Eino Uusitalo
| Eino Uusitalo | |
|---|---|
.jpg) Uusitalo vuonna 1959 |
|
| Pääministerin sijainen | |
|
Koiviston II hallitus
26.5.1979–18.2.1982 |
|
| Edeltäjä | Johannes Virolainen |
| Seuraaja | Ahti Pekkala |
| Suomen sisäasiainministeri | |
|
Karjalaisen II hallitus
28.5.1971–28.10.1971 Miettusen III hallitus 29.9.1976–14.5.1977 Sorsan II hallitus 15.5.1977–25.5.1979 Koiviston II hallitus 26.5.1979–18.2.1982 |
|
| Edeltäjä |
Artturi Jämsén Paavo Tiilikainen |
| Seuraaja |
Heikki Tuominen Matti Ahde |
| Kansanedustaja | |
|
13.9.1955–25.3.1983
|
|
| Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Vaasan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. joulukuuta 1924 Soini |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 2015 (90 vuotta) Ähtäri |
| Arvonimi | ministeri (1982) |
| Puoliso | Irma Helena Lehtola |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Koulutus | agrologi (1949) |
Eino Oskari Uusitalo (1. joulukuuta 1924 Soini – 19. maaliskuuta 2015[1] Ähtäri) oli suomalainen keskustalainen poliitikko, koulutukseltaan agrologi. Hän toimi pääministerin sijaisena Urho Kekkosen sairastuttua ja pääministeri Mauno Koiviston hoitaessa presidentin tehtäviä 1981–1982.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusitalo syntyi maanviljelijäperheen lapsena Soinissa, jossa hän kävi kansakoulun. Uusitalo osallistui jatkosotaan Karjalankannaksella. Sodan jälkeen hän kävi maamieskoulun ja pienviljelysneuvojaopiston ja valmistui agrologiksi 1949. Ennen eduskuntaan valitsemistaan hän toimi maanviljelijänä ja Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran maatalousneuvojana Lehtimäen, Soinin ja Töysän kunnissa.[2]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eino Uusitalo oli Maalaisliiton (vuodesta 1965 Keskustapuolueen) kansanedustajana Vaasan vaalipiiristä 1955–1983. Hän toimi sisäasiainministerinä 1971 (Karjalainen II) sekä vuosina 1976–1982 (Miettunen III, Sorsa II, Koivisto II).
Koiviston II hallituksessa 1979–1982 hän oli myös pääministerin sijainen. Presidentti Urho Kekkosen jäätyä sairauslomalle syksyllä 1981 pääministeri Mauno Koivisto tuli hoitamaan presidentin tehtäviä ja Eino Uusitalo toimi pääministerin sijaisena helmikuuhun 1982. Tässä asemassa Uusitalo isännöi Finlandia-talossa järjestettyä vuoden 1981 itsenäisyyspäivän vastaanottoa.[3]
Uusitalo oli presidentin valitsijamiehenä viisi kertaa (1956, 1962, 1968, 1978, 1982).
Vuoden 1982 presidentinvaalissa Uusitalo toimi pääministerin tehtäviä hoitavana puheenjohtajana eduskunnan suuressa salissa pidetyssä varsinaisessa vaalitoimituksessa, joskin äänten julkilukijana toimi ääntenlaskijoina toimineiden puolueiden puheenjohtajien keskuudestaan valitsema kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominenlähde?.
Presidentin astuttua toimeensa Uusitalo palasi rivikansanedustajaksi. Seuraavissa vaaleissa keväällä 1983 hän ei enää asettunut ehdolle.
Ollessaan Keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Uusitalo esitti vuonna 1974 Suomelle toista itsenäisyyspäivää jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan päivämäärälle 19. syyskuuta.[4] Myöhemmin hän perusteli esitystään sillä, että halusi tällä korostaa rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä. Hän osallistui itsekin jatkosotaan 1942–1944 Kannaksen Metsäpirtissä.[5]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusitalo syntyi Soinissa, mutta asui ja vaikutti sittemmin pitkään Lehtimäellä muun muassa kunnanhallituksen pitkäaikaisena puheenjohtajana. Lehtimäeltä Soiniin johtava seututie 697, jonka varrella hänen kotinsakin sijaitsi, on hänen kunniakseen nimetty Eino Uusitalontieksi[6].
Uusitalo oli naimisissa Irma Helena Lehtolan kanssa vuodesta 1947. Pariskunnalla oli neljä lasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ministeri Eino Uusitalo kuollut Pohjalainen.fi. 20.3.2015. Viitattu 20.3.2015.
- ↑ Eino Uusitalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottojen historiaa 26.11.2013. Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 15.4.2018. Viitattu 20.3.2015.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1976, s. 24. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1975. ISBN 951-1-02085-4
- ↑ Turun Sanomat 30.11.1999.
- ↑ Eino Uusitalontie, Alajärvi Google Maps. Viitattu 23.2.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uusitalo, Eino: Jälkipeli: Henkilöitä ja tapahtumia Kekkosen kaudella. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2439-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eino Uusitalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Seppinen, Ilkka: Uusitalo, Eino (1924–2015) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Yle Elävä arkisto: Kekkonen eroaa
- Eino Uusitalon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Internet Archive 11.10.2015)
| Edeltäjä: Artturi Jämsén Paavo Tiilikainen |
Suomen sisäasiainministeri 1971 1976−1982 |
Seuraaja: Heikki Tuominen Matti Ahde |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
