Suudelma

Kuuden kuukauden komennukselta palaava sotilaspoika suutelee vaimoaan jälleennäkemisen merkiksi Norfolkin satamassa.

Suudelma on huulilla koskettamista joko tervehdykseksi, kunnioituksen tai alamaisuuden osoituksena, tai rakkauden ja hellyyden osoituksena. Suudelma on joskus myös seksuaalinen. Aiemmin suudelmaa on usein käytetty myös sopimusten vahvistamiseksi. Kristinuskossa suudelmalla on aina ollut suuri merkitys, ja se on jo kauan ollut tärkeä osa eurooppalaista tapakulttuuria. Myös kuvataiteessa ja elokuvissa suudelma on ollut tärkeässä osassa. Suuteleminen, etenkään romanttis-seksuaalinen, ei kuitenkaan ole kulttuurisesti yleismaailmallista.

Suudelmaa pidetään yleisesti turvallisena ja jopa hyödyllisenä toimintana, vaikka se voikin levittää taudinaiheuttajia. Tunnetuimpia suudelman lajeja ovat huulisuudelma, poskisuudelma, käsisuudelma, ranskalainen suudelma ja lentosuukko.

Alkuperä

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko suuteleminen opittua vai vaistomaista. Suudelman on arvioitu syntyneen haistelusta, sillä jotkut eläinlajit ja kansat hierovat neniään yhteen kohdatessaan. Vuonna 1960 eläintieteilijä Desmond Morris esitti, että suuteleminen on syntynyt äidin tavasta syöttää lastaan suusta suuhun. Psykologi Sigmund Freudin mukaan suutelu on paluuta lapsuudenaikaiseen nännin imemiseen.

Myös jotkin eläimet suutelevat. Simpanssien suudelmat ovat syviä kielisuudelmia. Elefantit laittavat suudellessaan kärsänsä toisen suuhun.

Oxfordin yliopiston tutkija Rafael Wlodarskin tutkimusten mukaan ihmiset suutelevat, sillä suuteleminen päästää ihmiset nuuhkimaan toistensa ominaistuoksua ja tätä kautta päättelemään, ovatko ihmiset toisilleen sopiva pari vai eivät.

Suutelemisen kulttuurihistoria

Intiassa

Intialaisissa sanskritinkielissä teksteissä noin vuodelta 1500 eaa. kuvataan mahdollisesti suutelemista. Intialaisessa Mahabharata-runoelmassa ennen vuotta 350 eaa. kuvataan huulisuudelmaa hellyyden osoituksena. Myös Kamasutrassa 500-luvulta eaa. kuvaillaan erilaisia suudelmia. Jotkut tutkijat uskovat kreikkalaisten oppineen suutelemisen juuri intialaisilta Aleksanteri Suuren valloitusretken myötä 325 eaa.

Vanhassa testamentissa

Suutelulla on pitkä historia myös Euroopassa ja Lähi-idässä. Vanhassa testamentissa on useita mainintoja suutelusta: Jaakob suutelee isäänsä Iisakia, Aaron suutelee veljeään Moosesta ja tämä myöhemmin omaa appeaan. Myös jäähyväissuudelmista on Vanhassa testamentissa kuvauksia.

Rooman valtakunnassa

Rooman valtakunnassa suudelmat oli eroteltu eri lajeikseen. Roomalaiset puhuivat erikseen ystävyys- tai tervehdyssuudelmista, rakkauden suudelmista, intohimon suudelmista ja kunnioituksen suudelmista. Suudelman kautta levinneen tautiepidemian vuoksi keisari Tiberius kielsi suutelemisen väliaikaisesti. Roomalaiset eivät suhtautuneet sukupuolten välisiin suudelmiin kuitenkaan yhtä suopeasti kuin kristityt.

Rooman diktaattorin Julius Caesarin murhanneet senaattorit suutelivat Caesaria rintaan ja päähän ennen kuin ryhtyivät surmatekoon. Kunnioitusta ja alamaisuutta ilmentävillä suudelmilla salaliittolaiset pyrkivät hälventämään epäluuloisen Caesarin epäilyjä ja yllättämään hänet.

