GP2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee GP2-sarjaa. Tietokonepelistä kertoo Grand Prix 2.
GP2
Järjestäjä Bruno Michel
Luokka avopyöräiset
Maa Eurooppa
Ensimmäinen kausi 2005
Viimeinen kausi 2016
Kuljettajia 22
Valmistajia 1 (talleja 11)
Moottoreiden valmistajat Mecachrome
Rengasvalmistaja(t) P Pirelli
Kuljettajien mestari Ranska Pierre Gasly
Tallien mestari Italia Prema Racing
Virallinen kotisivu

GP2-sarja eli GP2 oli autourheilusarja, joka käynnistyi vuonna 2005. GP2 korvasi International Formula 3000 -sarjan, joka oli Formula 1:n jälkeen toiseksi korkein formulasarja. GP2-sarjan korvasi vuonna 2017 FIA Formula 2 Championship -sarja.

Mahdollistaakseen kilpailujen edullisuuden tiimeille ja tehdäkseen GP2:sta hyvän harjoittelusarjan Formula 1:een, GP2:ssa oli kaikilla tiimeillä pakollisena sama runko, moottori ja rengastoimittaja. Näin ollen todellinen kuljettajan nopeus tuli paremmin esiin eikä niinkään tallin parempi teknologia.

GP2 sai alkunsa kun 19. tammikuuta 2004 vahvistettiin, GP2:sten korvaavan vuodesta 2005 lähtien Formula 3000 -sarja.[1] 30. marraskuuta 2004 vahvistettiin sarjan tallit ja kilpailukalenteri.[2] Sarjan järjestäjänä toimi Bruno Michel, joka järjesti myös GP2:sen "pikkuveliluokan" GP3-sarjan.

GP2 Asia Series ("Aasian GP2") yhdistyi GP2-sarjaan vuoden 2011 jälkeen.[3]

iSport International -tiimin Timo Glock Monacon GP:ssä 2007. Autossa on sadekelin renkaat ja sadekuomu.

GP2-sarjan auto on kaikilla tiimeillä 2007 kaudella sama ja siinä on Dallaran runko, Renault'n V8-moottori ja Pirellin renkaat. Auton kilpailupaino on 585 kiloa.

Ensimmäiset kolme vuotta, 2005–2007 sarjassa käytettiin Dallara GP2/05 -autoa. Kolmeksi seuraavaa kautta käytettiin Dallara GP2/08 mallia vanhan auton siirtyessä Aasian GP2-sarjan käyttöön. Vuonna 2011 luokan kummassakin sarjassa otettiin käyttöön uusi Dallara GP2/11. Uusi auto muistuttaa ulkoisesti nykyisiä F1-autoja, mutta sen runko ja moottori ovat käytännössä identtiset GP2/08:n kanssa.

Valmistaja Automalli Kaudet
Dallara Dallara GP2/05 2005–2007
Dallara GP2/08 2008–2010
Dallara GP2/11 2011–2016

Dallaran rakentama runko on hiilikuituinen monokokki, joka on tehty FIA:n F1-turvallisuussääntöjen mukaiseksi. Runko antaa maaefektin, jonka ansiosta kilpailu on tiukempaa ja luo mahdollisuuden ohituksiin.

Kauden 2007 moottori on 580-hevosvoimainen Mecachrome V8-moottori, joka on teholtaan noin 70 % F1-moottoreista. Ennen kauden alkua tehdyt testit osoittivat, että luokan omalla Renault-moottorilla varustettu GP2-auto on kierroksella vain muutaman sekunnin hitaampi, kuin Renault'n F1-moottorilla varustettu auto. Moottori mahdollistaa myös fly-by-wire kaasun hallinnan. Moottori voidaan peruskunnostaa, kun sillä on ajettu 4 000 kilometriä kisassa.

GP2-auton vaihteisto on 6-vaihteinen ja puoliautomaattinen. Vaihteita vaihdetaan ratissa olevasta napista, kuten Formula 1:ssäkin, eikä perinteisellä tavalla vaihdekepistä. Vaihteisto ei eroa oleellisesti F1-vaihteistoista.

GP2/05 ja GP2/08-autoissa käytetään Mecachromen valmistamaa vaihteistoa. GP2/11:n vaihdelaatikon valmistaa Hewland.

