Ovidius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ovidius Anton von Wernerin maalauksessa.

Publius Ovidius Naso (20. maaliskuuta 43 eaa.17/18 jaa.) oli roomalainen runoilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Muodonmuutoksia.[1][2]

Ovidius syntyi noin 140 kilometrin etäisyydellä Roomasta Sulmon kaupungissa (nyk. Sulmona) varakkaaseen peligniläiseen maanomistajasukuun. Ovidiuksen isä oli hyvin koulutettu. Hän halusi kasvattaa poikansa ajan ihanteiden mukaan ja kouluttaa tämän haluamallaan tavalla. Isän haave oli, että hänen pojastaan tulisi lakimies ja Ovidius opiskeli lakia ja retoriikkaa. Ovidiuksella olisi ollut lahjoja hyväksi oikeuspuhujaksi, mutta hän laiminlöi opintojaan ja käytti aikansa runoiluun. [1][2]

Ensimmäisen avioliittonsa Ovidius solmi 16-vuotiaana, mutta liito ei kestänyt kovinkaan pitkään. Sen jälkeen hän matkaili Kreikassa, Vähä-Aasiassa ja Sisisiliassa. Kotiin palattuaan hän toimi jonkin aikaa pikkuvirkamiehenä. [1]

Varsinaisen runoilun Ovidius aloitti kouluaikoinaan, ja hän piti ensimmäisen julkisen esiintymisensä jo murrosiässä. Reetorikouluaikana hänen kerrottiin pohdiskelleen taidokkaasti oikeusjuttuihin liittyviä eettisiä ja psykologisia ongelmia kielellä, joka oli kuin vapaamuotoista runoa.

Esikoisrunojen suuren menestyksen ansiosta Ovidius päätti jättää uransa 25 ikävuoden tienoilla ja alkaa isänsä kauhistukseksi täysipainotteisesti runoilijan työhön. Perheen toisen pojan kuolema mahdollisti taloudellisesti Ovidiuksen siirtymisen vakituiseksi runoilijaksi. Täysiaikaiseksi runoilijaksi ryhtyessään hän solmi myös toisen avioliittonsa. Liitto kesti vain kaksi vuotta, se päättyi todennäköisesti vaimon kuoltua synnytyksessä. Liitosta jäi yksi tytär.[1]

Ovidius ryhtyi nyt kirjoittamaan mestariteostaan Rakastamisen taitoa. Enemmän kuin erotiikasta, se kertoo syrjähypyistä. Syrjähypyt olivat hyvin tavallisia niissä eleganteissa ylhäisissä roomalaispiireissä, joissa Ovidius liikkui. Niihin kuuluivat runoilijat Albius Tibullus ja Sextus Propertius. Hän tunsi myös Horatiuksen.[1][2]

Rakastamisen taito herätti Ovidiuksen aikana pahennusta ylemmissä virkaelimissä. Keisari Augustuksen pyrkimyksenä oli palauttaa vanhan ajan avioliittohyveet, jotka olivat alkaneet Roomasta pikkuhiljaa hävitä. Ajan muut runoilijat pyrkivät pääasiassa tukemaan keisarin pyrkimyksiä, mutta Ovidius asettui teoksillaan niitä vastaan. Kirja sai suuren kannattajajoukon kansan keskuudesta.

Rakastamisen taidon jälkeen Ovidiuksen elämässä tapahtui käänteitä. Hänen vanhempansa kuolivat, mikä oli vahvistamassa hänen taloudellista asemaansa, ja hän solmi kolmannen, niin sanotun pidemmän avioliiton. Ovidius huomasi saaneensa teoksillaan kannattajien lisäksi myös paljon vihamiehiä. Ikään kuin heitä lepyttääkseen hän muutti tyyliään ja alkoi teoksillaan puhua paremminkin valtion parasta kuin kirjoittaa kapinamielistä runoutta. Ovidius alkoi tehdä pääteostaan, Muodonmuutoksia. Teos jäi kuitenkin viimeistelemättä, sillä hänet karkotettiin maasta vuonna 8 jaa. Tomikseen (nyk. Constanța) Mustanmeren rannikolle.[2]

Ovidiuksen karkotustuomioon ei sisältynyt siihen usein liittynyttä omaisuuden takavarikointia. Hänen vaimonsa, joka oli yläluokkainen lienee vaikuttanut asiaan ja hoiti tämän omaisuutta loppuelämänsä.[2]

Ovidius käsittelee toistuvasti karkotustaan maanpaonaikaisessa teoksessaan Tristia. Hän mainitsee tuotannossaan kaksi syytä karkotukseen: carmen et error, runo ja virhe. Runolla tarkoitetaan Rakastamisen taito -kokoelmaa, joka oli ristiriidassa keisari Augustuksen konservatiivisen politiikan kanssa, mutta Ovidiuksen toista virhettä ei ole saatu lopullisesti määriteltyä.[1] On myös esitetty, että Ovidiuksella olisi ollut kytköksiä Augustuksen huonomaineiseen tyttäreen Juliaan ja että hän olisi todistanut Augustuksen vastaista salaliittoa. Ovidiuksen oman kertoman mukaan virhe on ollut pikemminkin sopimaton kuin laiton ja hän antaa vaikutelman siitä, että olisi nähnyt jotain mitä hänen ei olisi pitänyt.

Ovidiuksen Muodonmuutoksien kansilehti vuodelta 1643.

