Vr3
Vr3 (ennen 1942 O1) eli Kukko on suomalainen järjestelyhöyryveturi. Sen rinnakkaismalli on Pr1 (Paikku). Näissä vetureissa on sama alusta, kattila ja kuljettajansuojus, mutta kupujen asettelu, koneisto sekä pyörästö ovat erilaisia johtuen veturien erilaatuisesta käyttötarkoituksesta. Samoin Vr3-vetureissa oli karja-auran paikalla kummassakin päässä vaihtotyössä tarvittava astinlauta.
Vr3 / O1 | |
---|---|
Vr3 753 Haapamäellä ruostesuojattuna. |
|
Perustiedot |
|
Tyyppi | höyryveturi |
Liikennöitsijä | Valtionrautatiet |
Valmistaja | Hanomag / Tampella |
Lukumäärä | 5 |
Numerointi | 752–756 |
Lempinimi | Kukko |
Tekniset tiedot |
|
Huippunopeus | 45 km/h |
Paino | 77,9 t |
Pituus | 12 830 mm |
Pyörästö | 0-10-0 |
Ensimmäinen Vr3 tilattiin vuonna 1924. Sen valmisti Hanomag Saksassa tehtaannumerolla 10351 ja se sai numeron 752. Loput neljä valmisti Tampella Oy Tampereella.
Käyttökokemuksia
muokkaaVr3 oli aikanaan suurin ja tehokkain järjestelyveturi Suomessa. Se osoittautui nopeasti onnistuneeksi hankinnaksi. Veturi oli Dr14-veturien tuloon asti tehokkain ja käyttökelpoisin laskumäkiveturi.
Linja-ajossa nopeutta lisättäessä veturi alkoi helposti keikkua pituussuunnassa, koska siinä ei ollut telipyöriä vaan ainoastaan viisi vetopyöräparia. Myös hiili- ja vesitilojen ratapihatyöstä johtuva pieni kapasiteetti aiheutti ongelmia erityisesti siirtoajoissa.
Yleisesti ottaen Kukko oli kuitenkin pidetty veturi. Osa nimestä sanotaan aiheutuneen sen mahtavaäänisistä hiukan normaalia kookkaammista viheltimistä; ne oli tarkoituksella suunniteltu niin, jotta kuuluisivat hyvin laajoilla ratapihoilla, joiden yleinen melutaso saattoi olla hyvinkin korkea. ”Kukon iloinen kiekaisu” oli puolen vuosisadan ajan tuttu ja pidetty ääni laskumäissä ja ratapihoilla.
Veturimallissa kokeiltiin myös halkoturbiinia sodan jälkeen hiilipulan aikana vuonna 1949. Veturiin ei kuitenkaan mahtunut yhtenä päivänä tarvittavaa määrää puita vaan lisää piti hakea jatkuvasti. Sen sijaan hiilipoltolla polttoainetta riitti mainiosti koko päiväksi.[1]
Käytöstä poisto ja säilytetyt veturit
muokkaaVr3-veturit olivat käytössä aivan höyrykauden loppuun eli vuoteen 1975.
Prototyyppikappale 752 peruskorjattiin Kuopion konepajalla ja sijoitettiin Kuopion asemalle muistomerkiksi.
Veturi numero 753 on Haapamäen museovarikolla ruostesuojattuna ja numero 755 Hyvinkään konepajalla.
Kaksi huonokuntoisimmaksi päässyttä, numerot 754 ja 756, romutettiin 1970-luvulla.
Lähteet
muokkaa- Kari Salo: Kukkona laskumäessä – raskas vaihtoveturi Vr 3 Kukko; Resiina-lehti 4/95
Viitteet
muokkaa- ↑ Resiina 4/95, s. 7–8
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vr3 Wikimedia Commonsissa
Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
Höyryveturit |
A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
Ratatyökoneet ja pienveturit |
Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
Koeveturit ja ‑kiskobussit |