Esko Almgren
| Esko Almgren | |
|---|---|
.jpg) Esko Almgren Nurmeksessa kesällä 1987. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Esko Kalevi Almgren |
| Syntynyt | 2. heinäkuuta 1932 Kotka |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | rehtori, puoluesihteeri |
| Arvonimi | Opetusneuvos (1993) |
| Poliitikko | |
| Puolue | Suomen Kristillinen Liitto |
| Asema | kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu |
| Vaalipiiri | Kymen vaalipiiri |
| Kotipaikka | Kotka |
| Koulutus | filosofian maisteri (1956) |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Uskonto | vapaakirkollinen |
| Puoliso | Eeva Kaarina Wahlroos[1] |
| Vanhemmat |
Vilho Almgren Anni Heikkinen[1] |
Esko Kalevi Almgren (s. 2. heinäkuuta 1932 Kotka) on suomalainen opetusneuvos ja poliitikko. Hän oli Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja Kymen läänin vaalipiiristä vuosina 1979–1991 ja toimi kristillisen puolueen puheenjohtajana vuosina 1982–1989.[2]
Varhainen elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Almgren oli sotalapsena Ruotsissa jatkosodan loppuvaiheessa.[3] Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1952 Kotkan lyseosta ja filosofian maisteriksi vuonna 1956 Helsingin yliopistosta.
Ennen poliittista uraansa Almgren oli biologian ja maantieteen lehtori Kotkan lyseossa (vuosina 1957–1958 ja 1960–1966) ja Kotkan yhteislyseossa (vuosina 1958–1960) sekä rehtori Kotkan yhteiskoulussa (vuosina 1966–1974), Katariinan lukiossa (vuosina 1974–1976) ja vuodesta 1976 sekä Katariinan peruskoulussa että lukiossa. Hänelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi vuonna 1993.[2]
Ura poliitikkona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnallispoliitikkona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnallispolitiikassa Almgren oli Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1965–2017 ja kaupunginhallituksen vuosina 1969–1975.[2] Hän on Suomen pitkäaikaisempia kunnallispoliitikkoja.[3]
Almgren oli ensimmäisen kerran ehdolla kunnallisvaaleissa vuonna 1964 kokoomuksen ehdokkaana. Almgrenin mukaan erityisesti ”Koti, uskonto ja isänmaa” -arvot olivat hänelle luonteva syy olla mukana puolueessa, jolla oli vahva yhteiskunnallis-kristillinen ote asioihin. Almgren tuli valituksi kaupunginvaltuustoon. 1970-luvun vaihteessa Almgren toimi rehtorina. Vuoden 1975 eduskuntavaalikampanjan aikana Almgren kertoo kuulleensa puoluetovereilta epämiellyttäviä puheita henkilökohtaisesta vakaumuksestaan.[4]
Syksyllä 1975 Almgren kävi keskustelun Kristillisen liiton Pentti Harjulan kanssa, joka sai Almgrenin vaihtamaan puoluettaan SKL:ään. Almgren erosi maaliskuussa 1976 valtuustosta ja asettui saman vuoden syksyllä ehdolle SKL:n listalla. Hänet valittiin uudelleen kaupunginvaltuutetuksi ja sen jälkeen SKL:n puoluehallituksen ja työvaliokunnan jäseneksi.[4]
Vuoden 1978 presidentinvaaleissa SKL asetti ehdokkaaksi Raino Westerholmin asettuen poikkiteloin presidentti Urho Kekkosen kanssa. Westerholmin kampanjan myötä Almgrenista tuli yksi Kymen vaalipiirin kolmesta valitsijamiehestä.[4]
Puoluesihteeri, puheenjohtaja ja kansanedustaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syksyllä 1978 Westerholm pyysi Almgrenia asettumaan ehdolle puoluesihteeriksi ja tämä voitti puoluevaltuuston äänestyksessä.[4] Almgren toimi Suomen Kristillisen Liiton puoluesihteerinä vuosina 1979–1982.
Almgren valittiin Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtajaksi vuonna 1982. Eduskunnassa hän oli lakivaliokunnan, pankkivaliokunnassa, sivistysvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä. Hän oli myös Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän jäsen. Almgren oli uudelleen presidentin valitsijamiehenä vuoden 1988 vaaleissa. Vuodesta 1997 hän oli kristillisten puoluevaltuuston puheenjohtaja.[2]
Muita luottamustoimia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Almgren on ollut myös Suomen Vapaakirkon hallituksen (1967–1975 ja 1994–1997), Suomen YK-valtuuskunnan (1978) ja Kymen läänin koulusuunnittelulautakunnan jäsen.[2]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raptori julkaisi vuonna 1990 Almgrenista kertovan kappaleen ”Esko A.”, jossa yhtye kritisoi Almgrenin suhtautumista televisiossa näytettävään erotiikkaan. Kappale sisältyi platinaa myyneelle Moe!-albumille.
Myös Lapinlahden Linnut teki vuonna 1990 televisiosarjaansa Maailman kahdeksan ihmettä sketsin tapauksesta, jossa Almgren oli tippumassa pois eduskunnasta, mutta säilyttikin viime hetkillä paikkansa. Sketsissä Markku Toikan näyttelemä äärimmäisen hillitty Almgren puhkeaa poikkeukselliseen riemuun kuullessaan paikkansa varmistuneen.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Almgren on kuulunut vapaakirkkoon ja kertonut kannattavansa raittiusaatetta.[4] Almgrenin vanhemmat olivat työnjohtaja Vilho Konstantin Almgren ja Anni Matilda Heikkinen. Hän oli naimisissa prokuristi Eeva Kaarina Wahlroosin (k. 2010) kanssa vuodesta 1953. Almgrenilla on neljä lasta.[2]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Villenpoika" - kotona, koulussa, kansakunnan kaapin päällä. Jyväskylä: Päivä Osakeyhtiö, 1998. ISBN 952-90-9880-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erävalo, Esa: Minä, kristillisdemokraatti. Helsinki: KD-Mediat Oy, 2014. ISBN 978-952-67038-1-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Raino Westerholm |
Suomen kristillisen liiton puheenjohtaja 1982–1989 |
Seuraaja: Toimi Kankaanniemi |
|
|
Edeltäjä: Eino Pinomaa |
Suomen Kristillisen Liiton puoluesihteeri 1979–1982 |
Seuraaja: Jouko Jääskeläinen |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
|
