Uskonto Helsingissä
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä. Helsingin kaupungissa 46,1 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 4,5 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 49,4 prosenttia väestöstä.[1] Muun pääkaupunkiseudun tavoin kirkon jäsenmäärään vaikuttaa kirkosta eroamisten, kirkkoon kuuluvien jäsenten kuolleisuus sekä maahanmuuttajien väestöosuuden kasvaminen. Lisäksi kirkkoon kuuluvaa väkeä muuttaa pois pääkaupunkiseudulta.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suuhun. Muutaman vuoden kuluttua alueelle rakennettiin myös kirkko. Helsingin kaupungin ruotsalais-suomalainen seurakunta perustettiin vuonna 1557, joka toimi jakamattomana seurakuntana aina 1900-luvun alkuun saakka.[3][4]
Vanhankaupungin hospitaalikirkko paloi luultavasti 1600-luvulla ja kirkko tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1654. Uutta kirkkoa varten kannettiin kolehti vuonna 1692. Toukokuussa 1713 venäläisten piirittäessä kaupunkia kenraali K. G. Armfelt antoi käskyn sytyttää kaupunki tuleen ja samassa yhteydessä paloi myös kaupungin kirkko.[3][4]
Uskonto uudessa pääkaupungissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvun alkuun saakka Helsinki oli vielä noin 3 000 asukkaan ruotsinkielinen pikkukaupunki. Helsingin tultua Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812 rakennettiin Vanha kirkko kantakaupunkiin vuonna 1826 sekä Senaatintorin keskukseen nykyinen Helsingin tuomiokirkko vuonna 1852.[4]
Helsingin väestö kuului ulkomaalaisia lukuunottamatta pääosin ruotsalais-suomalaiseen seurakuntaan. Seurakunnan toimialaan kuului pitkään kirkollisten asioiden lisäksi myös muita tehtäviä, joista merkittävimmät olivat kansanopetustoimi ja köyhäinhoito. Vuonna 1873 koulutoimi ja köyhäinhoito siirtyivät kunnallishallinnon piiriin. Vuonna 1870 Helsingin väestöstä oli 17 % ulkomaalaisia. Venäläiset kuuluivat yleensä Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan. Katolinen Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta perustettiin vuonna 1860. Saksalaisilla oli vuodesta 1858 lähtien saksalainen seurakunta, joka oli yhteydessä ruotsalais-suomalaiseen seurakuntaan. Muita luterilaisia seurakuntia 1800-luvun jälkipuolella olivat Virolais-lättiläinen, Kaartin, Sotilas- sekä Viaporin varuskunta- ja vankilaseurakunta.[5]
Helsingistä tuli pääkaupunkina monipuolisen hengellisen toiminnan keskus. Seurakunta tuki Rouvasväenyhdistyksen kirjastotyötä 1870-luvulla vuosiavustuksella. 1860-luvulla suunniteltiin sisälähetyksen perustamista kaupunkiin. Sosiaalinen työ sai merkittävää tukea Aurora Karamzinista, joka liittyi kiinteästi Helsingin Diakonissalaitoksen perustamiseen. Kiinteässä työyhteydessä diakonissalaitokseen syntyi vuonna 1883 Helsingin Kaupunkilähetys, jossa komministeri K. A. Hildén toimi aktiivisesti. Seurakunta tuki myös NMKY:n ja NNKY:n työtä luovuttamalla kirkon yhdistysten tilaisuuksiin. Vuonna 1859 Helsinkiin perustettiin Suomen Lähetysseura, jonka myötä pidettiin erityisiä lähetysrukouksia jumalanpalvelusten yhteydessä.[5]
Kirkollisista herätysliikkeistä evankelinen herätysliike sai vankimman jalansijan, ja vuonna 1873 perustettu Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sijoitettiin Helsinkiin. Pitkäaikainen kirkkoneuvoston jäsen Adolf Moberg toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Yhdistykseen liittyi useita seurakunnan työntekijöitä kuten kirkkoherra A. W. Lyra, pastorit Lennart Byman, Johannes Bäck, Julius Engström, K. A. Hildén, Emil Murén ja kanttori Johan Hymander. Lestadiolaisuus sai Helsingissä tyyssijansa 1880-luvulla, jolloin kaupungissa pidettiin suuret seurat. Helsingistä käsin liike levisi muualle Etelä-Suomeen.[5]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta.[6] 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä vapaakirkolliset liikkeet perustivat omia seurakuntiaan pääkaupunkiin. Tuolloin kaupungissa aloittivat toimintansa muun muassa baptismi, metodismi, Pelastussarmeija, vapaakirkollisuus sekä adventismi.[5]