Renkaat GP2-talleille toimittaa F1-rengastoimittaja Bridgestone, ja ne ovat Bridgestone Potenza -mallia. Kuivankelin renkaat ovat slicksit eli täysin sileät renkaat kaudesta 2007 alkaen, kun ne vielä 2006 olivat samanlaiset FIA:n sääntöjen mukaiset urarenkaat kuin F1-autoissakin.

Kaudella 2011 luokassa otettiin käyttöön Pirellin renkaat. GP2:n renkaat ovat samat, kuin F1-sarjassa vuonna 2011 käytettävät seokseltaan kovat renkaat.

Auton pakoputkessa on käytetty viimeisintä 8-in-1-teknologiaa. Jarrulevyt on tehty korkealaatuisesta hiilikuidusta, joten ne eivät kulu nopeasti ja täyttävät tiukat FIA:n turvallisuussäännöt. GP2-auton elektroniikan on suunnitellut ja sen toimittaa suosittu F1-valmistaja Magneti Marelli. Auton tankkiin mahtuu 90 kg bensiiniä.

Autossa ei ole mitään avustavia ajoa helpottavia järjestelmiä eli luistonesto, lähdön kontrolli ja automaattivaihteisto puuttuvat. Kaudella 2015 autoihin otettiin käyttöön Formula 1 -sarjasta tutun DRS-järjestelmän.

Tutkimusten ja ennen kautta tehtyjen stabiilisuustestien mukaan GP2-auto voi kiihtyä nollasta kahteensataan kilometriin tunnissa 6,70 sekunnissa. Auton huippunopeus on 320 km/h.

Kisaviikonloppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantaina ajetaan puoli tuntia kestävät vapaa harjoitukset ja yhtä kauan kestävät aika-ajot. Aika-ajoissa määräytyy lähtöjärjestys lauantain kisaan, jonka pituus on noin 180 kilometriä.

Lauantain kisassa jokaisella autolla on yksi pakollinen varikkopysähdys, jolloin vähintään kaksi auton renkaista on vaihdettava.

Sunnuntaina ajetaan sprinttikisa, jonka pituus on 120 kilometriä. Lähtöjärjestys määräytyy lauantain kisan tulosten perusteella siten, että 8 parasta kuljettajaa lähtevät käännetyssä järjestyksessä ja muut heidän jälkeensä tulosjärjestyksessä. Lauantain 8:s pääsee siis paalulle ja voittaja joutuu kahdeksanteen ruutuun. Muun kärkikahdeksikon lähtöjärjestys määrätään samalla tavalla.

Pistelasku kausilla 20052011.
Sijoitus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Paalupaikka Nopein kierros
Lähtö 1 10 8 6 5 4 3 2 1 2 2 (2005)
1 (2006–2011)
Lähtö 2 6 5 4 3 2 1
Pistelasku kausilla 20122016.
Lähtö 1 25 18 15 12 10 8 6 4 2 1 4 2
Lähtö 2 15 12 10 8 6 4 2 1
Lähde:[4]

Nopeimman kierroksen ajanut kuljettaja sai pisteitä, mikäli hän on ajanut 90 prosenttia kisakierroksista ja sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon lopputuloksissa. Mikäli nopeimman kierroksen ajanut kuljettaja ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon lopputuloksissa sai pisteen kuljettaja joka ajoi toiseksi, kolmanneksi jne. nopeimman kierroksen.

Suomalaiset GP2:ssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuljettaja Ajetut GP:t Voitot Paalupaikat Pisteet Mestaruudet Kaudet
Nico Rosberg 23 5 5 120 1 2005
Heikki Kovalainen 23 5 2 105 0 2005
Toni Vilander 4 0 0 0 0 2005
Markus Niemelä 7 0 0 0 0 2007
Henri Karjalainen 2 0 0 0 0 2007
Kausi Kuljettaja Mestaruuden voittanut talli
2005 Saksa Nico Rosberg Ranska ART Grand Prix
2006 Iso-Britannia Lewis Hamilton Ranska ART Grand Prix
2007 Saksa Timo Glock Iso-Britannia iSport International
2008 Italia Giorgio Pantano Espanja Barwa International Campos Team
2009 Saksa Nico Hülkenberg Ranska ART Grand Prix
2010 Venezuela Pastor Maldonado Italia Rapax
2011 Ranska Romain Grosjean Espanja Barwa Addax Team
2012 Italia Davide Valsecchi Ranska DAMS
2013 Sveitsi Fabio Leimer Venäjä Russian Time
2014 Iso-Britannia Jolyon Palmer Ranska DAMS
2015 Belgia Stoffel Vandoorne Ranska ART Grand Prix
2016 Ranska Pierre Gasly Italia Prema Racing

