Laosin kuningaskunta
| Laosin kuningaskunta ພຣະຣາຊອານາຈັກຣ໌ລາວ (laoksi) Royaume du Laos (ranskaksi) |
|||
|---|---|---|---|
1947–1975 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | kuningaskunta | ||
| Kuningas |
Sisavang Vong (1946–1959) Savang Vatthana (1959–1975) [1] |
||
| Pääkaupunki | Vientiane | ||
| Edeltäjät |
 Champassakin kuningaskunta Luang Prabangin kuningaskunta Ranskan Indokiina |
||
| Seuraaja |
 Laos |
||
.svg)
.svg)
Laosin kuningaskunta (laoksi ພຣະຣາຊອານາຈັກຣ໌ລາວ, ransk. Royaume du Laos) oli nykyistä Laosia hallinnut monarkia vuosien 1947 ja 1975 välillä. Ranskalaiset asettivat kuningaskunnan aluksi osana Ranskan liittoa, mutta he joutuivat lähtemään alueelta ensimmäisen Indokiinan sodan seurauksena. Pian vallasta maassa kamppailivat useiden eri prinssien johtamat tahot, näiden mukana Souphanouvongin kommunistien Pathet Lao. Pian myös naapurimaan Vietnamin sota levisi Laosin puolelle. Pathet Lao vahvistui ja otti maan haltuunsa vuonna 1973. Joulukuussa 1975 maan monarkia julistettiin päättyneeksi ja Laosista tuli Laosin demokraattinen kansantasavalta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itsenäisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laosissa sijainneesta Luang Prabangin kuningaskunnasta oli tullut Ranskan protektoraatti vuonna 1893. Kuningaskunta säilytti valtansa omalla alueellaan, kun taas muuta Laosia hallittiin suoraan ranskalaisten virkamiesten alaisuudessa. Ranskan ote Indokiinassa alkoi heikentyä toisen maailmansodan aikana, jolloin Japanin vaikutusvalta kasvoi. Samalla oli syntynyt myös laosilaisten prinssien johtama itsenäisyysliike. Luang Prabangia myös laajennettiin sodan aikana käsittämään alueita muusta Laosista. Japani otti Indokiinan suoraan valtaansa sodan lopulla vuonna 1945. Ranskalaisvallan luhistuttua annettiin useita itsenäisyysjulistuksia japanilaisten tuella ja Japanin antauduttua Lao Issara -järjestön vaikutuksesta. Luang Prabangin kuningas Sisavang Vong oli julistettu perustuslailliseksi kuninkaaksi 23. huhtikuuta 1946, mutta sodan jälkeen ranskalaiset joukot palasivat Indokiinaan ja valtasivat maan pääkaupunki Vientianeen vain muutamaa päivää kruunajaisten jälkeen. Toukokuussa 1947 ranskalaiset tekivät Sisavang Vongista Ranskan liittoon kuuluvan Laosin kuningaskunnan kuninkaan. Lao Issaran jäsenet olivat paenneet Thaimaan puolelle, jossa muodostettiin pakolaishallitus. Itsenäisyys jakoi myös kuningassuvun jäseniä Ranskan vallan kannattajiin ja vastustajiin.[2]
Kiinan kommunistien voitto Kiinan sisällissodassa vuonna 1949 ja Korean sota sai Yhdysvallat luopumaan alkuperäisestä kolonialismin vastaisesta politiikastaan. Maa alkoi tukea Ranskan pyrkimyksiä säilyttää valtansa vietnamilaisen itsenäisyysliikkeen Việt Minhin vastaisessa ensimmäisessä Indokiinan sodassa. Việt Minh tuki puolestaan laosilaisia itsenäisyysliikkeen hahmoja, kuten prinssi Souphanouvongia. Pian entisen Lao Issaran tilalle perustettiin Pathet Lao eli Lao-maan liike. Vuoteen 1953 mennessä se oli vallannut osia Pohjois- ja Itä-Laosista. Ranska oli hylännyt Laosin keskittyäkseen asioihin Vietnamissa, mutta vuonna 1954 maa kärsi merkittävän tappion Điện Biên Phủn taistelussa, mikä päätti myös Indokiinan sodan ranskalaisten tappioon.[3]
Laosin sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Yhdysvallat Laosin sisällissodassa
Indokiinan sodan lopun Geneven sopimus velvoitti järjestämään vapaat vaalit Laosissa vuonna 1955. Pathet Laon ei kuitenkaan sallittu osallistua ja Kansainvälinen valvontakomissio ei hyväksynyt vaaleja. Pääministerinä toiminut prinssi Souvanna Phouma aloitti vuonna 1956 neuvottelut prinssi Souphanouvongin ja Pathet Laon kanssa. Osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen koalitiohallituksen muodostamisesta. Nyt ankarasti nousevaa maailmakommunismia vastaan asettunut Yhdysvallat ei hyväksynyt kommunisteja maan johdossa. Kun Pathet Laon poliittinen siipi Neo Lao Haksat sai merkittäviä voittoja paikallisvaaleissa vuonna 1958 Yhdysvallat päätti lopettaa Laosille hyvin merkittävän taloudellisen avun vaatien maata ratkaisemaan niin sanotun hallituskriisin. Tilanne ratkesi, kun Souvanna Phouma ja Phoui Sananikone perustivat kansallisten etujen puolustuskomitean (Commitee for the Defence of National Interests eli CDNI). CDNI ja Sananikone perustivat uuden hallituksen, kun taas epäsuosioon joutuneesta Souvanna Phoumasta tehtiin Ranskan