Cadel Evans

Cadel Evans
Cadel Evans vuoden 2012 Critérium du Dauphiné -kilpailussa.
Henkilötiedot
Syntynyt	14. helmikuuta 1977
Kansalaisuus	Australia
Pyöräilijä
Pituus	174 cm
Paino	68 kg
Joukkue	BMC Racing Team
Laji	maantie
Rooli	ajaja
Ajajatyyppi	yleisjaja, mäkimies, aika-ajon erikoismies
Ura
Ammattilaisjoukkue(et)
2001 2002 2003–2004 2005–2006 2007 2008–2009 2010–2015	Saeco Mapei Team Telekom Davitamon-Lotto Predictor-Lotto Silence-Lotto BMC Racing Team
Suurimmat voitot
Ranskan ympäriajo 2011, 3 etappia Maantieajon maailmanmestaruus 2009 La Flèche Wallonne 2010 UCI ProTour 2007 Tour de Romandie 2006 Tirreno–Adriatico 2011 Tour de Romandie 2011 Italian ympäriajo, etappi
Tiedot päivitetty: 10. elokuuta 2014
Aiheesta muualla
www.cadelevans.com.au
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Australia
Miesten pyöräily
Maantiepyöräilyn MM-kilpailut
Kultaa	Mendrisio 2009	maantieajo

Cadel Evans (s. 14. helmikuuta 1977 Katherine, Pohjoisterritorio, Australia) on australialainen entinen maantiepyöräilijä, joka menestyi pääasiassa etappikilpailuissa. Vuonna 2009 hän voitti kuitenkin maantieajon maailmanmestaruuden. Hän voitti Ranskan ympäriajon 2011. Aiemmin hän oli sijoittunut samassa kilpailussa toiseksi 2007 ja 2008. Hän voitti myös UCI ProTour -sarjan 2007.

1995–2000

Evans saavutti pronssia junioreiden maantieaika-ajon MM-kilpailussa vuonna 1995. Hän kilpaili nuorempana myös maastopyöräilyssä huipputasolla ja saavuttikin hopeamitalin alle 23-vuotiaiden MM-kilpailussa vuosina 1997 ja 1999. Lisäksi hän voitti maastopyöräilyn maailmancupin vuosina 1998 ja 1999 sekä sijoittui seitsemänneksi Sydneyn olympialaisissa 2000.

2001–2004

Evans aloitti ammattilaisuransa Saeco-tallissa vuonna 2001, jolloin hän voitti Itävallan ympäriajon sekä Brixia Tour -kilpailun. Mapei-tallissa ajettu vuosi 2002 toi ansioluetteloon kolmannen sijan Tour de Romandiessa, kuudennen tilan Baskimaan ympäriajossa ja 14. sijan Italian ympäriajossa; hän kantoi maglia rosa -paitaa yhden päivän. Kansainyhteisön kisoissa Manchesterissa hän voitti maantieaika-ajon ja sai hopeaa yhteislähtökilpailussa.

Vuodet 2003–2004 Evans ajoi Telekomin/ T-Mobilen joukkueessa. Jälkimmäisenä vuonna hän voitti toistamiseen Itävallan ympäriajon sekä oli neljäs Giro di Lombardiassa.

2005

Evans siirtyi Davitamon–Lotto-talliin vuoden 2005 alkaessa. Hän voitti tuolla kaudella seitsemännen etapin Saksan ympäriajossa ja sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi. Hän sijoittui viidenneksi myös Liège-Bastogne-Liègessä. Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailussa Evans oli kahdeksas ja osoitti mäkimiehen kykyjään ajamalla monella vuorietapilla samassa ryhmässä Lance Armstrongin, Ivan Basson ja Jan Ullrichin kanssa. Hän ajoi kiinni irtioton 16. etapilla, valloitti Col d’Aubisque’n (1677 m) vuoren, mutta tuli kuitenkin Óscar Pereiro Sion, Eddy Mazzolenin ja Xabier Zandion saavuttamaksi, eikä kyennyt etappivoittoon.

2006

Vuonna 2006 Evans voitti Tour de Romandien ratkaisten ykköstilan kilpailun 5. etapilla, viimeisen päivän 20,4 kilometrin aika-ajossa, jonka hän voitti ohittaen kokonaiskilpailussa Alberto Contadorin ja Alejandro Valverden. Ranskan ympäriajossa Evans oli viides ja Puolan ympäriajossa toinen.

