Tämä on lupaava artikkeli.

Roald Amundsen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. maaliskuuta 2020 kello 17.14 käyttäjän Jmk (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 28. maaliskuuta 2020, perustui tähän versioon.

Roald Amundsen
Henkilötiedot
Syntynyt16. heinäkuuta 1872
Borge
Kuollutkadonnut 18. kesäkuuta 1928 (56 vuotta)
Jäämeri
Kansalaisuus norjalainen
Ammatti Tutkimusmatkailija
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Roald Engelbregt Gravning Amundsen /ˈɾuːɑl ˈɑmʉnsən/ RoaldAmundsen.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (16. heinäkuuta 1872 Borge, Norja – kadonnut 18. kesäkuuta 1928 Jäämeri)[1] oli norjalainen naparetkeilijä ja tutkimusmatkailija. Vuosina 1903–1906 Amundsen kulki miehistöineen Pohjois-Amerikan pohjoisosien kiertävän luoteisväylän läpi ensimmäisenä. Vuosina 1911–1912 hän johti naparetkeä, joka saavutti ensimmäisenä etelänavan. Amundsen tutki 1918–1928 Arktista sekä laivalla että lentokoneella. Hän ylitti pohjoisnavan 1926 Norge-nimisellä ilma-aluksella. Amundsenin lentokone katosi, kun hän oli etsimässä kadonnutta Umberto Nobilea.

Nuoruus

Amundsen lapsena noin vuonna 1875.

Amundsen syntyi norjalaiseen varustamo- ja merikapteenisukuun. Hän kiinnostui naparetkeilystä jo 15-vuotiaana luettuaan John Franklinin kirjoja. Häntä innoitti kaksi vuotta myöhemmin Grönlannin poikki hiihtäneen Fridtjof Nansenin paluujuhla, jonka yleisössä hän oli paikalla.[2]

Amundsenin äiti halusi pojastaan lääkärin, ja tämä aloitti lääketieteen opinnot 1890. Amundsen jätti lääketieteen 1893 äitinsä kuoleman jälkeen ja omistautui napa-alueiden tutkimukselle.[2][1]

Naparetkeily

Ensimmäiset matkat

Amundsen työskenteli vuonna 1894 hylkeenpyyntialuksella ja hankki yliperämiehen ja merikapteenin taidot.[2]

Amundsen valittiin kesällä 1896 merimieheksi Belgica-aluksella tehtävään Belgian Antarktiksen-tutkimusmatkaan. Sopivien miesten löytäminen oli haastavaa, ja siksi Amundsen ylennettiin ennen lähtöä aliperämieheksi.[2] Adrien de Gerlachen johtama retkikunta oli matkassa 1897–1899.[1] Amundsen sai matkan aikana ensimmäisen kokemuksensa naparetkeilystä, oppi monia selviytymiskeinoja ja teki ensimmäisen hiihtomatkansa Antarktikselle. Hänen opastajanaan tutkimusmatkan aikana toimi Frederick Cook.[2]

Luoteisväylän ensimmäinen purjehtija

Amundsen ei varsinaisesti ollut tieteilijä, mutta hän ymmärsi, että sponsorit ja yleisö vaativat matkoilta tieteellistä aineistoa. Hän varustautuikin ensimmäiselle omalle retkikunnalleen niin, että pystyisi tutkimaan magneettista pohjoisnapaa.[2] Vaikka tutkimusmatkan päätarkoitus oli tehdä magneettisia mittauksia, niin toinen tärkeä tavoite oli löytää luoteisväylä. Amundsen lähti kesällä 1903 Oslosta Gjøa-nimisellä aluksella, jolla oli hänen lisäkseen viisi miestä. Retkikunta täytti päätavoitteensa 23 kuukautta kestäneellä oleskelulla Kuningas Williamin saarella. Lisäksi Amundsen tutki eskimoiden elämäntapaa ja keräsi laajan kansatieteellisen aineiston.[1] Gjøa jatkoi matkaansa keväällä 1905, ja retkikunta saavutti luoteisväylän toisen pään elokuussa 1906.[3]

Voitto kilpajuoksussa etelänavalle

Amundsen retkikuntansa kanssa etelänavalla.
Roald Amundsen Etelämantereella.