Pyhäkoulutyö omaksuttiin seurakuntien työmuodoksi 1890-luvulta lähtien. Helsingin kolmas kirkko, Johanneksenkirkko rakentui Ullanlinnaan vuonna 1891.[5]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin suomenkieliset evankelis-luterilaiset seurakunnat kuuluvat Helsingin hiippakunnan neljään rovastikuntaan ja ruotsinkieliset seurakunnat Porvoon hiippakunnan Helsingin rovastikuntaan.[7][8]
Etelä-Helsingin alueella Helsingin tuomiorovastikuntaan kuuluvat tuomiokirkkoseurakunta sekä Kallion, Lauttasaaren, Paavalin ja Töölön seurakunnat. Läntisessä Helsingissä Huopalahden rovastikuntaan kuuluvat Haagan, Kannelmäen, Munkkiniemen ja Pitäjänmäen seurakunnat. Pohjoisessa Helsingissä toimivan Malmin rovastikunnan muodostavat Malmin, Oulunkylän ja Pakilan seurakunnat. Itä-Helsingissä Vartiokylän rovastikuntaan kuuluvat Mikaelin, Herttoniemen, Roihuvuoren ja Vuosaaren seurakunnat. Ruotsinkielisiä seurakuntia ovat Johanneksen, Matteuksen ja Pietarin seurakunnat. Helsingin 18 seurakuntaa muodostavat yhdessä Helsingin seurakuntayhtymän.[9]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikille evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeille, rukoilevaisuutta lukuun ottamatta, Helsinki on keskeinen kaupunki. Voimakkaimmin Helsingissä vaikuttaa evankelioiva herätyskristillisyys. Herätysliikkeiden kannattajajoukot ovat määrällisesti Helsingissä muuta maata suuremmat, mutta suhteellinen osuus väestöstä ja siten vaikutus seurakuntaelämään pienempi. Herätysliikkeiden kannalta erityisesti muualta maasta muuttaneet muodostavat liikkeiden elinvoimaisen ytimen.[10] Helsinki Mission jälkimainingeissa Helsingissä syntyi Tuomasmessu-yhteisö, joka kokoontuu viikoittain Mikael Agricolan kirkossa.[11]
Lestadiolaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lestadiolaisuuden historia Helsingissä ulottuu vuoteen 1866, jolloin torniolainen saarnamies liikkui kaupungissa. Varsinainen lestadiolaistoiminta käynnistyi vaasalaisen maalari Gustaf Adolf Sundströmin saapuessa Helsinkiin 1872. Vuonna 1888 lestadiolaiset rekisteröityivät Helsingin rauhanyhdistykseksi. Nykyisin vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistys on Suomen toiseksi suurin rauhanyhdistys Oulun rauhanyhdistyksen jälkeen. Vanhoillislestadiolaiset toimivat Fredrikinkadun toimitalossa vuoteen 1984 saakka, jolloin uusi toimitila valmistui Oulunkylään.[12][13]
Nykyisin Freben rukoushuoneella lestadiolaista toimintaa jatkavat pääkaupunkiseudun uusheräys sekä kaksikielisesti rauhansanalaislestadiolaisuutta edustava Etelä-Suomen Rauhan Sana kattojärjestöinään Lähetysyhdistys Rauhan Sana ja Laestadianernas Fridsföreningars Förbund.[14]
Herännäisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä toimivia Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosastoja ovat Etelä-Helsingin, Itä-Helsingin, Länsi-Helsingin ja Pohjois-Helsingin osastot.[15]
Evankelisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä toimivia Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen messuyhteisöjä ovat Kampin Luther-kirkossa kokoontuva suomenkielinen ja kansainvälinen messuyhteisö sekä Kallion Pyhän Sydämen kappelissa kokoontuva messuyhteisö.[16] Myös ruotsinkielinen Svenska Lutherska Evangeliföreningen kokoontuu Pyhän Sydämen kappelissa.[17]