2007

Kaudeksi 2007 Evansin tallin uudeksi nimeksi tuli Predictor-Lotto. Hän sijoittui toiseksi Dauphiné Libéréssä ja neljänneksi Tour de Romandiessa. Ranskan ympäriajossa Evans ajoi Alppien vuoriosuudet tapansa mukaan tasaisen varmasti, enemmän muita ajajia seuraten kuin itse ratkaisuja yrittäen. Hän sijoittui kuudenneksi Tignesiin päättyneellä kahdeksannella etapilla ja kolmanneksi yhdeksännellä osuudella, jonka maalipaikkana oli Briançon. Hän sijoittui alun perin toiseksi kolmannentoista etapin aika-ajossa, mutta etappivoittaja Aleksandr Vinokurovin jäätyä kiinni doping-testissä Evans nimettiin etapin voittajaksi. Hän nousi tässä vaiheessa kokonaiskilpailussa toiselle sijalle, tasan minuutin Michael Rasmussenia jäljessä. Seuraavalla osuudella Evans jäi 1.52 minuuttia etapin voittaneesta Alberto Contadorista ja putosi espanjalaisen taakse yhteiskilpailussa. Kun talli veti Rasmussenin pois kilpailusta doping-epäselvyyksien vuoksi, Evans oli ennen viimeistä edellisen päivän aika-ajoa toisena 1.50 Contadorin takana. Evans sijoittui etapilla toiseksi Levi Leipheimerin jälkeen, mutta ei onnistunut saavuttamaan kokonaiskilpailussa Contadoria, vaan heidän erokseen jäi 23 sekuntia. Evans sijoittui kilpailussa toiseksi ja oli ensimmäinen australialainen Ranskan ympäriajon yhteiskilpailun kolmen parhaan joukossa. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän oli neljäs sijoituttuaan toiseksi kilpailun kymmenennellä ja 18. etapilla. Viikkoa myöhemmin Evans sijoittui viidenneksi maantieajon MM-kilpailussa oltuaan loppukirissä hitain viiden miehen kärkiryhmästä. Lokakuussa Evans sijoittui kuudenneksi Lombardian ympäriajossa varmistaen samalla UCI ProTour -sarjan voiton.

2008

Kaudella 2008 Evans voitti Andalusian ympäriajon toisen etapin ja sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Pariisi–Nizzassa hän voitti Mont Ventoux'n huipulle päättyneen neljännen etapin. Settimana Ciclistica Internazionale Coppi-Bartali -kilpailussa hän voitti kolmannen etapin ja kokonaiskilpailun. Baskimaan ympäriajossa Evans sijoittui toiseksi Alberto Contadorin jälkeen, samoin La Flèche Wallonnessa Kim Kirchenin perässä. Liège–Bastogne–Liègessä hän oli seitsemäs ja Dauphiné Libéréssä toinen Alejandro Valverden jälkeen.

Ranskan ympäriajossa Evans sijoittui vuoren huipulle päättyneellä kuudennella osuudella kolmanneksi. Hän sai kymmenennen etapin jälkeen maillot jaune -paidan haltuunsa viiden päivän ajaksi ja sijoittui lopulta kokonaiskilpailussa toiseksi Carlos Sastren jälkeen. Pekingin olympialaisissa Evans oli aika-ajossa viides ja maantieajossa viidestoista.

2009

Kauden 2009 ensimmäisen voittonsa Evans otti Settimana Ciclistica Internazionale Coppi-Bartali -kilpailussa, jossa hän voitti viidennen etapin. Kokonaiskilpailussa hän oli toinen. Baskimaan ympäriajossa hän sijoittui kolmanneksi ja La Flèche Wallonnessa viidenneksi. Kesäkuussa hän sijoittui toiseksi Dauphiné Libérén kokonaiskilpailussa voittaen lisäksi ensimmäisen etapin, aika-ajon, ja pistekilpailun. Ranskan ympäriajossa hän jäi 30:nneksi. Espanjan ympäriajoa hän johti kahdeksannen etapin jälkeen, mutta putosi voittokamppailusta menetettyään muutamaa päivää myöhemmin toista minuuttia pyörän huollossa. Hän sijoittui lopulta kolmanneksi oltuaan samalla sijalla myös 19. etapilla ja 20. etapin aika-ajossa.

Viikko Espanjan ympäriajon jälkeen Evans voitti maantieajon maailmanmestaruuden Mendrision MM-kilpailuissa karattuaan kärkiryhmästä muutama kilometri ennen maalia yksinäiseen irtiottoon. Samalla hänestä tuli ensimmäinen australialainen miesammattilaisten maantieajon maailmanmestari.

2010

Evans siirtyi kauden 2010 alusta BMC Racing Team -joukkueeseen tehtyään tallin kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Hän sijoittui kolmanneksi Tirreno–Adriaticon kokonaiskilpailussa. Saman vuoden huhtikuussa hän voitti La Flèche Wallonne -klassikon ohitettuaan Alberto Contadorin kilpailun päättänessä Mur de Huyn nousussa. Liège–Bastogne–Liège-kilpailussa hän oli neljäs. Italian ympäriajon kokonaiskilpailussa hän sijoittui viidenneksi ja voitti pistekilpailun. Hän sijoittui avausetapin aika-ajossa kolmanneksi ja voitti Montalcinoon päättyneen seitsemännen etapin. Monte Zoncolanin jyrkkään nousuun päättyneellä 15. osuudella hän oli toinen, samoin 16. etapin ylämäkiaika-ajossa ja 20. osuudella. Ranskan ympäriajossa hän sijoittui kolmannella etapilla kolmanneksi.