Kristinuskossa

Jeesuksen opetuslapsi Juudas kavalsi Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan Jeesuksen suutelemalla tätä, näin paljastaen Jeesuksen henkilöllisyyden roomalaisille sotilaille: "Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni." (Matt. 26:48). Juudaksen ja Jeesuksen suudelman kuvausta ei tosin esiinny evankeliumeja varhaisemmissa apostolien kirjeissä. Fresko 1200-luvun loppupuolelta.

Uudessa testamentissa suudelmasta tuli pyhyyden merkki uskonveljien välille ja yhteenkuuluvuuden osoitus. Apostoli Paavali kehotti kaikkia uskovaisia antamaan toisilleen ”pyhiä suudelmia”. Apostoli Pietari puolestaan kehotti antamaan ”rakkauden suudelmia”. Toisaalta Juudas oli suudellut Jeesusta petollisesti kavaltaakseen tämän. Pyhä suudelma oli vuoteen 1528 saakka osa katolista messua, mutta nykyisin pyhällä suudelmalla ei ole yleensäkään osaa kristityissä jumalanpalveluksissa.

Euroopassa

Kristinuskon yleistymisen myötä suutelemisesta tuli tärkeä osa eurooppalaisia käytöstapoja. Keskiajan kirjallisissa ja kuvallisissa lähteissä suutelemista esiintyy runsaasti. Suutelun kuvaukset kuitenkin vähenevät 1400-luvulta alkaen uuden tapasäännöstön myötä.

Tunnetussa eurooppalaisessa sadussa prinssi herättää pitkään ja syvään uneen vaipuneen prinsessa Ruususen suudelmalla. Sadussa suudelma on ase kuolemaa vastaan. Myös Richard Wagnerin oopperassa Nibelungin sormus neito herää sankarin suudelmalla.

Grimmin veljesten sadussa Sammakkokuningas ja Rautainen Heikki rupikonnasta sukeutuu kaunis prinssi. Alkuperäisessä tarinassa sammakko muuttui prinssiksi prinsessan viskattua sen seinään, mutta romanttisella 1800-luvulla muodonmuutos annetaan suudelman ansioksi. Samanlainen romanttisen suudelman lisäys tapahtui vanhalle Lumikki-sadulle 1900-luvulla.

Muissa kulttuureissa

Tutkijoiden mukaan useimmat kansat tuntevat suutelemisen. Vuonna 2015 julkaistu, 168 kulttuuria kattava antropologinen tutkimus löysi suutelemista yli 90 prosentista tutkituista kulttuureista, mutta romanttis-seksuaalista suutelemista vain 46 prosentista tutkituista kulttuureista.

Jotkin kulttuurit Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa eivät mahdollisesti tunne suutelemista, mutta kyse voi olla myös siitä, että asiasta ei haluta puhua ulkopuolisille. Jotkin eteläamerikkalaiset ja himalajalaiset kulttuurit pitävät suutelemista vastenmielisenä. Antropologi Bronislaw Malinowski kirjoitti, että Melanesian alkuasukkaat eivät tunteneet eurooppalaistyylistä suudelmaa. Ranskalaisen antropologi Paul d’Enjoyn mukaan vuonna 1897 kiinalaiset pitivät huulisuudelmaa kauhistuttavana. Tanskalainen tutkija Kristoffer Nyrop huomioi aikoinaan, että suomalaiset parit eivät suutele toisiaan vaikka saunovatkin yhdessä.

Suudelman lajit

Tervehdyssuudelma

Persialaiset olivat 400-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisen historioitsija Herodotoksen mukaan hyvin ahkeria suutelijoita etenkin tervehtiessään: samanvertaiset suutelivat toisiaan suulle, mutta alempiarvoinen suuteli toista poskelle tai jalkoihin. Kreikkalaiset itse eivät tervehdyssuudelmaa tuohon aikaan tunteneet. Varhaiskristittyjen parissa tervehdyssuudelma oli tärkeä osa kristillisen seurakunnan rakentamista.