Viides herätysliike
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viidennen herätysliikkeen piirissä Helsingissä toimivat vuonna 1967 perustettu Helsingin Kansanlähetys, jonka Alppikoti-toimitilat sijaitsevat Alppilassa.[18] Myös Kansan Raamattuseura järjestää toimintaa Helsingissä.[19]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien ja herätysliikkeiden lisäksi Helsingissä toimii myös muita luterilaisia seurakuntia. Lähetyshiippakunnalla on Helsingissä kaksi eri seurakuntaa.[20] Helsingin itsenäinen luterilainen seurakunta on yksi Seurakuntaliitton jäsenseurakunnista.[21] Vuonna 1928 perustetulla Suomen tunnustuksellisella luterilaisella kirkolla on myös Helsingissä oma seurakunta ja Kasarmitorin vieressä sijaitseva kappeli.[22]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin helluntailiike sai alkunsa kevään 1912 aikana erityisesti Gerhard Olsen Smidtin sekä Frans Nybergin kokoustoimintana. Toukokuussa 1915 Helsinkiin perustettiin ensimmäinen helluntaiseurakunta Albin Kervisen toimesta.[23] Vanhin nykyisin toiminnassa oleva helluntaiseurakunta on vuonna 1920 perustettu Fila Helsinki, jota on 2010-luvulla kehitetty nykyaikaiseksi kaupunkiseurakunnaksi. Alkujaan ruotsinkielinen seurakunta toimii nykyisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.[24] 1920-luvulla Filadelfiaa johtanut Eino I. Manninen perusti vuonna 1928 suomenkielisen Saalem-seurakunnan, joka on nykyisin Suomen suurin helluntaiseurakunta.[25][26]
Vapaakirkollisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaakristillinen liike on toiminut pääkaupunkiseudulla liikkeen alkuvuosista eli 1800-luvulta lähtien. Ruotsinkielinen Andreaskirkko on Helsingin ensimmäinen vapaakristillinen seurakunta, jonka historian katsotaan alkavan vuodesta 1883. Seurakunnassa aloitettiin suomenkielinen toiminta vuonna 1891, joka itsenäistyi vuonna 1923 Helsingin vapaaseurakunnan toiminnaksi.[27] Helsingin vapaaseurakunnan työn kautta vapaakirkollinen liike on levinnyt myös lähiöihin, Espooseen ja Vantaalle. Vuosaaren vapaaseurakunta perustettiin tämän työn tuloksena vuonna 2000.[28][29]
Baptismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baptistien toiminta alkoi Helsingissä vuonna 1880 kokous- ja pyhäkoulutoiminnalla. Ruotsinkieliset baptistit järjestäytyivät omaksi seurakunnakseen vuonna 1885. Suomenkielinen baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1903. Baptistiseurakunnat kokoontuvat yhteisissä tiloissa kantakaupungissa Erottajalla.[30][31] Baptisista kirkkokunnista itsenäisenä toimiva lauttasaarelainen Helsingin Baptistilähetys aloitti toimintansa vuonna 1997.[32]
Metodismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metodistinen herätys levisi Helsinkiin Ruotsista ja Pohjanmaallta vuonna 1892, jolloin perustettiin Helsingin ruotsalainen metodistiseurakunta. Ruotsalaisten metodistien kokoontumispaikkana on vuodesta 1928 lähtien ollut Etu-Töölössä sijaitseva Kristuskyrkan.[33] Suomenkielinen metodistiseurakunta on perustettu vuonna 1894 ja seurakunta on toiminut vuodesta 1909 lähtien Punavuoressa. Seurakunnan nykyinen kirkko on valmistunut 1928.[34] Pelastusarmeijan työn Helsingissä sai alkunsa vuonna 1880.[35]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä toimii Roomalaiskatolisen kirkon piirissä kaksi katolista seurakuntaa. Itäisen Helsingin alueesta vastaa Pyhän Henrikin katolinen katedraaliseurakunta, joka kokoontuu Pyhän Henrikin katedraalissa Ullanlinnassa. Läntisen Helsingin alueesta vastaa Pyhän Marian katolinen seurakunta, joka kokoontuu Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa.[36][37] Katolisen kirkon personaaliprelatuuri Opus Dei aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1987.[38]
