- ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 11, suoraan: kartalle, 1855-56
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 259. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ a b Salminen 2007, s. 498.
- ↑ a b Salminen 2007, s. 508.
- ↑ a b c Louekari 2013, s. 139.
- ↑ a b Korhonen, Riitta (toim.): GEOTIETOA SATAKUNNASTA, 2010, s. 31
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 64. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 162. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Turun maakunta-arkisto: Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto - Leistilänjärvi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Louekari 2013, s. 231.
- ↑ Louekari 2013, s. 252.
- ↑ Räisälä: Räisäläisten uudet kotikunnat
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leistilänjärvi Wikimedia Commonsissa
- Leistilänjärvi Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen sivuilla.
- Näkymä Leistilänjärvelle (Google Street View)
| Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |