Fredrik I Barbarossa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fredrik I Barbarossa
Fredrikin kultainen rintakuva, joka annettiin hänen kummisedälleen kreivi Otolle Cappenbergissa vuonna 1171. Sitä käytettiin pyhäinjäännöksenä Cappenbergin luostarissa ja lahjakirjassa sanotaan, että se on tehty "keisarin kaltaiseksi".
Rooman keisari
Valtakausi 1155 – 10. kesäkuuta 1190
Kruunajaiset 18. kesäkuuta 1155, Rooma
Edeltäjä Lothar III
Seuraaja Henrik VI
Italian kuningas
Valtakausi 1155 – 10. kesäkuuta 1190
Kruunajaiset 24. huhtikuuta 1155, Pavia
Edeltäjä Konrad III
Seuraaja Henrik VI
Saksan kuningas
Valtakausi 4. maaliskuuta 1152 – 10. kesäkuuta 1190
Kruunajaiset 9. maaliskuuta 1152, Aachen
Edeltäjä Konrad III
Seuraaja Henrik VI
Burgundin kuningas
Valtakausi 1152 – 10. kesäkuuta 1190
Kruunajaiset 30. kesäkuuta 1178, Arles
Syntynyt n. joulukuu 1122, 1123 tai 1125
Haguenau, Svaabian herttuakunta, Saksan kuningaskunta
Kuollut 10. kesäkuuta 1190 (64 vuotta)
Göksu-joki, Kilikian armenialaiskuningaskunta
Hautapaikka Pyhän Pietarin kirkko, Antiokia (lihat)
Tyren katedraali, Libanon (luut)
Pyhän Paavalin kirkko, Tarsos, Turkki (sydän ja sisäelimet)
Puoliso Adelheid von Vohburg (1125–1187), naim. 1147, mitätöity 1153
Burgundin kreivitär, keisarinna Beatrice I (1143–1184), naim. 1156
Lapset Beatrice (1162/1163–1174/1179), naim. 1173 Guillaume II Chalonin kreivi, Chalonin kreivitär Beatrixin äiti
Fredrik V
Henrik VI
Fredrik VI
Gisela (1168–1184), kihlattiin Poitoun kreivi Richardille (Rikhard I), kuoli ennen avioitumista
Otto I
Konrad III
Filip, Saksan kuningas
Agnes (1179–1184), kihlattiin Unkarin kuningas Imrelle, kuoli ennen avioitumista
Suku Hohenstaufen
Isä Fredrik II
Äiti Judith
Uskonto Katolilainen

Fredrik I Barbarossa (saks. Friedrich I); (n. joulukuu 1122/1123[1]/1125, Haguenau, Svaabian herttuakunta, Saksan kuningaskunta – 10. kesäkuuta 1190[1] Göksu-joki, Kilikian armenialaiskuningaskunta) oli Svaabian herttua nimellä Fredrik III vuosina 1147–1190 ja Saksan kuningas sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1152–1190.[1]

Hän kuului Hohenstaufen-sukuun.[2] Barbarossa tarkoittaa italiaksi punapartaa. Saksassa hänet tunnettiin nimellä Kaiser Rotbart eli keisari Punaparta.

Fredrik I valittiin Saksan kuninkaaksi Frankfurtissa 4. maaliskuuta 1152 ja kruunattiin viisi päivää myöhemmin Aachenin tuomiokirkossa. Hänet valittiin Italian kuninkaaksi vuonna 1154 Paviassa ja paavi Hadrianus IV kruunasi hänet 18. kesäkuuta 1155 Rooman keisariksi.[2] Vielä 30. kesäkuuta vuonna 1178 hänet kruunattiin Burgundin kuninkaaksi Arlesissa.

Saksan kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1152 kuoleva kuningas Konrad III neuvoi vaaliruhtinaita valitsemaan seuraajakseen oman poikansa sijasta veljenpoikansa Fredrikin. Fredrik ajoi omaa ehdokkuuttaan voimakkaasti, ja hänet valittiin Saksan kuninkaaksi Frankfurtissa 4. maaliskuuta ja kruunattiin Aachenin tuomiokirkossa muutamia päiviä myöhemmin.[1]

Suhteet paaviin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi kuningas oli innokas palauttamaan keisarikuntaan Kaarle Suuren ja Otto I Suuren aikaisen mahdin[2] ja näki, että järjestyksen palauttaminen Saksaan oli välttämätön edellytys keisarin aseman vahvistamiseen Italiassa. Julistaessaan rauhan Saksaan hän antoi ruhtinaille etuja avokätisesti. Ulkomailla Fredrik puuttui Tanskan sisällissotaan Svend III:n ja Valdemar I:n välillä ja loi keskusteluyhteyden Bysantin keisari Manuel I Komnenoksen kanssa.[1]

