Syöpä

Syöpä (lat. cancer) on yleisnimitys pahanlaatuisille kasvaintaudeille. Pahanlaatuisuus viittaa kasvainsolukon hallitsemattomaan kasvuun ja leviämiseen ympäröiviin tai muihin kudoksiin.

Syöpä
Ala	onkologia
Oireet	patti, verenvuoto, pitkittynyt yskä, painon putoaminen, suolistohäiriöt
Hoito	leikkaus, sädehoito, solunsalpaajat, hormonihoidot, interferonit, immuunihoidot, immunoterapia
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Syöpä on yksi maailman yleisimmistä kuolinsyistä. Vuonna 2012 syöpään sairastui 14 miljoonaa ja kuoli 8 miljoonaa ihmistä. Erilaisia syöpätauteja tunnetaan yli 2 000.

Suomessa syöpään sairastuu vuosittain suurin piirtein 32 000 ihmistä (uudet syövät vuosina 2012–2016). Heistä kaksi kolmasosaa on elossa viiden vuoden kuluttua. Suomen yleisimmät syövät ovat naisilla rintasyöpä ja miehillä eturauhassyöpä. Uusia sairastumisia näihin syöpiin oli esimerkiksi vuonna 2016 noin 5 000. Seuraavaksi yleisimmät syöpätyypit ovat molemmilla sukupuolilla suolistosyövät ja keuhkosyöpä. Taudeista selviytyminen vaihtelee syöpätyypeittäin voimakkaasti: rinta- ja eturauhassyöpäpotilaista yli 90 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta, suolistosyöpäpotilaista on noin 65 prosenttia ja keuhkosyöpäpotilaista runsaat 10 prosenttia.

Useimmissa syövissä sairastumisriski kasvaa iän myötä, sillä solujen perimään ehtii ajan kuluessa kertyä syövälle altistavia mutaatioita. Pikkulasten ja nuorten syövät ovat kuitenkin lisääntyneet Euroopassa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Keskimäärin 40 solua muuttuu päivittäin syöpäsoluiksi ihmisen elimistössä. Immuunipuolustuksen tehtävänä on tuhota ne. Normaalien solujen jakautumista säätelevät erilaiset hormonit ja signaalit, mutta tämän järjestelmän häiriintyessä solu jatkaa jakautumistaan loputtomiin, eli muuttuu syöpäsoluksi. Luonnollisten tappajasolujen eli NK-solujen tehtävänä on tuhota syöpäsolut, jotteivät ne laajenisi syöpäkasvaimiksi.

Jos syöpäsolut saavat jatkaa hallitsematonta jakautumistaan, muodostuu syöpäalueelle kasvain. Tiivistä kasvainta ei kuitenkaan muodostu aina, vaan syöpäsolut saattavat levitä laajemmalle alueelle ja käyttäytyä jossain määrin kuten tavallisetkin solut. Kasvaimet jaetaan yleensä kolmeen eri luokkaan: hyvin, kohtalaisesti ja huonosti erilaistuneisiin.^lähde? Useille syöpätyypeille on ominaista etäpesäkkeiden (metastaasien) muodostuminen kehon eri osiin. Etäpesäkkeitä muodostuu, kun syöpäsolut tunkeutuvat ensisijaisesta kasvaimesta imuneste- tai verenkiertoon ja kulkeutuvat sitä kautta muihin elimiin, joissa solut tunkeutuvat kudokseen. Etäpesäkkeiden synnyn suurin este on tyypillisesti uuteen kudokseen vaeltaneiden syöpäsolujen kyvyttömyys selvitä uudessa ympäristössä, jotta ne voivat muodostaa sekundaarisen (metastaattisen) kasvaimen. Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä eli metastasoivat tiettyihin elimiin, joista tavallisimmat ovat maksa, keuhkot, lisämunuaiset, aivot ja luusto.^lähde?