Maahanmuuttajataustaiset seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomattava osa maahanmuuttajista on kristittyjä. Maahanmuuttajien keskuudessa on perustettu enenevässä määrin uskonnollisia yhteisöjä. Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle on syntynyt afrikkalaistaustaista helluntailaiskarismaattisia seurakuntia, kuten Redeemed Christian Church of God, Kimbangun kirkkokunta, Deeper Life Bible Church, International Charismatic Bible Church ja Emmanuel Ministries Finland.[39]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuuriperintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkistot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallisarkiston Helsingin toimipiste säilyttää runsaasti evankelis-luterilaisten seurakuntien arkistoaineistoa. Monien seurakuntien arkistot alkavat 1600-luvulta, mutta monipuolisia ja kattavia arkistoja on vasta 1800-luvulta. Helsingissä säilytetään 22 inkerinsuomalaisen seurakunnan arkistoa. Muista seurakunnista Helsingin Kansallisarkistossa säilytetään baptistisen Tabernaakkeli-seurakunnan arkistoa, Suomen merimieslähetysseuran ylläpitämän suomalainen merimieskirkon arkistoa, kahdeksan vapaakirkollisen seurakunnan aineistoa vuosilta 1906–1977 joista suurin on Helsingin vapaaseurakunnan aineisto, Helsingin, Viipurin ja Tampereen juutalaisten seurakuntien aineistoa sekä Helsingin juutalaisen koulun ja Helsingin juutalaisen sairaalan arkistoja.[40]
Kirjastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin yliopiston kirjaston teologian ja uskonnontutkimuksen kokoelmat sijaitsevat Kaisa-talossa. Kokoelmat koostuvat entisistä teologisen tiedekunnan kirjaston, Topelian ja Opiskelijakirjaston kokoelmista. Kansalliskirjastossa on merkittävä kirkkohistorian kokoelma. Myös systemaattisen teologian kannalta tärkeitä kirjoja kirjaston kokoelmissa on runsaasti.[41]
Studium Catholicum on vuonna 1946 perustettu teologinen kirjasto ja dominikaaninen kulttuurikeskus, joka toimii Kruununhaassa.[42] Suomen teologinen instituutti ylläpitää raamatuntutkimuksen, arkeologian, juutalaisuuden sekä Lutherin tuotantoa esittelevää kirjastoa. STI:n kirjaston yhteydessä toimii myös Israel-kirjasto.[43][41]
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjaston kokoelmaan kuuluu vanhaa venäjänkielistä ortodoksista kirjallisuutta sekä uudempaa kirjallisuutta usealta teologian alalta.[41]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Helsinki on isännöinyt vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja kolme kertaa, vuosina 1910, 1959 ja 1988. Evankelisuuden valtakunnallinen kesäjuhla, Evankeliumijuhla, järjestettiin Helsingissä säännöllisesti vuosina 1874–1940. Tämän jälkeen juhla on järjestetty Helsingissä 22 kertaa vuosina 1942, 1946–1965 ja 2017.[44][45] Kansanlähetyspäivät on järjestetty Helsingissä vuonna 1986.[46] Vapaakirkon kesäjuhlat on järjestetty Helsingissä kolme kertaa vuosina 1984, 2006 ja 2010.[47]
Helluntaiherätyksen valtakunnalliset kesäjuhlat on järjestetty Helsingissä kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kesäkonferenssi järjestettiin vuonna 1946 pohjoismaisena kesäkonferenssina Messuhallissa, jonka pääpuhujana oli ruotsalainen Lewi Pethrus. Toisen kerran kesäkonferenssi järjestettiin vuonna 1955, jolloin veirailijana oli yhdysvaltalainen Tommy Hicks. Helluntaiherätyksen maailmankonferenssi järjestettiin Helsingissä ensimmäisen kerran vuonna 1964. Seuraavan kerran maailmankonferenssi järjestetään Helsingissä kesäkuussa 2025.[48][49]