Gjøa-retkikuntansa jälkeen Amundsen alkoi etsiä rahoitusta pohjoisnavalle suuntautuvalle matkalle. Robert Pearyn väitettyä saavuttaneensa pohjoisnavan 1909 Amundsen vaihtoi retkikohteekseen Antarktiksen.[1] Amundsen oli ehtinyt jo lainata Nansenin Fram-aluksen pohjoisnavan retkikuntaa varten, ja vasta merillä hän ilmoitti muille, että määränpääksi oli vaihtunut etelänapa, vaikka brittiläinen Robert Scott oli jo myös matkalla sille. Alkoi niin sanottu kilpajuoksu etelänavalle.[4] Amundsen oli valinnut retkensä aloituspaikaksi Valaslahden Rossin jäähyllyltä, josta olisi lyhyempi reitti etelänavalle kuin Scottin aloituspaikasta. Amundsenin reitin haastavuus oli kuitenkin tuntematon, kun Scott seuraisi Shackletonin vuoden 1908 etelänaparetkikunnan reittiä. Amundsenin riski kannatti, sillä hän saavutti neljän miehensä kanssa etelänavan 14. joulukuuta 1911, viisi viikkoa ennen Scottia.[1] Valloitukseen liittyi katkera sivumaku, koska Scott retkikuntineen menehtyi paluumatkalla navalta.[5] Britanniassa Scott nousi kansallissankariksi ja britit arvostelivat Amundsenin valmistelujen aikaista salailua ja epärehellisyyttä. Syytökset loukkasivat Amundsenia.[6] Amundsen oli loppuelämänsä ajan katkeroitunut ja sulkeutunut.[5]

Amundsenin voitto kilpajuoksusta etelänavalle toi hänelle kuuluisuutta, minkä ansiosta hänellä oli paremmat mahdollisuudet saada tukea lähimpänä sydäntä ollutta Arktiksen tuntemattomien alueiden tutkimista varten. Ensimmäisen maailmansodan käynnistyminen siirsi kuitenkin valmisteluja, ja Framin tilalle Amundsen joutui rakennuttamaan uuden, Maudiksi nimetyn aluksen.[1]

Arktiksen tutkimukset

Amundsenin Maud-alus vuonna 1918.

Vuonna 1918 Amundsen lähti retkikuntansa kanssa Maudin kanssa pohjoiseen. Se yritti päästä mahdollisimman pohjoiseen testatakseen Fridtjof Nansenin teoriaa, jonka mukaan jäiden mukana pystyisi ajelehtimaan pohjoisnavalle.[4] Maud lähti Norjasta itään, mutta jäi kiinni nopeasti ja ajelehti muutaman vuoden ajan jäissä. Sen aikana Harald Sverdrup teki useita geofyysisiä tutkimuksia. Maudin vapauduttua jäistä Amundsen vieraili Alaskan Nomessa hakemassa lisätarvikkeita uutta yritystä varten. Maud jäi kuitenkin uudelleen jäihin ja vapautui vasta kesällä 1921.[1]

Amundsen kiinnostui 1920-luvulla lentämisestä ja hankki vuonna 1922 kaksi lentokonetta. Molemmat lentokoneet syöksyivät maahan ja tuhoutuivat. Amundsen oli laittanut kaikki rahansa Maud-tutkimusmatkaan ja lentokoneisiin. Hänet pelasti yhdysvaltalainen miljonääri Lincoln Ellsworth, joka tarjosi rahat uuden lentokoneen ostamiseen.[1] Amundsen jätti Maudin 1922. Hän ei ollut päässyt sillä pohjoisnavalle, mutta hänestä oli tullut kolmas koillisväylän läpipurjehtija ja ensimmäinen, joka oli kiertänyt koko Jäämeren.[2]

Amundsen Huippuvuorilla Dornier Wal -lentoveneensä kanssa.

Amundsen ja Ellsworth pyrkivät vuonna 1925 lentäen pohjoisnavalle kahdella Dornier Wal -merkkisellä lentoveneellä. He lähtivät Huippuvuorten Ny-Ålesundista, mutta eivät päässet pohjoisnavalle asti teknisten ongelmien kanssa. Yritys herätti kuitenkin kansainvälistä mielenkiintoa, ja retkikunnan jäseniä kohdeltiin sankareina heidän palattuansa.[4]

