Dm8

Dm8 eli ns. Porkkana oli Valtionrautateiden käytössä ollut, Valmetin vuosina 1964–1965 valmistama junayksikkö. Junia kutsuttiin Dm9-sarjan ohella myös kiitojuniksi.

Dm8
Dm 8 Helsingin rautatieasemalla
Perustiedot
Tyyppi	dieselmoottorijuna
Liikennöitsijä	Valtionrautatiet
Valmistaja	Valmet
Lukumäärä	12
Valmistusvuodet	1964–1965
Numerointi	5001–5024 (keskivaunu 5501-5512)
Istumapaikkoja	187
Lempinimi	Porkkana
Tekniset tiedot
Huippunopeus	140 km/h
Paino	133 t
Pituus	78 700 mm
Leveys	3 074 mm
Korkeus	4 450 mm
Pyörästö	B'2'+2'2'+2'B'
Suurin akselipaino	15,5 t
Pyörän halkaisija	920 mm
Vaihteisto	sähköisesti ohjattu kolmivaihteinen planeettavaihteisto, Self-Changing Gears 19D/CA3
Moottori	2 × F.A. Isotta Fraschini e Motori Breda D19/SC12P
Moottorin teho	753 kW
Infobox OK

Historia

Valtionrautatiet alkoi 1950-luvulla modernisoida junakalustoaan, joka siihen aikaan koostui yksinomaan höyryvetureista ja puuvaunuista sekä joistain moottorivaunuista. Vuosina 1961–1962 Valtionrautatiet tilasi Valmetilta 12 kappaletta uusia kiitojunia. Ne valmistuivat vuosina 1964–1965. Yksikön moottorivaunuille annettiin tyyppimerkintä Dm8 ja numerot 5001–5024. Välivaunut saivat tyyppimerkinnän CEikv.

Junat sijoitettiin aluksi Helsinkiin. Sieltä ne ajoivat kiitojunavuoroja Tampereelle, Vaasaan, Ouluun, Jyväskylään, Kuopioon, Savonlinnaan ja Joensuuhun. Vuodesta 1972 kiitojunat korvattiin sähköistysten myötä vähitellen veturijunilla, ja vuodesta 1973 alkaen Dm8-junat toimivat samoissa tehtävissä Dm9-junien kanssa hoitaen kaupunkien välistä liikennettä väleillä Helsinki–Turku, Turku–Jyväskylä, Helsinki–Pori, Helsinki–Vaasa ja Helsinki–Savonlinna.

Tekniikka

Dm8 koostui kolmesta vaunusta. Päissä olivat moottorivaunut ja keskellä välivaunu. Molemmissa moottorivaunuissa oli ohjaamot. Välivaunuissa oli muun muassa keittiö. Kolmen vaunun yksiköitä saatettiin tarvittaessa kytkeä yhteen useampia, jolloin oli mahdollista saada jopa yhdeksänvaunuinen juna. Yhteisajo oli mahdollista myös Dm9-sarjan junien kanssa. Mitään teknistä estettä neljän tai useamman junan yhdistämiseen ei ollut, mutta yli kolmen yhdistelmää ei käytetty, koska näin varmistettiin sähkön siirto koko junaan. Mitä enemmän liitoksia sitä suurempi riski linjan katkeamiselle.

Dm8 oli kiihtyvyydeltään ja kulkuominaisuuksiltaan huomattavasti parempi kuin aikaisemmat Dm4- ja Hr11-vetoiset kiitojunat. Hyvän kiihtyvyyden sekä 140 km/h nopeuden ansiosta junien aikatauluja voitiin nopeuttaa. Yhdessä moottorivaunussa oli yksi Bredan 505 hevosvoiman dieselmoottori, joten yhden yksikön kokonaisteho oli 1 010 hevosvoimaa. Moottorit oli sijoitettu vaunun alustaan lattian alle. Junissa oli Self-Changing Gearsin kolmivaihteinen sähköisesti ohjattu planeettavaihteisto.

Hylkäys

Dm8 Hyvinkään konepajalla vuonna 2005.

Dm8-sarjan junat poistettiin käytöstä 1980-luvulla. Viimeiset junat hylättiin vuonna 1987. Yksi kolmen vaunun yksikkö (5003–5004) kunnostettiin Rautatiemuseota varten ja säilöttiin Kaipiaisten veturitalliin, mutta sisään pääsi ilkivallantekijöitä ja lopulta tallin katto romahti junayksikön päälle. Junayksikkö tuotiin Hyvinkään konepajalle, jossa lojuessaan se pääsi niin huonoon kuntoon, että se lopulta päätettiin romuttaa marraskuussa 2007.

Lähteet

• Eonsuu, Honkanen & Pölhö: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto. Määritä julkaisija!
• Pyrhönen Kimmo: Porkkana - kiitojunan tarina. Määritä julkaisija!

Aiheesta muualla

• Kuvia Dm8:sta Vaunut.org:ssa

Suomalaiset veturit ja junayksiköt