Elegantti käsisuudelma tanskalaisittain vuodelta 1901.

Berliililäinen graffiti. Neuvostoliiton johtajan Leonid Brežnevin ja Saksan demokraattisen tasavallan johtajan Erich Honeckerin huulisuudelmasta vuonna 1979 otettu kuva on hyvin tunnettu. Suutelukumppaneita ja heidän edustamiaan maita kohtaan nykyisin tunnetun vastenmielisyyden johdosta kuvaa muistellaan Saksassa yhä inhoten.

Poskisuudelma kummallekin poskelle on nykyisin suosittua etenkin Ranskassa niin tervehtiessä kuin hyvästellessäkin. Itä-Euroopassa on myös miehillä ollut nykyaikaan saakka tavallista antaa toisilleen poskisuudelmia valtiovierailujen yhteydessä. Poskisuudelmassa suuta hieman suipistetaan, ja posket hipaisevat toisiaan ilman moiskahtavaa ääntä. Märkä poskisuudelma on yleensä epätoivottu, sillä se voi pilata vastaanottajansa ehostuksen. Käsisuudelma on tarkan muodollinen tervehdyssuudelma. Sen voi etiketin mukaan antaa naimisissa oleville ja tietyn aseman saavuttaneille naisille, ja se on soveliaampi antaa varttuneille kuin nuorille naisille. Käsisuudelmassa herrasmies kumartuu kohti tervehdittävän kättä, joka kohottaa samalla kätensä ylös, ja suutelija sipaisee huulillaan kädenselkää. Käsisuudelma on vanhastaan annettu lähinnä hansikkaaseen puetulle kädelle ja sisätiloissa.

Kunnioituksen suudelma

Paavi Johannes Paavali II vastaanottaa suudelman sormukseensa.

Vanhassa juutalaisessa kulttuurissa suudelma oli kunnioituksen merkki, ja Uudessa testamentissa onkin mainintoja Jeesuksen saamista suudelmista, jopa jalkoihin. Kristinuskossa on edelleen yleistä osoittaa kunnoitusta suutelemalla johtajien jalkoja tai käsiä, tai paavin tai piispan sormusta. Paavi itse suutelee maata astuessaan ulos lentokoneesta kunnoituksesta isäntiään kohtaan. Pyhiinvaeltajat ovat aina suudelleet pyhiinvaelluskohteitaan, kuten Pyhän Pietarin patsasta Pietarinkirkossa. Etenkin ristin suutelu on kristityillä edelleen yleistä. Toisaalta syntiset joutuivat keskiaikaisessa kuvastossa suutelemaan nöyryyttävästi paholaisen takapuolta.

Uudella ajalla kunnioituksen tai alistumisen suudelma on tullut tunnetuksi elokuvien kautta mafian käyttämänä niin Italiassa kuin Yhdysvalloissakin.

Rauhansuudelma

Kristittyjen ehtoollisen huipentavaa suudelmaa on kutsuttu rauhansuudelmaksi. Seurakuntalaiset ovat sen antaneet toisilleen rukouksen jälkeen jo 100-luvun puolivälistä lähtien. Rauhansuudelman liturgiseksi paikaksi vakiintui ajan myötä se hetki, kun pappi oli sanonut ”pax vobiscum”. Rauhansuudelman kautta seurakuntalainen vapautui synneistään ja sai sielulleen levon. Keskiajalla suulle annettu rauhan suudelma jäi jo pois käytöstä, ja sen korvasi rauhan taulu, jota kierrätettiin suudeltavana. Nykyisin rauhan suudelmaa ei roomalaiskatolisessa kirkossa enää anneta.

Sopimussuudelma

Avioparin suudelma kuuluu häätapoihin.

Avioliitot vahvistetaan symbolisesti vihkimisen lopussa tapahtuvalla avioparin suudelmalla. Roomalaisessa laissa suudelma oli merkinnyt avioliittolupausta. Suudelmalla oli Rooman valtakunnassa muutenkin juridinen asema, sillä sopimus voitiin vahvistaa suudelmalla. Sopimuksen sinetöintiä suudelman kautta käytettiin vielä keskiajallakin aina 1500-luvun lopulle niin sopimuksissa kuin rauhanneuvotteluissakin. Joskus sopimuksen merkiksi suudeltiin ristiä.