Norsk Luftseiladsforeningin järjesti 1926 uuden lentoretkikunnan, jossa Amundsen ja Ellsworth yrittäisivät pohjoisnavalle ilmalaiva Norgella. Aluksen oli rakentanut italialainen insinööri Umberto Nobile, joka toimi myös aluksen kapteenina. Navigoijana matkalla oli Hjalmar Riiser-Larsen, ja heidän lisäksi aluksella oli kuusi norjalaista, viisi italialaista ja ruotsalainen. Norge lähti iltapäivällä 11. toukokuuta Ny-Ålesundista ja saavutti pohjoisnavan noin 16 tunnin lennon jälkeen. Alaskan Telleriin Norge saapui 72 tunnin kuluttua lähdöstä.[1]

Kuolema etsintäretkikunnan aikana

Amundsen joutui 1920-luvun lopulla pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, kun hän oli sijoittanut kaiken tutkimusmatkoihinsa. Hän tunsi itsensä petetyksi, ja lisäksi Norge-tutkimusmatkan jälkeen hän oli ajautunut pahoihin riitoihin Nobilen kanssa.[1] Vuonna 1928 Amundsen osallistui pelastuslennolle, joka osallistui etsintöihin, kun Nobilen Italia-ilmalaiva oli syöksynyt jäihin Huippuvuorten lähelle.[6] Amundsen lähti etsintälennolle iltapäivällä 18. heinäkuuta viiden muun miehen kanssa Latham 47 -merkkisellä lentoveneellä. Viimeinen radiosignaali lentoveneestä saatiin kello 18.45.[7] Lentokone oli joutunut todennäköisesti onnettomuuteen sumussa Barentsinmeren yllä. Koneen hylkyä ei ole löydetty lukuisista etsinnöistä huolimatta.[6]

Merkitys

Amundsenin kuva sittemmin käytöstä poistetun Boeing 737:n pyrstössä.

Amundsen oli aikansa johtava naparetkeilijä, jonka suunnittelu- ja organisointikyky retkillä oli huippuluokkaa. Hänen menestyksensä perustui eskimoilta opittuihin erämaataitoihin.[6]

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Amundsenin kuvan yhden Boeing 787-8 -koneensa pyrstöön.[8] Amundsenin kuva on ollut myös Boeing 737-300 -koneessa, joka on sittemmin poistunut Norwegianin laivastosta.[9]

Suomennetut teokset

  • Luoteisväylä: kertomus Gjöan matkasta 1903-1907 ynnä luutnantti Godfred Hansenin kirjottama liite. WSOY, 1908.
  • Luoteisväylän purjehtiminen. Suomentanut Tyyne H. WSOY, julkaisuaika tuntematon.
  • Ilmojen halki leveyspiirille 88° P. Suomentaneet I. K. Inha ja Eino Voionmaa. WSOY, 1925.
  • Ensimmäinen lento napameren yli. Toisena kirjoittajana Lincoln Ellsworth. Suomentanut Olli A. Wuorinen. Schildt, 1926.
  • Elämäni ja tutkimusretkeni. Suomentanut Sulo-Weikko Pekkola. WSOY, 1928.

Elokuva

Vuonna 1969 Mihail Kalatozov ohjasi elokuvan Punainen teltta (1969), jonka yksi päähenkilö oli Roald Amundsen. Häntä näytteli Sean Connery. Elokuvassa näytteli myös brittiläinen Peter Finch.[10]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Store norske leksikon.
  2. ↑ a b c d e f g Riffenburgh, s. 30–31.
  3. ↑ Roald Amundsen Norsk Polarhistorie. Viitattu 5.5.2015. (norjaksi)
  4. ↑ a b c Roald Amundsen's South Pole Expedition (1910-1912) (pdf) Unesco. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b Fiennes, Ranulph: ”Kilpajuoksu etelänavalle 1910–12”, Suuret tutkimusmatkat, s. 242–243. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21978-1
  6. ↑ a b c d Royal Geographical Society: Suuret tutkimusmatkat, s. 302–305, 315. (Päätoimittaja David John, kirjoittaja Alasdair Macleod) WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37674-4
  7. ↑ Bomann-Larsen, Tor: Roald Amundsen, s. 349. Stroud: The History Press, 2014. ISBN 978-0-7524-6682-8
  8. ↑ LN-LNE Norwegian Long Haul Boeing 787-8 Dreamliner Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
  9. ↑ N871TM Southern Aircraft Consultancy Boeing 737-36N Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
  10. ↑ The Red Tent (1969) - Mikhail Kalatozov - Synopsis, Characteristics, Moods, Themes and Related - AllMovie

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Roald_Amundsen&oldid=18823742”