F1:een nousseita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Kuljettaja
2006 Saksa Nico Rosberg nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
Yhdysvallat Scott Speed nousi Toro Rosson kilpakuljettajaksi.
2007 Iso-Britannia Lewis Hamilton nousi McLarenin kilpakuljettajaksi.
Suomi Heikki Kovalainen nousi Renault'n kilpakuljettajaksi.
Japani Sakon Yamamoto nousi Spykerin kilpakuljettajaksi.
Japani Kazuki Nakajima nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
2008 Saksa Timo Glock nousi Toyotan kilpakuljettajaksi.[5] Hän ajoi aiemmin F1:ssä vuonna 2004.
Brasilia Nelson Piquet Jr. nousi Renault'n kilpakuljettajaksi.
2009 Sveitsi Sébastien Buemi nousi Toro Rosson kilpakuljettajaksi.
Ranska Romain Grosjean nousi Renault'n kilpakuljettajaksi kesken kauden.
Japani Kamui Kobayashi tuurasi loukkaantunutta Timo Glockia kahdessa viimeisessä GP:ssä. Nousi kaudella 2010 Sauberin kilpakuljettajaksi.
2010 Saksa Nico Hülkenberg nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
Brasilia Lucas di Grassi nousi tulokastalli Virginin kilpakuljettajaksi.
Brasilia Bruno Senna nousi tulokastalli Hispanian kilpakuljettajaksi.
Venäjä Vitali Petrov nousi Renault'n kilpakuljettajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen venäläinen F1-kuljettaja.
Intia Karun Chandhok nousi tulokastalli Hispanian kilpakuljettajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen toinen intialaiskuljettaja F1:ssä.
2011 Meksiko Sergio Pérez nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.
Venezuela Pastor Maldonado nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
Belgia Jérôme d’Ambrosio nousi Virginin kilpakuljettajaksi.
2012 Ranska Charles Pic nousi Marussian kilpakuljettajaksi.
Ranska Romain Grosjean palasi Lotuksen kilpakuljettajaksi. Hän ajoi aiemmin F1:ssä vuonna 2009.
2013 Meksiko Esteban Gutiérrez nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.
Iso-Britannia Max Chilton nousi Marussian kilpakuljettajaksi.
Alankomaat Giedo van der Garde nousi Caterhamin kilpakuljettajaksi.
Ranska Jules Bianchi ajoi GP2:ssa kaudet 2010–2011. Nousi kaudella 2013 Marussian kilpakuljettajaksi.
2014 Ruotsi Marcus Ericsson nousi Caterhamin kilpakuljettajaksi.
2015 Brasilia Felipe Nasr nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.[6]
Yhdysvallat Alexander Rossi nousi Manorin kilpakuljettajaksi kesken kauden.
2016 Iso-Britannia Jolyon Palmer nousi Renault’n kilpakuljettajaksi.
Indonesia Rio Haryanto nousi Manorin kilpakuljettajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen indonesialainen F1-kuljettaja.
Belgia Stoffel Vandoorne tuurasi loukkaantunutta Fernando Alonsoa McLarenilla Bahrainin GP:ssä.
2017 Italia Antonio Giovinazzi nousi Sauberin kilpakuljettajaksi korvaten Australian GP:ssä ja Kiinan GP:ssä Pascal Wehrleinia.

Lähteet ja huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. GP2-sarja korvaa kolmetonniset[vanhentunut linkki]
  2. GP2-sarjan tallit julkistettiin[vanhentunut linkki]
  3. GP2 Series and GP2 Asia Series to be merged 12.7.2011. Arkistoitu Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)
  4. Speedsport-magazine
  5. Glockin Toyota-pesti varmistui MTV3.fi. 19.11.2007. Viitattu 19.11.2007.
  6. Kulta, Heikki: Robertson neuvotteli Nasrin Sauberille TS.fi. 6.11.2014. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 6.11.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:GP2 Series