Ovidiuksen tunnetuimpia teoksia ovat rakkauteen ja sen eri vivahteisiin viittaavat teokset: Rakastamisen taito (Ars amandi tai Ars amatoria), Rakkauden parannuskeinot (Remedia amoris) ja Amores. Hänen tärkeimpänä teoksenaan pidetään kuitenkin ennen vuotta 8 jaa. valmistunutta teosta Muodonmuutoksia (Metamorphoses).

Muodonmuutoksia sisältää 15 kirjaa ja noin 12 000 säettä. Se on kokoelma myyttejä ja muita tarinoita maailman synnystä runoilijan aikoihin asti. Teoksen tarinoita on liitetty yhteen ja ne on kirjoitettu selkeään aikajärjestykseen. Tarinoita sanotaan olevan yli 200, mutta tarkkaa määrää on vaikea sanoa, sillä tarinoita on sisäkkäin ja osa tarinoista on hyvin lyhyitä. Kirja kertoo muodonmuutoksista konkreettisesti (esimerkiksi ihminen muuttuu puuksi), mutta myös muutoksista yhteiskunnallisissa asemissa. Teoksesta käy ilmi Ovidiuksen heikkous monisanaisuuteen sekä se, että Ovidius ei ehtinyt viimeistellä teostaan karkotuksen takia. Muodonmuutoksia on kirjoitettu daktyylistä heksametriä käyttäen. Näiden kuusimittasäkeiden sanotaan Ovidiukselta luistavan liukkaina ja luontevina.

Ovidiuksen aiheeltaan poikkeavat runot olivat antiikissa poikkeuksellisia, ja ne olivat muuttamassa kirjoittamisen tyylejä. Myöhemmin hänen teoksillaan on ollut suuri vaikutus. Niiden vaikutuksesta on tehty paljon maalaustaidetta ja kirjallisuutta. Ovidiuksella on ollut myös suuri vaikutus kuuluisiin kirjailijoihin. William Shakespearekin piti häntä oppi-isänään.

Luettelo teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Muodonmuutoksia (Metamorphoses) – Daktyylisellä heksametrillä kirjoitettu laaja eeppinen runoelma, jossa kerrotaan yli 250 myyttiä muodonmuutoksista, alkaen maailman luomisesta ja päättyen Julius Caesarin apoteoosiin. Teos yhdistää eeppistä ja lyyristä tyyliä, ja se on ollut erittäin vaikutusvaltainen länsimaisessa kirjallisuudessa.
  • Rakastamisen taito (Ars Amatoria) – Kolmiosainen didaktinen runoelma, jossa Ovidius antaa ohjeita rakkauden löytämisestä, valloittamisesta ja säilyttämisestä. Ensimmäiset kaksi kirjaa on suunnattu miehille ja kolmas naisille. Teos oli suosittu, mutta herätti myös kritiikkiä epäsiveellisyydestään.
  • Rakkauden parannuskeinot (Remedia amoris) – Didaktinen runoelma. joka on jatkoa Rakastamisen taidolle, ja jossa Ovidius neuvoo, miten päästä yli epäonnistuneesta rakkaudesta. Sävy on humoristinen ja kevyt.
  • Amores (Rakkausrunot) – Kolmiosainen kokoelma elegisiä rakkausrunoja, joissa runoilija kuvaa intohimoaan kuvitteellista rakastettuaan Corinnaa kohtaan. Runoissa käsitellään rakkauden iloa, tuskaa ja oikullisuutta kevyellä ja ironisella otteella.
  • Heroides (Sankarittarien kirjeet) – Kokoelma elegisiä kirjerunoja, jossa on 21 kuvitteellista kirjettä, joissa antiikin mytologian naispuoliset sankarittaret kirjoittavat rakastajilleen. Teos antaa äänen usein unohdetuille naisille, kuten Penelopelle, Didolle ja Medeialle. Myöhemmin samaa tyyliä käytti esim Tycho Brahe teoksessaan Urania Titani.
  • Fasti (Kalenteri) – Eleginen runoelma roomalaisen kalenterin ja sen juhlien selityksiä, jossa yhdistyvät mytologia ja historialliset tapahtumat. Vain kuusi kuukautta on säilynyt, ja teos jäi kesken Ovidiuksen karkotuksen vuoksi.
  • Tristia (Sururunot) – Elegisiä runoja. Ovidiuksen karkotuksensa aikana kirjoittama teos, jossa hän kuvaa suruaan, ikäväänsä Roomaa kohtaan ja pyytää keisari Augustukselta armahdusta. Sävy on henkilökohtainen ja melankolinen.
  • Epistulae ex Ponto (Kirjeitä Pontokselta) – Elegisiä kirjerunoja, jotka ovat jatkoa Tristia-teokselle. Kirjeet on osoitettu Ovidiuksen ystäville ja perheelle, ja niissä korostuu hänen kärsimyksensä ja kaipuunsa palata Roomaan.
  • Ibis – Eleginen runo, jonka vihamielinen satiiri on osoitettu tuntemattomalle viholliselle. Ovidius käyttää tässä antiikin kirjallisuuden esikuvia, kuten Kallimakhoksen Ibis-teosta.
  • Medicamina Faciei Femineae (Naisten kauneudenhoito) – Lyhyt didaktinen runo, joka sisältää ohjeita naisten kauneudenhoitoon ja kosmetiikkaan. Teos on säilynyt vain osittain.
  • Muut kadonneet teokset – Ovidiuksen tuotannosta tiedetään myös kadonneita teoksia, kuten tragedia Medeia, jota hänen aikansa kriitikot pitivät mestariteoksena.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e f Kamm, Anthony: The Romans. An Introduction, s. 160. Routledge, 1995. (englanniksi)
  2. a b c d e Kenney, Edward John: Ovid Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.3.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]