Syöpäsairauksia hoidetaan muun muassa lääkkein (kemoterapia), hormonihoidolla, sädehoidolla tai poistamalla kasvaimet kirurgisesti. Syöpäsairauksia käsittelevä lääketieteen osa-alue on onkologia.^lähde?

Syöpien luokittelua

Syöpäsairaudet nimetään usein sen ruumiinosan mukaan, missä syöpäkasvaimia esiintyy. Syöpätyyppejä ovat esimerkiksi eturauhassyöpä, haimasyöpä, imusolmukesyöpä, keuhkosyöpä, kohdunkaulan syöpä, kohdunrungon syöpä, mahasyöpä, melanooma, munasarjasyöpä, paksusuolen ja peräsuolen syöpä, rintasyöpä, kilpirauhassyöpä ja munuaissyöpä.^lähde?

Laajemmin luokitellen epiteelisoluista lähtenyttä syöpää kutsutaan karsinoomaksi (esimerkiksi ihosyöpä). Karsinoomat ovat yleisimpiä syöpiä, sillä epiteelisolut jakautuvat runsaasti ja joutuvat alttiiksi runsaalle rasitukselle kuten iho UV-säteilylle. Side- tai lihaskudoksesta alkunsa saanutta syöpää taas kutsutaan sarkoomaksi. Leukemialla taas tarkoitetaan syöpää, joka yleensä saa alkunsa veri- tai hermosoluista. Näistä luokista on myös lukuisia alaluokkia. Esimerkiksi melanoomat ovat ihon pigmenttisoluista alkunsa saaneita syöpiä.^lähde?

Syöpien yleisyys

Suomalaisten yleisin syöpä on naisilla rintasyöpä ja miehillä eturauhassyöpä. Seuraavaksi yleisimmät syöpätyypit ovat suolistosyöpä ja keuhkosyöpä.

Yhdysvalloissa vuoden 2018 sairastuneiden määrä:

Syöpä	Tapauksia	Kuolemantapauksia
Virtsarakonsyöpä	81 190	17 240
Rintasyöpä (miesten suluissa)	266 120 (2550)	40 920 (480)
Paksusuolen- ja peräsuolensyöpä (yhteensä)	140 250	50 630
Kohdunrungon syöpä	63 230	11 350
Munuaissyöpä (munuaisen solut ja lantio)	65 340	14 970
Leukemia (kaikki tyypit)	60 300	24 370
Maksasyöpä ja sappikanava	42 220	30 200
Keuhkosyöpä (sisältää keuhkoputken)	234 030	154 050
Melanooma	91 270	9 320
Non-Hodgkinin lymfooma	74 680	19 910
Haimasyöpä	55 440	44 330
Eturauhassyöpä	164 690	29 430
Kilpirauhassyöpä	53 990	2060

Syövän syntymekanismi

Kudoksissa solut jakautuvat synnyttäen uusia soluja samalla kun vanhoja soluja tuhoutuu apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman kautta. Mutaatiot DNA:n syövälle kriittisissä geeneissä voivat häiritä tätä prosessia, jolloin hallitsematon solujen jakautuminen tuottaa kasvaimia, jotka voivat olla pahanlaatuista syöpää. Näistä geeneistä esisyöpägeenit (proto-onkogeenit) säätelevät solujen kasvua ja mitoosia. Toiset, kasvunrajoitegeenit (tuumorisuppressorigeenit) hidastavat solujen kasvua, pysäyttävät solunjakautumisen DNA:n korjauksen ajaksi tai ajavat solun apoptoosiin tarpeeksi vakavissa DNA-vaurioissa. Syövän kehittyminen edellyttää tyypillisesti useita mutaatioita kummankin tyyppisissä geeneissä. Syöpä on siis pohjimmiltaan geenisairaus.^lähde?