Keskiajalla ritariksi lyöty antoi seremoniatilaisuudessaan huulisuudelman seremoniamestarille ja vanhemmille ritareille, millä hänen osoitettiin tulleen ryhmän täysivaltaiseksi jäseneksi.

Kahden miehen välinen lemmensuudelma.

Lemmensuudelma

Suudelma on ystävyyden ja kiintymyksen osoitus, ja rakastavaiset vakuuttavat sillä toisilleen tunteidensa aitoutta ja vastavuoroisuutta. Kirjallisuudessa ja taiteessa suudelma on nähty rakkauden täyttymyksenä, ja suudelman tavoittelun kuvaukset ovatkin yleisiä. Kirjallisuudessa suudelman tavoittelija on yleensä mies ja naisella on suudeltavan osa. Romanttisen ensisuudelman merkitys kasvoi länsimaissa 1800-luvulla myyttiseksi, ja sitä kuvailtiin ylistäen niin kirjallisuudessa, taiteessa kuin oopperassakin.

Suudelmassa on aina ollut kyse myös erotiikasta ja seksuaalisuudesta. Suudelmassa ovat mukana useimmat aistit, joskin kuuloaistia on pyritty joskus rajaamaan sen ulkopuolelle: maiskautusääntä ei aina pidetä eroottisena. Huulet ovat tuntoherkkä alue, ja suudelman maku ja tuoksu voivat tarjota voimakasta seksuaalista nautintoa. Lemmensuudelmat ovat usein hyvin kosteita. Seksuaalisuuden ja suudelman yhteyttä on kuvattu kaunokirjallisuudessa ahkerasti: esimerkiksi romaaneissa Vaarallisia suhteita (1782) ja Dracula (1897) eroottinen suudelma-aihe on näkyvässä osassa.

Jotkut prostituoidut kieltäytyvät suutelemasta asiakkaitaan, sillä he kokevat suudelman jopa intiimimmäksi kuin yhdynnän.

Elokuvasuudelma

Elokuvasuudelmat ovat yleensä lemmensuudelmia. Elokuvasuudelmasta tuli 1900-luvun elokuvan yksi tärkeimmistä raaka-aineista, ja siitä muodostui kiistaton käsite. Elokuvassa suudelmasta tuli spektaakkeli, katseen ja nautiskelun kohde, ja elokuva nosti juuri lemmensuudelman merkityksen muiden suudelman lajien edelle. Hollywoodissa suhde suudelmaan oli vuosien 1934–1968 aikana kaksijakoinen. Silloin voimassa olleen Haysin ohjeiston vuoksi suudelmaa ei saanut esittää himokkaana ja sen yhtäjaksoinen enimmäiskesto oli kolme sekuntia. Tällaiset rajoitukset toisaalta latasivat lyhyeksi pakotettuun elokuvasuudelmaan entistäkin suurempia merkityksiä ja intohimoa. Lemmensuudelmasta tuli ainoa sallittu viittaus miehen ja naisen väliseen sukupuoliseen kontaktiin. Suudelma toimi Hollywood-elokuvissa usein tarinoiden huippukohtana ja erityisesti loppuhuipentumana. Rakkauselokuvassa romanssin avainhetkeksi on muodostunut lähikuva valkokankaan täyttävien kasvojen suudelmasta, jota pohjustaa rakastavaisten vuorotellen näkyvät kasvot erillisissä puolilähikuvissa. Sensuurisääntöjen poistuttua elokuvasuudelman merkitys on vähentynyt ja arkipäiväistynyt.

Suutelemisen vaikutukset

Suutelemista tutkiva tiede on nimeltään philematologia.