2011

Evans voitti 2011 Tirreno–Adriaticon kokonaiskilpailun ja kuudennen etapin. Hän voitti myös Tour de Romandien kokonaiskilpailun. Critérium du Dauphiné’ssa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailun ensimmäisenä australialaispyöräilijänä. Hän oli toinen ensimmäisellä etapilla, voitti neljännen etapin sekä oli kolmas kahdeksannella ja 18:nnella osuudella. Etapilla 20, aika-ajossa, hän oli toinen ja nousi samalla kokonaiskilpailun kärkeen, jonka säilytti loppuun saakka.

2012

Vuoden 2012 maaliskuussa Evans voitti Critérium International -kilpailun toisen etapin (aika-ajo) sekä kokonais- ja pistekilpailun. Kesäkuisessa Critérium Du Dauphinéssa hän voitti ensimmäisen etapin ja pistekilpailun sekä sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Ranskan ympäriajossa hän oli toinen seitsemännellä ja kahdeksannella etapilla. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui seitsemänneksi.

2013

Evans sijoittui helmikuussa 2013 Omanin ympäriajossa kolmanneksi. Italian ympäriajossa hän sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi ja kolmannella etapilla toiseksi. Syyskuisessa Tour of Alberta -kilpailussa hän voitti neljännen etapin.

2014

Evans voitti tammikuussa 2014 Tour Down Underin kolmannen etapin. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi. Huhtikuussa hän voitti Giro del Trentinon kokonaiskilpailun sekä kolmannen etapin. Italian ympäriajossa hän oli viidennellä etapilla toinen ja kuudennella sekä aika-ajona ajetulla 12. etapilla kolmas. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui kahdeksanneksi. Tour of Utahissa hän voitti kuudennen etapin.

2015

Evans sijoittui kolmanneksi Tour Down Underin kokonaiskilpailussa.

Lähteet

• Cadel Evans Trap–friis-tietokannassa (englanniksi)
• Cadel Evans Cycling Archives-tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Cadel Evansin nettisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Miesten maantiepyöräilyn maantieajon maailmanmestarit

1927 Alfredo Binda 1928–1929 Georges Ronsse 1930 Alfredo Binda 1931 Learco Guerra 1932 Alfredo Binda 1933 Georges Speicher 1934 Karel Kaers 1935 Jean Aerts 1936 Antonin Magne 1937 Eloi Meulenberg 1938 Marcel Kint 1946 Hans Knecht 1947 Theo Middelkamp 1948 Briek Schotte 1949 Rik Van Steenbergen 1950 Briek Schotte 1951 Ferdi Kübler 1952 Heinz Müller 1953 Fausto Coppi 1954 Louison Bobet 1955 Stan Ockers 1956–1957 Rik Van Steenbergen 1958 Ercole Baldini 1959 André Darrigade 1960–1961 Rik van Looy 1962 Jean Stablinski 1963 Benoni Beheyt 1964 Jan Janssen 1965 Tom Simpson 1966 Rudi Altig 1967 Eddy Merckx 1968 Vittorio Adorni 1969 Harm Ottenbros 1970 Jean-Pierre Monseré 1971 Eddy Merckx 1972 Marino Basso 1973 Felice Gimondi 1974 Eddy Merckx 1975 Hennie Kuiper 1976 Freddy Maertens 1977 Francesco Moser 1978 Gerrie Knetemann 1979 Jan Raas 1980 Bernard Hinault 1981 Freddy Maertens 1982 Giuseppe Saronni 1983 Greg LeMond 1984 Claude Criquielion 1985 Joop Zoetemelk 1986 Moreno Argentin 1987 Stephen Roche 1988 Maurizio Fondriest 1989 Greg LeMond 1990 Rudy Dhaenens 1991–1992 Gianni Bugno 1993 Lance Armstrong 1994 Luc Leblanc 1995 Abraham Olano 1996 Johan Museeuw 1997 Laurent Brochard 1998 Oscar Camenzind 1999 Óscar Freire 2000 Romāns Vainšteins 2001 Óscar Freire 2002 Mario Cipollini 2003 Igor Astarloa 2004 Óscar Freire 2005 Tom Boonen 2006–2007 Paolo Bettini 2008 Alessandro Ballan 2009 Cadel Evans 2010 Thor Hushovd 2011 Mark Cavendish 2012 Philippe Gilbert 2013 Rui Costa 2014 Michał Kwiatkowski 2015–2017 Peter Sagan 2018 Alejandro Valverde 2019 Mads Pedersen 2020–2021 Julian Alaphilippe 2022 Remco Evenepoel