Vuonna 1987 evankelis-luterilainen kirkko ja vapaakristilliset seurakunnat järjestivät Helsingin olympiastadionilla Missio Helsingin, jossa yli 9 000 ihmistä tuli uskoon. Tapahtuman pääpuhujana oli yhdysvaltalainen Billy Graham.[50]
Ei-kristilliset yhdyskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islamilaiset yhdyskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingissä sijaitsevat muslimien tärkeimmät yhdyskunnat. Suomen tataarien Islam-seurakunta on perustettu vuonna 1925. Suurimmat islamilaiset yhdyskunnat on perustettu pääosin maahanmuuttajien toimesta 1990-luvun jälkeen. Suurin muslimiyhteisö on vuonna 1987 perustettu Suomen islamilainen yhdyskunta, joka edustaa sunnalaisuutta. Yhdyskunnalla on rukoushuone Helsingin keskustassa, minkä lisäksi yhteisö ylläpitää koraanikouluja, arabiankielistä opetusta ja islamilaista päiväkotia.[51] Toinen suuri yhteisö on vuonna 1994 perustettu Helsinki Islam Keskus, joiden jäsenistö on pääosin somalialaisia, arabeja ja länsiafrikkalaisia. Yhteisön moskeija sijaitsee Itä-Pasilassa.[52] Kolmanneksi suurin muslimiyhteisö on vuonna 1998 perustettu The Islamic Rahma Center in Finland, jonka jäsenistö on pääosin somalialaisia. Yhteisöllä on oma moskeija Itäkeskuksessa.[53]
Muita maahanmuuttajataustaisia muslimiyhdyskuntia ovat muun muassa ovat vuonna 1994 perustettu pakistanistalistaustaiten Islam-Keskus, jonka moskeija sijaitsee Kalliossa,[54] turkkailaistaustaiset Diyanet-yhdyskunta ja Islam-seurakunta,[55][56] marokkolaistaustainen Muslimikodin yhdyskunta, jolla on moskeija Pitäjänmäessä,[57] sekä Munkkiniemessä moskeijaa pitävä afrikkalais- ja arabitaustainen Islamic Multicultural Da’wah Center.[58]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 27.7.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ Muuttoliike on uusi syy kirkon jäsenten vähenemiseen pääkaupunkiseudulla Kirkko ja kaupunki. 2.2.2022. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ a b Helsinki Suomen sukututkimusseura. Viitattu 31.12.2024.
- ↑ a b c Rikkinen, Kalevi ym. (toim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 1, Uusimaa, s. 60–63. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07487-3
- ↑ a b c d e Larkio, Mauri & toimituskunta: Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä, s. 7–19. (Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906–1980) Helsinki: Helsingin ev.-lut. seurakuntien seurakuntayhtymä, 1980. ISBN 951-99277-5-1
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seurakunnat Helsingin hiippakunta. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Om Borgå Stift Porvoon hiippakunta. Viitattu 27.7.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Seurakunnat Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 26.7.2024.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 157. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Wesaniemi, Pirjo: Missio Helsingistä ja Billy Grahamin vierailusta on kulunut 30 vuotta Kotimaa. 19.10.2017. Viitattu 27.3.2022.
- ↑ Rytkönen, Jussi: Herätysliikkeet mahtuvat kirkon liivintaskuun Kotimaa. 6.2.2014. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 217–232. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ Info Frebe. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 25.9.2024.
- ↑ Messuyhteisöt Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 25.9.2024.
- ↑ Kalender: Helsingfors SLEF. Viitattu 25.9.2024.
- ↑ Toiminta Helsingin Kansanlähetys. Viitattu 25.9.2024.
- ↑ Kaupungit: Helsinki Kansan Raamattuseura. Viitattu 25.9.2024.