Syöpää aiheuttavia tekijöitä kutsutaan karsinogeeneiksi, ja näistä DNA:ssa mutaatioita aiheuttavia aineita mutageeneiksi. Tunnetuimpia karsinogeenejä sisältävistä tuotteista on tupakka, josta on eläinkokein löydetty yli 50 karsinogeenistä yhdistettä. Myös ionisoiva säteily, mukaan lukien auringon UV-säteily, kykenee tuhoamaan DNA:ta.^lähde?

Myös jotkut virukset (ns. kasvainvirukset) kykenevät aiheuttamaan syöpää. Ihmisen papilloomaviruksella (HPV) on yhteys kohdunkaulan syöpään. Muita viruksia ovat esimerkiksi hepatiitti-B virus (maksasyöpä) ja HIV yhdessä herpesviruksen kanssa (Kaposin sarkooma).

Syöpä voi myös tarttua ilman ulkoisia tekijöitä, kuten edellä mainittuja viruksia. Tällaista syöpää kutsutaan klonaalisesti tarttuvaksi syöväksi.

Syövän solubiologinen tarkastelu

Syöpä saa alkunsa yleensä yhdestä ainoasta toiminnaltaan häiriintyneestä solusta. Eri syöpien soluilla on erilaisia piirteitä, mutta yhteistä on, että syöpäsoluilla on eri kokoonpanoja seuraavista ominaisuuksista:

1. Solu ei tottele ulkoisia tai sisäisiä solun erikoistumista ohjaavia signaaleja.
2. Solu onnistuu välttämään apoptoosin.
3. Solu ei vanhene (koe seneskenssiä) eikä erikoistu.
4. Solun geneettinen koostumus voi olla poikkeava (kromosomihäiriöitä).
5. Solut pystyvät karkaamaan muualle elimistöön ja kudoksiin.
6. Solut pystyvät kasvamaan toisessa paikassa elimistössä (etäpesäkkeet).

Monet syöpäsolut jakautuisivat suotuisissa olosuhteissa käytännössä katsoen ikuisesti, bakteerien tapaan. Laboratorioissa pidetään yllä solukantoja, jotka ovat peräisin vuosikymmeniä sitten leikatuista syövistä (esimerkiksi HeLa-solut). Syöpäsolujen kyky suorittaa itse ohjattu solukuolema on siis hävinnyt.^lähde?

Syövän geneettinen tarkastelu

Noin sata syöpiin liittyvää geeniä tunnetaan. Useimmat näistä geeneistä säätelevät solun jakaantumista^lähde?.

Syöpäsolujen genomi on usein muuttunut: kromosomeja saattaa olla ylimääräisiä tai puuttua. Tämä johtuu hillittömän jakautumisen aikana tapahtuvista virheistä. Normaalisolussa vääränlaisen kromosomikoostumuksen saanut solu kokisi solukuoleman, mutta syöpäsoluissa solukuolemaa ei tapahdu.^lähde?

Jotkut syövät ovat perinnöllisiä. Esimerkiksi Suomessa on sukuja, joissa esiintyy runsaasti rintasyöpää. Voimakkaasti perinnöllisiä syöpäsyndroomia, kuten brca-geenien mutaatiot ja Lynchin oireyhtymä, osataan epäillä, jos suvussa on kahdessa eri sukupolvessa useita samaan syöpään sairastuneita. Perinnölliset syöpäsyndroomat johtuvat yleensä yhdestä vallitsevasti periytyvästä geenivirheestä, joka aiheuttaa suuren syöpäriskin. Suvussa voi myös esiintyä syöpää enemmän kuin väestössä keskimäärin, mutta ei yhtä paljon kuin syöpäsyndroomassa. Tällöin puhutaan suvuittain kasautuvasta syöpäalttiudesta, joka on selvästi syöpäsyndroomaa yleisempi. Syövän perinnöllisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että DNA:n korjaukseen erikoistuneista geeneistä periytyvät suvussa virheelliset alleelit. Usein periytyminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, eivätkä kaikki sairastu.^lähde?