suurlähettiläs. Souphanouvongin Pathet Lao jäi hallituksen ulkopuolelle ja Yhdysvallat jatkoi jälleen talousapuaan. Phoui Sananikone julisti vuonna 1959 poikkeustilan, kun Pohjois-Vietnamilaisen pommikoneen oli väitetty iskeneen Laosin puolelle. Souphanouvong ja muita Pathet Laon johtajia määrättiin kotiarestiin. Yhdistyneiden kansakuntien Dag Hammarskjöld ja turvallisuusneuvoston jäseniä kävi paikalla tutkimassa tilannetta, mutta he totesivat että merkkejä iskusta ei ollut. Phoui Sananikonen asema heikkeni vaikka CDNI voitti vilpilliseksi väitetyt vuoden 1960 vaalit. CDNI sai uuden nimen Demokraattinen sosialistipuolue ja maan uudeksi voimahahmoksi nousi puolustusministeri Phoumi Nosavan.[4]
Elokuussa 1960 laskuvarjojääkäri Kong Len johtamat joukot tekivät Vientianessa vallankaappauksen vaatien Laosin paluuta puolueettomuuspolitiikkaan ja ulkovaltojen vaikutusvallan loppua. Maasta paennut Souvanna Phouma kutsuttiin takaisin ja neuvottelut Pathet Laon kanssa alkoivat uudelleen. Yhdysvallat lakkautti jälleen talousavun ja sai myös Thaimaan lopettamaan öljykuljetukset Laosiin. Souvanna Phouma tukeutui nyt Neuvostoliittoon, joka alkoi tehdä maahan ilmakuljetuksia. Kong Le nimitti maahan uuden hallituksen. Phoumi Nosavanille oli tarjottu sisäministerin salkkua, mutta hän kieltäytyi ja pakeni Thaimaahan. Thaimaassa muodostettiin Yhdysvaltojen tukema pakolaishallitus, jonka joukot valtasivat Vientianeen joulukuussa 1960. Tällä kertaa maasta pakeni Souvanna Phouma ja kuningas Savang Vatthana alkoi tukea Souvanna Phoumaa.Iso-Britannia ja Ranska esittivät vastalauseita Yhdysvaltojen maan sisäisiin asioihin sekaantumisesta. Tilannetta yritettiin ratkaista Geneven rauhankonferenssissa keväällä 1961. Tuloksena oli Pathet Laon, Souvanna Phouman ja Phoumi Nosavan kolmen osapuolen koalitiohallitus. Maa jakautui kuitenkin pian kolmen osapuolen asevoimien hallitsemiin osiin ja pian kyse käytännössä useiden osapuolten sisällissodasta.[5]
Kommunistien voitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös Vietnamin sota oli alkanut levitä Laosin puolelle. Vietnamin kommunistien niin sanottu Hồ Chí Minhin huoltotie kulki Laosin kautta Etelä-Vietnamiin. Yhdysvallat alkoi pommittaa Laosia huoltotien takia vuonna 1964.Sodan aikana Laosiin tiputettiin noin 2 miljoonaa tonnia pommeja, joilla ei kuitenkaan pystytty estämään huoltotien toimintaa. Yhdysvallat tuki myös Laosissa toimivien vähemmistökansojen ja etenkin hmongien aseellisia liikkeitä. Tästä huolimatta uudelleennimetty Pathet Lao eli nyt Laosin kansan vapautusarmeija kasvatti kokoaan. Sen joukkojen määrä kaksinkertaistui vuosien 1962 ja 1970 välillä. 1970-luvun alussa liikkeen hallussa oli jo noin 80 % Laosista. Vuonna 1973 solmitun Pariisin rauhan oli tarkoitus päättää Vietnamin sota. Samalla solmittiin myös tulitauko Laosissa. Pathet Lao otti haltuunsa Vientianen ja lempinimen punainen prinssi saanut Souphanouvong palasi pääkaupunkiin vuonna 1974. Maassa muodostettiin jälleen koalitiohallitus pääministerinään Souvanna Phouma. Souphanouvongista tuli kansallisen poliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. Neuvottelukunta hyväksyi 18 kohdan ohjelman, johon kuului monarkian säilyttäminen ja Laosin puolueettomuus.[6]
Vuonna 1975 Yhdysvaltojen tukeman hallitukset kaatuivat ja kommunistit ottivat vallan niin Etelä-Vietnamissa, kuin Kambodžassakin. Laosissa järjestettiin Yhdysvaltojen vastaisia mielenosoituksia ja huhtikuussa Pathet Laon joukot ottivat merkittäviä voittoja Yhdysvaltojen tukemilta hmongien aseellisilta joukoilta. Nyt sadat virkamiehet, upseerit ja kiinalaiset kauppiaat pakenivat maasta. Yhdysvallat alkoi evakuoida tukemiaan hmong-sotilaita ja heidän perheitään ilmateitse Yhdysvaltoihin. Valta siirtyi yhä enemmän Pathet Laolle.Heinä- ja marraskuun välillä pidätettiin vielä Vientianeeseen jääneitä virkamiehiä, joista monet suljettiin vuosikausiksi uudelleenkoulutusleireille. Viimein Savang Vatthana luopui kruunustaan ja Souvanna Phouma pääministerin virastaan marraskuussa 1975. Joulukuussa kansallinen neuvosto julisti monarkian lakkauttamisesta ja Laosin demokraattisen kansantasavallan perustamisesta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X
- Stuart-Fox, Martin: Historical Dictionary of Laos. (3. painos) The Scarecrow Press, 2008. ISBN 0-8108-5624-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laosin kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