Fyysiset vaikutukset

Suuteleminen aktivoi suuren osan aivoista. Huulissa ja kielessä on paljon hermopäitä, joista välittyy tieto suutelemisesta aivoihin: huuliin menee verta, suun sylkirauhaset erittävät sylkeä, veren testosteronitaso nousee, sekä hyvää oloa tuottavia endorfiineja ja oksitosiineja erittyy aivoihin. Verenpaine nousee ja pulssi kiihtyy. Verisuonet laajenevat, minkä seurauksena keho saa lisää happea. Energiankulutus nousee lepotilan yhdestä aina kuuteen kilokaloria per minuutti. Pupillit laajenevat ja posket alkavat punoittaa.

Suutelemisen fysiologia

Suun kehälihas on tärkein suutelemisessa käytettävä lihas, sillä se saa huulet törrölleen. Kuvassa suun kehälihaksen lihassyyt.

Tutkija Sheril Kirshenbaumin mukaan ihminen on kuin luotu suutelemaan: monipuolisen suutelulihaksiston lisäksi ihmisen huulet ovat ulkonevilta osiltaankin pehmeät ja punaiset.

Ihminen käyttää suudellessaan kaikkia 34 pään ja 112 vartalon lihasta. Myös ihmisen pään ainoa liikkuva luu, alaleuka, liikkuu suudeltaessa. Tärkein suudellessa käytettävä lihas on suun kehälihas, joka kiertää suuta ja saa huulet törrölleen. Iso ja pieni poskipäälihas sekä ylähuulen kohottajalihas sijaitsevat kasvojen sivuilla ja nostavat suupieliä ja alahuulta ylös. Alahuulen alasvetäjälihas ja suupielen alasvetäjä sijaitsevat alaleuassa ja vetävät alahuulta ja suupieliä alaspäin. Ulompi siipilihas on pieni lihas kasvojen sivulla ja vetää alaleukaa alas suuta avattaessa. Ulompi puremalihas, ohimolihas ja sisempi siipilihas sulkevat suun. Kielen lihakset, leuka-kielilihas, puikkolisäke-kielilihas, kieli-kitalihas ja kieliluu-kielilihas liikuttavat kieltä suudeltaessa.

Ihmisten on havaittu kääntävän suudellessaan päätään oikealle kaksi kertaa useammin kuin vasemmalle.

Suutelemisen biologia

Kiihkeän suudelman aikana yli millilitra sylkeä siirtyy suusta toiseen. Ihmisen suussa on noin 600 bakteerilajia. Suudelmassa siirtyy miljoonia bakteereita: useimmat niistä ovat vaarattomia, mutta jotkin ovat taudinaiheuttajia. Myös allergisoivia aineita voi siirtyä.

Suutelemisen kemia

Näyttelijätär Alessia Piovan puhaltaa lentosuukon Venetsian filmifestivaalien punaisella matolla. Lentosuukko, jossa kämmenelle painettu suudelma lennätetään kättä heilauttamalla matkaan, on myös tunnettu niin Vanhassa testamentissa, Rooman valtakunnassa kuin Andien intiaanienkin keskuudessa.

Suutelemisen seurauksena erittyy oksitosiinia, dopamiinia, serotoniinia ja adrenaliinia, jotka tuottavat hyvänolon tunnetta. Suuteleminen erittää stressihormoneja vähentäviä kemikaaleja ja vähentää stressihormoni kortisolin määrää sitä enemmän, mitä kauemmin parin suhde on kestänyt. Miehillä suuteleminen lisää oksitosiinin tuotantoa, mutta eräässä tutkimuksessa naisten oksitosiinineritys yllättäen väheni, mikä tutkijoiden mukaan saattoi johtua koetilanteesta tai siitä, että naiset kaipaavat suudelman lisäksi muutakin sitoutuakseen kumppaniinsa.

Suudelma voi toimia alkavan suhteen koetinkivenä: onnistuneesta ensisuudelmasta voi seurata suhteen syveneminen, tai sen seurauksena suhde päättyy, jos suudelma ei tunnu oikealta. Suudelman kautta aivoihin välittyvät monipuoliset viestit paljastavat partnerin sopivuuden kumppaniksi. Suudellessa omaa nenää lähellä olevan partnerin tuoksusta voi saada selville, onko partnerin DNA riittävästi omasta poikkeava oman immuunijärjestelmänsä kannalta. Kiihkeän suudelman seurauksena erittyvä dopamiini voi myös aiheuttaa kemiallisen riippuvuuden suutelukumppaniin.