Hän yritti turhaan saada uutta puolisoa kosimalla ja joittenkin tietojen mukaan jopa kihlaamalla keisari Johannes II Komnenoksen pojantyttären, 13-vuotiaan prinsessa Maria Komnenan (1140–1190), joka kuitenkin naitettiin noin vuonna 1156/1157 Unkarin kuningas Tapani IV:lle.[3]

Sotaretket Italiaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik järjesti kuusi sotaretkeä Italiaan vakiinnuttaakseen asemansa valtakunnassa. Ensimmäisellä paavi Hadrianus IV kruunasi hänet keisariksi 18. kesäkuuta 1155 Pietarinkirkossa.[1]

Kesäkuussa 1158 Fredrik lähti toiselle sotaretkelle Italiaan mukanaan Henrik Leijona ja saksilaissotilaat. Milanon kapina tukahdutettiin, kaupunki valloitettiin ja taistelu paavi Aleksanteri III:n kanssa alkoi. Varsinkin oikeushistorian kannalta merkittäviä ovat ns. Roncaglian asetukset: keisari pyysi neljältä Bolognan yliopiston oikeusoppineelta näkemystä valtakunnan juridisesta tilanteesta. Oikeusoppineet totesivat, että keisarillinen oikeus ohittaa perinnäisoikeuden (ius commune). Kaupunkien tulisi myös saada keisarilta vahvistus saamilleen kuninkaallisille etuoikeuksille (regalioille).[1]

Aleksanteri III julisti kuninkaan pannaan, ja Fredrik alkoi tukea vastapaavi Victor IV:tä. Vuoden 1162 lopulla Fredrik palasi Saksaan, missä hän esti Baijerin ja Saksin herttua Henrik Leijonan ja muiden herttuoiden välistä konfliktia laajentumasta. Hän myös rankaisi kovalla kädellä Mainzin kaupungin asukkaita, jotka kapinoivat arkkipiispa Arnoldia vastaan. Seuraavalla retkellään Italiaan hänen oli tarkoitus valloittaa Sisilia, mutta suunnitelma ei toteutunut Fredrikin kohdattua laajaa vastarintaa erityisesti Veronan kaupunkiliiton taholta.[1]

Fredrik lahjoitti ns. Barbarossa-kattokruunun Aachenin katedraaliin joskus vuoden 1165 jälkeen kunnianosoituksena Kaarle Suurelle.

Tämän jälkeen Fredrik järjesti suuret juhlat Kaarle Suuren pyhimykseksi julistamisen kunniaksi Aachenissa ja palautti rauhan Reininmaalle. Lokakuussa 1166 Fredrik lähti neljännelle sotaretkelle Italiaan tukeakseen vastapaavi Paschalia, ja kruunauttaakseen puolisonsa Burgundin kreivitär Beatricen keisarinna Beatrice I:ksi, jonka kanssa hän oli avioitunut vuonna 1156. Retki keskeytyi, kun kulkutauti iski keisarin armeijaan ja pakotti keisarin pakenemaan Saksaan, missä hän pysyi seuraavat kuusi vuotta. Tällä kertaa Baijerin ja Saksin herttua Henrik Leijona oli kieltäytynyt lähtemästä sotaretkelle Fredrikin kanssa ja keskittyi riitoihinsa naapuriruhtinaiden kanssa, jatkaen levittäytymistään slaavien alueille. Fredrik ratkaisi hiippakuntia koskevia riitoja, ja keisarikunta sai feodaaliherruuden Burgundiin, Tanskaan, Böömiin, Puolaan ja Unkariin.[2]

Vuonna 1174 Fredrik teki viidennen sotaretkensä Italiaan, jolloin Italiassa muodostettiin paavia tukeva lombardialaisliiga Fredrikiä vastaan. Koska herttua Henrik Leijona ei suostunut tukemaan retkeä, se epäonnistui täydellisesti. Fredrik kärsi raskaan tappion Legnanon taistelussa Milanon lähellä 29. toukokuuta 1176, jossa hän haavoittui vakavasti ja hetken aikaa hänen luultiin kuolleen. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa rauhanneuvottelut paavi Aleksanteri III:n ja Lombardian kaupunkiliiton kanssa. Aleksanteri ja Fredrik tekivät sovinnon Venetsian rauhassa vuonna 1177. Keisari tunnusti Kirkkovaltion suvereniteetin ja paavi tunnusti keisarin Saksan kirkon hallitsijaksi. Lombardian kaupungit jatkoivat taisteluja vuoden 1183 Konstanzin rauhaan asti, jolloin Fredrik myönsi kaupungeille oikeuden itse valita virkamiehensä.[1]