Diagnosointi

Ennen hoitoa täytyy määrittää tarkasti syöpätyyppi ja syövän levinneisyys. Kasvain paikannetaan ensin kuvantamistutkimuksin, jonka jälkeen siitä otetaan näyte joko leikkaamalla kudospala tai ottamalla yksittäisiä soluja neulalla. Patologi tutkii mikroskoopilla kudosnäytteen ja diagnoosia voidaan varmentaa erikoisvärjäyksillä ja verikokeilla. Joitakin syöpätyyppejä, Suomessa rintasyöpää, kohdunkaulan syöpää ja suolistosyöpää, etsitään seulontatutkimuksella oireettomasta väestöstä. Seulonnan yksi edellytys on, että syövästä on olemassa esivaihe, joka voidaan löytää tai että syövän varhaisesta tunnistamisesta on olennainen hyöty hoitojen tuloksiin.^lähde?

Syövän toteamiseen, syövän levinneisyyteen, hoitojen onnistumisen selvittämiseen sekä syövän seurantaan käytetään usein radiologisia kuvantamismenetelmiä. Niitä ovat tietokonetomografia (TT) eli tietokoneella tehtävä kerroskuvaus, magneettikuvaus, PET-tutkimus eli positroniemissiotomografia, ultraäänitutkimus eli kaikututkimus, tähystys eli endoskopia, mammografia ja isotooppitutkimus.^lähde?

Hoito

Infuusiopumppu joka annostelee syövän terminaalivaiheessa olevalle potilaalle midatsolaamia ja morfiinia.

Syövän hoito perustuu leikkaukseen, lääkehoitoon ja sädehoitoon sekä kaikkien hoitojen yhdistelmiin. Syövän hoito on yksilöllistä, koska syöpä on yleisnimi noin parille tuhannelle erilaiselle kasvaimelle. Parhaan hoidon valinta riippuu monista tekijöistä kuten kasvaimen laadusta, sijainnista, potilaan iästä, muista sairauksista jne. Jos kasvain on leikattavissa, se pyritään poistamaan kokonaan. Aina se ei ole mahdollista: kasvain sijaitsee hankalassa paikassa tai on laajalle levinnyt.^lähde?

Lääkehoito annetaan usein solunsalpaajina (sytostaatit) sekä hormonihoitoina. Solunsalpaajien ja hormonihoitojen yhdistelmä (kemoterapia) on myös yleinen.^lähde?

Syövän hoidot ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Suomessa kuolleisuutta pudottaa myös se, että syövät havaitaan usein jo varhaisessa vaiheessa. Nykyisin yli puolet potilaista selviää sairaudestaan.

Leikkauksissa pyritään säästävään kirurgiaan. Sädehoidoissa sädeannokset pyritään antamaan entistä tarkemmin kohdistettuina pitkän aikavälin sivuvaikutusten välttämiseksi. Lääkehoidoissa on löydetty ensimmäiset täsmälääkkeet, jotka tuhoavat kasvaimen mutta aiheuttavat vähemmän sivuvaikutuksia kuin ennen. Joitakin solunsalpaajia voi nykyisin saada tiputuksen lisäksi myös suun kautta otettuina.

Aina syöpä ei ole parannettavissa. Levinneen syövän hoidossa tärkeää on elämänlaadun ylläpitäminen. Syöpätautien yleistyminen ja hoidolla saavutetun elinajan pidentymisen seurauksena palliatiivisen hoidon merkitys kasvaa.

Sädehoito

40 prosenttia potilaista saa jossain vaiheessa sädehoitoa syövän hoitamiseen. Tarkoituksena on paikallisen kasvaimen tuhoaminen. Sädehoito häiritsee solun jakautumista. Sitä annetaan erisuuruisina, ennalta määriteltyinä annoksina yhdestä tai useammasta suunnasta. Samaa kohdetta hoidetaan usealla hoitokerralla. Sädehoito kestää kerrallaan korkeintaan muutaman minuutin. Sädehoidosta ei yleensä koidu kovin paljon sivuvaikutuksia.^lähde?