Terveysvaikutukset

Hyödyt

Suutelemisella on esitetty olevan paljon terveyshyötyjä. Suutelemisen aikana erittyvä sylki huuhtelee bakteerit hampaista, mikä ehkäisee plakin syntymistä. Suutelemisen on arveltu vahvistavan immuunijärjestelmää. Kielisuudelma harjoittaa kaikkia kasvolihaksia. Kiihkeä suudelma kuluttaa kaloreita. Suuteleminen lievittää jännitystä ja lisää hyvinvointia, etenkin kun se tapahtuu jonkun rakkaan kanssa. Suuteleminen rentouttaa mielen ja lisää läsnäolon tunnetta kuten meditointi.

Riskit ja haitat

Epstein–Barrin virus leviää erityisesti suudelman kautta ja aiheuttaa mononukleoosia.

Taudit tarttuvat suudelman kautta vain harvoin, mutta siinä voi kuitenkin levitä joitain tauteja, varsinkin jos vastaanottajan vastustuskyky on laskenut. C-vitamiinin puutos, antibioottien käyttö ja nestehukka altistavat tartunnoille suun kautta.

Taudinaiheuttajat leviävät syljen kautta kielen avulla kurkkuun, mistä mikrobit leviävät elimistöön. Jotkin mikrobit takertuvat poskien ja suun sisäpintoihin, kieleen tai hampaisiin, kuten streptokokki. Myös flunssavirus leviää syljen kautta.

Mononukleoosi on yleinen suudelman kautta leviävä tauti. Sytomegalovirus leviää syljen kautta. Herpes leviää huulissa olevien rakkojen kautta etenkin, kun rakko on auki. Myös enterorokko leviää suun rakkojen kautta. Hepatiitti A, B ja C leviävät syljen kautta. HI-virusta esiintyy syljessä, mutta sen ei tiedetä leviävän syljen kautta.

Huulipunat tahrasivat vastapuolen suudeltaessa, kunnes ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhdysvaltalainen Preston Sturges kehitti suudelmankestävän huulipunan.

Suutelemisennätyksiä

Thaimaalainen aviopari Ekkachai ja Laksana Tiranarat suutelivat 14. helmikuuta 2013 Pattayalla suutelukilpailussa 58 tunnin, 35 minuutin ja 58 sekunnin ajan.

Vuonna 2007 englantilaisella musiikkifestivaalilla 30 000 yleisön jäsentä suuteli samanaikaisesti.

Suudelma taiteessa

• 
  Jean-Honoré Fragonardin maalaus Varastettu suudelma (1780-luvulta). Suudelman "varastaminen" naiselta oli rangaistava rikos joissain kulttuureissa.
• 
  Antonio Canova: Psykhe virkoaa rakkauden suudelmasta (1793). Roomalaisen kirjailijan Apuleiuksen 100-luvulla kirjoittamassa tarinassa Amor herättää Psykhen uinuvan rakkauden tavalla, jota taiteessa on myöhemmin kuvattu suudelmana.
• 
  Pygmalion ja Galatea (1890), Jean-Léon Gérômen maalaus. Antiikin kirjailija Ovidius kuvasi tarinassaan, kuinka kuvanveistäjä Pygmalion herättää tekemänsä Galatea-veistoksen eloon suudelmalla.
• 
  Auguste Rodin, Suudelma (1889).

Lähteet

• Salmi, Hannu: Suudelma. Turku: Faros, 2004. ISBN 951-98968-5-6

Kirjallisuutta

• Itkonen, Satu: Suudelma, suukko, pusu. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-033-7
• Blue, Adrianne: Suutele minua. ((On Kissing, 2006.) Suomentanut Tellervo Riikonen) Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23475-3

Aiheesta muualla

• AntroBlogi: Kaikkialla maailmassa ei suudella

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suudelma Wikimedia Commonsissa