Fredrik I, Pyhän Rooman keisari ristiretkeläisenä. Dedikaatiokuva munkki Robertin käsikirjoituksesta Historia Hierosolymitanan (Vat. Lat. 2001, päivätty n. 1188)

Kolmas ristiretki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik ei koskaan päässyt Pyhään maahan, vaan hukkui 67-vuotiaana ylittäessään Salef-jokea Kilikiassa, Kaakkois-Anatoliassa. Hänen ruumiinsa yritettiin palsamoida ja viedä Saksaan haudattavaksi. Tämä kuitenkin epäonnistui, minkä vuoksi keisarin ruumiin lihat haudattiin Pyhän Pietarin kirkkoon Antiokiassa ja luut Tyren katedraaliin Tyyroksessa sekä sydän ja sisäelimet Pyhän Paavalin kirkkoon Tarsoksessa.[1]

Avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fredrik ja Beatrice kuvattuina rahaan, n. 1170–1180. Keisarin ja keisarinnan yhteiskuvaus oli uutuus keskiaikaisessa kolikko-ikonografiassa Saksassa, ja ilmeisesti otettiin käyttöön Fredrik Barbarossan aikana. Rahan tarkoitus oli mahdollisesti esittää heitä yhteishallitsijoina.
Fredrik I Barbarossa ja pojat kuningas Henrik VI ja herttua Fredrik VI, Historia Welforum, Welfenchronik, Kloster Weingarten, 1179-1191

Toinen avioliitto vuonna 1156 solmittiin Burgundin kreivitär Beatrice I:n (1143–1184) kanssa, joka oli Burgundin kreivi Reginald III:n ja herttuatar Agathe de Lorrainen ainoa perijä ja Burgundin hallitsija vuodesta 1148 omalla oikeudellaan. Hän osasi lukea latinaa ja arvosti kirjoja.[4] Saksalaisen minnelaulun varhaisvaiheet liittyvät Beatriceen ja ranskalaisiin trubaduureihin, jotka hän toi mukaan puolisonsa hoviin, erityisesti Guyot de Provin. Gautier d'Arras omisti hänelle pitkän version Ille et Galeronistaan.[5] Heidän liittoaan kuvataan onnelliseksi eikä Fredrikin tiedetty pitäneen rakastajattaria.

Jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisari Fredrik Barbarossa herää vuosisatoja kestäneestä unestaan, Kyffhäuser-monumentti, 1896.[1] Kuvanveistäjä Nikolaus Geigerin veistoksen päällä on Vilhelm I:n ratsastajapatsas. Monumentin viesti oli selvä: Hohenstaufenit eivät ole palanneet, vaan heidän tilalle on tullut parempi seuraaja.
Fredrik lähettää pojan katsomaan, vieläkö korpit lentävät, Young Persons' Cyclopedia of Persons and Places 1881

Jo hänen elinaikanaan julkaistun elämäkertansa Gesta Frederici, joka kuvaa tapahtumia vuoteen 1156 asti, kirjoitti hänen setänsä, historioitsija Freisingin piispa Otto I (n. 1111–1158). [6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik I Barbarossa.
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Frederick I | Biography, Barbarossa, Crusades, & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.9.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 786–787. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  3. ↑ Varzos, Konstantinos: Η Γενεαλογία των Κομνηνών [The Genealogy of the Komnenoi (PDF) (kreikaksi). Vol. B.] OCLC 834784665. 1984. Thessaloniki: Centre for Byzantine Studies, University of Thessaloniki. Arkistoitu 30.1.2021. Viitattu 23.9.2024.
  4. ↑ Martin Aurell: The Lettered Knight: Knowledge and Aristocratic Behaviour in the Twelfth and Thirteenth Centuries. Central European University Press, 31.3.2017. ISBN 978-963-386-105-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.9.2024). (englanti)
  5. ↑ Leah Tether, Johnny McFadyen: Handbook of Arthurian Romance: King Arthur's Court in Medieval European Literature. Walter de Gruyter GmbH & Co KG, 26.6.2017. ISBN 978-3-11-043246-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.9.2024). (englanti)
  6. ↑ Otto Of Freising | Medieval Historian, Chronicler & Bishop | Britannica www.britannica.com. 18.9.2024. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
Edeltäjä:
Konrad III 		Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1152–1190 		Seuraaja:
Henrik VI
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fredrik_I_Barbarossa&oldid=22911375”