Sädehoitoa käytetään loppuvaiheen syövän hoidossa myös kipuja lievittämässä.^lähde?

Solunsalpaajat

Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat lääkkeitä, jotka häiritsevät ja hidastavat runsaasti jakautuvien solujen toimintoja. Ne häiritsevät solunjakautumista. Varsinkin runsaasti jakautuvat solut kärsivät säteilystä ja salpaajista suhteellisesti enemmän kuin normaalit kudokset, jotka toipuvat nopeammin. Solunsalpaajia annetaan kolmannekselle potilaista.^lähde?

Solunsalpaajia on erilaisia muun muassa alkyloivat aineet, antimetaboliitit, antibiootit, vinca-alkaloidit ja ne vaikuttavat eri kohtiin solun kehitysvaiheessa. Useimmat solusalpaajista tehoavat vain jakautuviin soluihin.^lähde?

Solunsalpaajat aiheuttavat usein myös sivuvaikutuksia, joista yleisimpiä ovat pahoinvointi ja karvojen lähtö. Elimistön puolustuskyky saattaa myös heiketä, kun veren valkosolut vähenevät hoidon seurauksena.^lähde?

Hormonihoidot

Hormonihoitoja käytetään yleensä rintasyövän, eturauhasen syövän, kilpirauhassyövän ja kohdun runko-osan syövän hoidossa. Jotkin syövät ovat erityisen herkkiä hormoneille.^lähde?

Interferonit

Interferonit ovat solujen tuottamia proteiineja, jotka estävät viruksen lisääntymisen solussa. Niitä voidaan käyttää kahdella tavalla: ruiskuttamaan elimistöön valmista interferonia tai aktivoimalla rokotteella elimistö tuottamaan niitä. Interferoneita valmistetaan yhdistelmä-DNA:n avulla bakteerisoluissa (Liittyy myös sädehoitoon).^lähde?

Syövän immuunihoidot, immunoterapia

Vuodesta 1997 alkaen käyttöön on tullut useita syövän immuunihoitoja (myös nimellä IO-hoito, immuno-onkologinen hoito ja syövän immunoterapia), joissa valjastetaan potilaan oma keho taistelemaan syöpää vastaan. Hoidon tarkoituksena on vahvistaa elimistön omaa immuunireaktiota syöpää vastaan ja auttaa immuunijärjestelmää tappamaan syöpäsolut. Immuunihoitoja käytetään useiden erilaisten syöpien hoidossa, joiden joukossa ovat muun muassa keuhkosyöpä, virtsarakon syöpä, rintasyöpä, melanooma, gynekologiset syövät ja munuaissyöpä.^lähde?

Immuunivasteen muuntajien teho säilyy osalla potilaista kuukausia ja jopa vuosia. Jos hoidon aikaansaama T-solujen aktivaatio kohdistuu myös terveisiin kudoksiin, syntyy autoimmuunitulehdus, joka aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen tai maksan toimintahäiriöitä, lihas- ja nivelkipuja, suolitulehdusta, aivolisäketulehdusta, voimattomuutta, vitiligoa, ihottumaa tai kutinaa Vakavimpia autoimmuunitulehduksia hoidetaan immuunivasteen hillitsevillä immunosuppressiivisilla lääkkeillä kuten glukokortikoideilla, jolloin tulehdus sammuu ja supressantti voidaan ajaa vähitellen alas.

Syöpä lapsilla

Pikkulasten ja nuorten syövät ovat lisääntyneet Euroopassa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomessa syöpään sairastuu vuosittain noin 150 lasta. Lapsuusiän pahanlaatuisten kasvainten ennuste on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä.^lähde?

Suomessa lasten yleisin syöpä on leukemia, jota seuraavat aivokasvaimet. Myös lymfoomat ovat verrattain yleisiä: Hodgkinin tautia ja non-Hodgkinin lymfoomaa todetaan kumpaakin vuosittain noin 4–6.^lähde?