- ↑ Seurakunnat Lähetyshiippakunta. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Helsinki seurakuntaliitto. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Tietoa STLK:sta www.luterilainen.com. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Lohikko, Anneli: Baptismi Suomessa 1856–2006, s. 66–67. Tampere: Kharis Oy, 2006. ISBN 951-97895-4-5
- ↑ HS: Helluntaiseurakunta vaihtoi hipsterivaihteelle Helluntaiseurakunnat. 14.8.2014. Arkistoitu 26.6.2021. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Herberts, Arne: Ett folk på väg, s. 33–35. (Den Finlandssvenska pingströrelsen under 75 år) Helsinki: Taborförlaget, 1995. ISBN 951-95278-4-2
- ↑ Seurakuntapastori Petri Viinikkala kertoo kuinka Helsingin Saalem-seurakunta navigoi epidemian aikana KD-Lehti. 24.5.2020. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Historia Helsingin vapaaseurakunta. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Historia Espoon vapaaseurakunta. 5.9.2005. Arkistoitu 5.9.2005. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Historia Vuosaaren vapaaseurakunta. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Helsingfors baptistförsamling 130 år Helsingfors baptistförsamling. Viitattu 27.7.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Svenska baptisterna i Finland, s. 387. (Historia 1856–1931) Edén, David, 1931. (ruotsiksi)
- ↑ Helsingin baptistilähetys Uskonnot Suomessa. 12.4.2018. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Suomen metodistikirkko: Helsingin ruotsalainen seurakunta Suomen sukututkimusseura. 16.6.2010. Viitattu 24.4.2023.
- ↑ Seurakunnasta Helsingin metodistiseurakunta. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Könönen, Elsa: Hengen miekka, auttava käsi - Pelastusarmeijan vaiheet Suomessa, WSOY, Porvoo, 1964. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, s. 43–45
- ↑ Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta Katolinen kirkko Suomssa. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Pyhän Marian seurakunta Katolinen kirkko Suomssa. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Kirkollisia yhteisöjä Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio & Jussi Sohlberg (toim.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 10. Kirkon tutkimuskeskus. ISBN 978-951-693-359-0
- ↑ Seurakuntien arkistot Kansallisarkisto. Viitattu 2.1.2025.
- ↑ a b c Teologiaa kirjastoissa Helsingin yliopisto. Viitattu 2.1.2025.
- ↑ Esittely Studium Catholicum. Viitattu 2.1.2025.
- ↑ Kirjasto Suomen teologinen instituutti. Viitattu 2.1.2025.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Suviseurajärjestelyt 2012 Suviseurat. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 8.10.2024.
- ↑ Kesäjuhlat Suomen Vapaakirkko. Arkistoitu 5.11.2020. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Sopanen, Tapio: Yhteys kantaa: juhannuskonferenssi 70 vuotta, s. 33–35, 67–69. Aikamedia, 2016. ISBN 978-952-252-217-7
- ↑ Konferenssin tiedot PWC 2025. Viitattu 2.1.2025.
- ↑ Pasi Jaakkonen: Saarnamiehen kutsu. Ilta-Sanomat 19. elokuuta 2017, Plus-liite s. 2–5. Helsinki: Sanoma Media Finland.
- ↑ Suomen islamilainen yhdyskunta Uskonnot Suomessa. 29.8.2023. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Helsinki Islam Keskus Uskonnot Suomessa. 29.8.2023. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ The Islamic Rahma Center in Finland Uskonnot Suomessa. 29.8.2023. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Kielimoskeija: Kallion moskeijassa lapsista kasvatetaan pakistanilaisia Yle Uutiset. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Suomen Diyanet Yhdyskunta – Finlandiya Diyanet Cemaati Uskonnot Suomessa. 4.1.2023. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Suomen Diyanet Yhdyskunta – Finlandiya Diyanet Cemaati Uskonnot Suomessa. 28.8.2023. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Muslimikodin yhdyskunta Uskonnot Suomessa. 28.8.2023. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ Islamic Multicultural Da`wah Center Uskonnot Suomessa. 29.8.2023. Viitattu 27.7.2024.