Dmitri Ustinov

Tiedosto:DF Ustinov.jpg

Dmitri Ustinov

Dmitri Fjodorovitš Ustinov (ven. Дмитрий Фёдорович Устинов, 17. lokakuuta 1908 – 20. joulukuuta 1984) oli Neuvostoliiton puolustusministeri vuodesta 1976 kuolemaansa asti. Hän toimi Stalinin asettamana asevarustelun kansankomissaarina vuodesta 1941 alkaen.

Hän oli Neuvostoliiton varapääministeri vuodesta 1957 alkaen. Hän oli politbyroon kokelasjäsenenä vuodesta 1965. Varsinainen jäsenyys astui voimaan vasta, kun hänestä tuli puolustusministeri. Tuolloin hänet nimettiin Neuvostoliiton marsalkaksi vaikkei hänellä ollut lainkaan sotilastaustaa.

Ustinov oli se henkilö, jonka hallinnon kautta Neuvostoliiton avaruusohjelman rahoitus kulki ja hän oli tätä kautta muun muassa Sputnikin menestyksen rahoittaja.

1980-luvulla spekuloitiin, että Ustinov seuraisi Juri Andropovia pääsihteerinä. Ylimenokauden valinta, Konstantin Tšernenko, kuitenkin mahdollisti sen, että Mihail Gorbatšov pääsi valtaan talousuudistusteemalla.

Kun Ustinov kuoli Iževskin kaupunki nimettiin hänen mukaansa, mutta jo Neuvostoliiton aikana kaupungin nimi muutettiin takaisin alkuperäiseksi.

Kaksi hänen pojistaan tunnettiin Neuvostoliiton johtavina LIDAR- ja mikroaalto- sekä tutka-asiantuntijoina.

Suomen ja Neuvostoliiton yhteiset sotaharjoitukset

Suurta kansainvälistä huomiota herätti Ustinovin ja arvovaltaisen sotilasvaltuuskunnan Suomeen heinäkuussa 1978 tekemä virallinen vierailu, johon liittyneet tapahtumat leimattiin tyypilliseksi esimerkiksi suomettumisesta. Vierailun isäntänä oli silloinen puolustusministeri Taisto Tähkämaa ja sen aikana käytyihin keskusteluihin osallistui myös Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettiläs Vladimir Stepanov. Vierailun huipentuma oli Ustinovin ja presidentti Urho Kekkosen tapaaminen Naantalin Kultarannassa, jossa Ustinov esitti YYA-sopimukseen perustuen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä sotaharjoituksia jommankumman maan alueella. Kekkonen kuitenkin torjui Ustinovin ehdotuksen, koska jo neuvottelutkin rauhanaikaisista yhteisistä sotaharjoituksista jonkin muun valtion kanssa eivät olisi olleet sopusoinnussa Suomen noudattaman puolueettomuuspolitiikan kanssa. Kekkosen esimerkin mukaan hallitus ja puolustusvoimain komentaja kenraali Lauri Sutela vaikenivat Ustinovin ehdotuksen kuoliaaksi. Neuvostoliitto ei vierailun jälkeen enää palannut asiaan.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä Ustinovin vierailun todellista sisältöä ei käsitelty, mutta ulkomaisten lehtien kirjeenvaihtajat kiinnittivät siihen suurta huomiota. Kun eräs alankomaalainen sanomalehti oli kirjoittanut, että Ustinov oli painostanut voimakkaasti Suomea neuvotteluihin yhteisistä sotaharjoituksista ja ettei vapaa maailma saanut jäädä välinpitämättömäksi asiassa, Suomen maaseudun puolueen kansanedustaja J. Juhani Kortesalmi teki asiasta eduskuntakyselyn. Puolustusministeri Taisto Tähkämaa vastasi Suomen poliittisen johdon virallisen kannan mukaisesti, ettei Ustinov ollut tehnyt vierailullaan mitään ehdotuksia yhteisistä sotaharjoituksista ja valitti, että länsieurooppalaiset sanomalehdet olivat antaneet vääristellyn kuvan normaalista Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiseen kanssakäymiseen liittyneestä vierailusta.

Jupakka vaikutti osaltaan siihen, että Neuvostoliitto vapautti Vladimir Stepanovin Helsingin-suurlähettilään tehtävistä kesällä 1979 ja nimitti hänen tilalleen Vladimir Sobolevin. Max Jakobson on pitänyt "tapaus Ustinovia" syksyn 1961 noottikriisin ohella Neuvostoliiton vakavimpana yrityksenä panna "YYA-mekanismi" käyntiin ja siten horjuttaa Suomen puolueettomuutta.