Lapsuusiän leukemia todetaan useimmiten alle kouluikäisillä. Lasten yleisin leukemiatyyppi on akuutti lymfoblastileukemia, joka kattaa noin 85 prosenttia kaikista tapauksista. Kaikkiaan leukemiaan sairastuu vuosittain noin 40–50 suomalaislasta. Lasten toiseksi yleisin syöpämuoto on pahanlaatuinen aivokasvain. Aivokasvaimia todetaan nelisenkymmentä.^lähde?

Muita lapsilla esiintyviä syöpiä ovat muun muassa osteosarkooma, Ewingin sarkooma ja nefroblastooma. Silmäsyöpä on melko harvinainen, ja sen yleisin muoto retinoblastooma edustaa lasten kaikista syöpätaudeista noin kolmea prosenttia.

Muut syöpätyypit ovat lapsuus- ja nuoruusiällä hyvin harvinaisia. Yksikään alle 25-vuotias henkilö ei sairastunut Suomessa vuosien 1990–1994 välisenä aikana haimasyöpään. Lapsilla kuitenkin tavataan äärimmäisen harvinaisena pankreatoblastooma-nimistä haimasyöpää. Maksasyöpää esiintyy sangen harvinaisena (esimerkkinä varhaislapsuuden hepatoblastooma). Paksusuolen syöpä todetaan Yhdysvalloissa vuosittain noin yhdellä miljoonasta alle 20-vuotiaasta henkilöstä.

Eräät sairaudet, kuten Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, lisäävät lasten syöpäriskiä.^lähde?

Lasten ja nuorten syövän hoitotulokset ovat Suomessa kansainvälisesti korkeaa tasoa: kaikista lapsisyöpäpotilaista noin 80 prosenttia paranee.^lähde?

Riskitekijät

Vaikeat kasvuolot

Vuonna 2013 julkaistussa lähes 19 000 osanottajan brittitutkimuksessa havaittiin, että niillä naisilla, joilla oli ollut vähintään kaksi lapsuudenaikaisen stressin riskitekijää, esiintyi yli kaksinkertainen määrä syöpiä ennen 50 vuoden ikää. Miehillä ei kuitenkaan havaittu syöpäriskin lisääntymistä. Tutkitut riskitekijät olivat vanhempien avioero, vanhemman mielenterveysongelma, kuolema, päihteiden käyttö tai vankilatuomio, oma sijaishuoltoon joutuminen, fyysisten tarpeiden laiminlyönti tai fyysinen kaltoinkohtelu. Tuloksessa huomioitiin lapsuudenaikainen sairastelu, syntymäpaino, rintaruokinnan onnistuminen, äidin ikä ja raskaudenaikainen alkoholinkäyttö, vanhempien sosiaalinen asema ja ahtaat asuinolot. Myös tutkittavan oma raskaaksituloikä sekä 23-vuotiaana selvitetty koulutustaso, ammattiasema, aikuisiän mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö otettiin huomioon tuloksessa.

Sukupuoli

Miesten syöpäkuolleisuus on 12 prosenttia suurempi kuin naisilla tarkasteltaessa samoja syöpätyyppejä. Ero saattaa johtua miesten runsaammasta tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä. Miehet käyvät myös naisia harvemmin lääkärillä.

Ravinto ja alkoholi

Kansainvälinen 19-jäseninen tutkijaryhmä kävi vuonna 2021 läpi kaikki siihen asti julkaistut väestötutkimuksista laaditut tieteelliset tutkimuskatsaukset eli niin sanotut metatutkimukset ruoka-aineiden tai ravinteiden ja syöpien välisestä yhteydestä. Ryhmä päätyi siihen, että syövän ja ravinnon yhteyksistä on olemassa edes jollain tasolla vakuuttavaa näyttöä ainoastaan alkoholin, meijerituotteiden, kalsiumin, kokojyväviljan ja kahvin osalta. Runsaasti alkoholia käyttävillä esiintyy muita enemmän paksusuolen ja ruokatorven syöpiä, pää- ja niskasyöpiä, maksasyöpää sekä vaihdevuosien jälkeistä rintasyöpää. Kahvia runsaasti juovilla esiintyy puolestaan muita vähemmän maksasyöpää ja ihon tyvisolusyöpää. Runsaasti meijerituotteita, kalsium-pitoista ravintoa ja kokojyväviljaa nauttivilla esiintyy muita vähemmän paksusuolen syöpää.

