Kuovi
Kuovi | |
---|---|
Kuovi Torniossa kesäkuussa. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
Suku: | Kuovit Numenius |
Laji: | arquata |
Kaksiosainen nimi | |
Numenius arquata |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös Suomessa. Siihen liittyy sananlasku: ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.” Kuovi on Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu[3].
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 48–57 cm ja siipiväli 89–106 cm. Isokuovilla on pitkä noin 9–15 cm alaspäin kaareutuva nokka. Naaraan nokka on pidempi kuin koiraan ja nuoren linnun. Isokuovi voidaan sekoittaa oikeastaan vain sitä muistuttavaan pikkukuoviin. Isokuovin yleisväritys on harmaanruskea, puvussa on viiruja ja poikittaistäplitystä. Lintu lentää laiskanomaisesti ja voi muistuttaa lokkia lennossa; lennossa selästä erottuu valkea kiila ja tumma käsisiipi.[4]
Isokuovi on suurin Suomessa tavattavista kahlaajista.[4]
Ääntely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uros ilmaisee huilumaisella lurituksellaan keväällä pesintäreviirinsä. Muulloin ääntely on melankoliselta kuulostava säe ”kuuli, kuuli...” Vaaran uhatessa pesää kuovi kaartelee pesäalueen ympärillä ja päästelee voimakasta, kimeää varoitusääntelyä ”kikiki, kikiki...”. Varoitusääntelyä seuraa tyypillisesti myös ”vaara ohi” -äänimerkki ”kuikuikui, kuikui”
Vanhin suomalainen rengastettu kuovi on ollut 29 vuotta, 11 kuukautta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ruotsalainen kuovi, 31 vuotta ja kuusi kuukautta.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parimäärä Suomessa on 35 000–50 000.[5] Parimäärä Euroopassa on vähintään 120 000, joista Britanniassa 33 000–38 000 paria. Lajia nähdään kaikkialla Suomessa Lapin eteläosia myöten. Maailman populaation kooksi arvioidaan 490 000–660 000 yksilöä.
Kuovit talvehtivat Länsi-Euroopan rannikoilla.[6] Kevätmuutto on huhtikuussa. Naaraiden syysmuutto alkaa jo touko–kesäkuussa, sillä koiras hoitaa yksin poikaset. Koiraat ja nuoret kuovit muuttavat heinä–elokuussa. Pari talvihavaintoa on tehty ulkosaaristossa. Kuovi on vähentynyt laajasti Euroopassa, ja sen uhanalaisuusluokka on siirretty elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokuovin löytää varmimmin kesantopelloilta ja kosteilta niityiltä.[6] Muuttoaikoina kuovit viihtyvät myös järvien rannoilla, ja toisinaan jopa taajamissa nurmikoilla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuovi munii neljä munaa huhti-toukokuussa.[5] Molemmat emot hautovat, mutta enimmän aikaa vain toinen on paikalla. Hautomisen loppuvaiheessa näkee molempia emolintuja useammin pesän läheisyydessä.
Ihmisen lähestyessä pesäpaikkaa emo tekee harhautusliikkeitä juoksemalla poispäin pesältä ja jättäytymällä näkyville. Toisinaan hautova kuovi luottaa niin paljon hyvään suojaväriinsä, että se pyrähtää lentoon vasta pesää lähestyvän ollessa vain kymmenen metrin etäisyydellä. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät pesästä jo parin päivän kuluttua. Ne oppivat lentämään kuuden tai seitsemän viikon ikäisinä. Suojellakseen poikasia emot saattavat käyttäytyä hyökkäävästi lentämällä lähestyvää tunkeilijaa kohti.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuovin ravintoa ovat hyönteiset, lierot, äyriäiset ja marjat. Kuovi on kahlaaja, joten se hankkii ravintonsa matalasta vedestä ja rannasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Numenius arquata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
- ↑ Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 214. WSOY, 2000.
- ↑ a b Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 148 ja 149. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
- ↑ a b Kuovi 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.
- ↑ a b Valkama, Jari: Isokuovi - peltojen katoava kaunistus? 10.11.2005. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 10.9.2007. Viitattu 28.3.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vieläkö kuulet kuovin äänen? BirdLife Suomi. Arkistoitu 17.3.2012. Viitattu 28.3.2010.
- BirdLife Suomi: Kuovi on vuoden lintu 2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuovi Lintukuva-verkkopalvelussa
- Saurola, Pertti 1982: Suomalaisten isokuovien muutto ja metsästys rengastusaineiston perusteella. - Lintumies 3.1982 s. 110-115. LYL.
- Ylimaunu, Onni, Ylimaunu, Juha, Hemminki, Ossi & Liehu, Heikki 1987: Isokuovin pesimäbiologiasta ja kannasta Suomessa. - Lintumies 3.1987 s. 98-103. LYL.
- ITIS: Numenius arquata (englanniksi)