Kasvissyöjillä esiintyy Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan 40 prosenttia muita enemmän paksusuolen syöpää mutta 11 prosenttia vähemmän muita syöpiä. Tutkimuksessa oli noin 64 000 osanottajaa.

Teollinen valmisruoka lisää syöpäriskiä vuonna 2018 julkaistun ranskalaistutkimuksen mukaan kymmenellä prosentilla jokaista kymmenen prosentin ruokavalio-osuuttaan kohti. Syyksi epäillään sitä, että se sisältää usein lisäaineita, hydrattuja öljyjä ja proteiini-isolaatteja ja sen koostumus on saatettu tuottaa teollisesti vaahdottamalla. Teollisen valmisruoan ravintosisältö koostuu lisäksi usein pääasiallisesti hiilihydraateista ja rasvoista. Tutkimuksessa oli 105 000 osanottajaa.

Riskitekijät

Globaalisti noin joka kuudennen syövän on havaittu johtuvan infektiosairaudesta, joista huomattava osa olisi voitu ehkäistä rokotteilla, seulonnoilla ja hoidoilla. Syöpiä aiheuttavia mikrobeja ovat esimerkiksi helikobakteeri, papilloomavirus, hepatiitti B- ja C-virukset sekä Epstein-Barrin virus, jotka aiheuttavat muun muassa kohdunkaulan syöpää sekä maha- ja maksasyöpää. Kehitysmaissa jopa puolet kasvaimista saattaa liittyä infektioihin, mutta vauraissa maissa vain viitisen prosenttia.

Myös HI-virus altistaa esimerkiksi Kaposin sarkoomalle^lähde?.

Krooninen haimatulehdus kasvattaa haimasyövän riskiä, ja maksakirroosi kuuluu maksasyövän riskitekijöihin. Downin oireyhtymä altistaa leukemialle.

Maailman syöpätutkimussäätiö laati vuonna 2018 tuhansia sivuja kattaviin kirjallisuuskatsauksiin perustuvat suositukset syöpäriskin pienentämiseksi:

• Syöpäriskiä suurentavat:
  • Tupakointi
  • Alkoholinkäyttö
  • Merkittävä lihavuus
  • Lisäravinteiden suuret annokset kuten suuret määrät A- tai E-vitamiinia tai foolihappoa lisäävät eräissä tapauksissa syöpäriskiä
• Syöpäriskiä pienentävät:
  • Liikunta ja fyysinen aktiivisuus, istumisen vähentäminen
  • Metabolisen oireyhtymän sekä insuliiniresistenssin hoito
  • imettäminen

Tupakointi, alkoholi, ympäristön epäpuhtaudet kuten radon, tupakan savu ja muut ilmansaasteet lisäävät riskiä sairastua syöpään. Myös vuorotyö, anaboliset steroidit, papilloomavirus ja jotkin hyönteismyrkyt sekä koko joukko muita kemikaaleja lisäävät syöpäriskiä. Vuorotyö lisää etenkin rintasyövän riskiä naisilla.

Tupakointi yhdistettynä alkoholin käyttöön moninkertaistaa esimerkiksi kurkkusyövän riskin. Tupakointi ja radon ovat keuhkosyövän kannalta erittäin korkean riskin yhdistelmä. Yleensä syöpä on ikääntyvien sairaus, joten vanheneminen on yksi riskitekijä. Riskitekijät vaihtelevat erittäin paljon eri syöpien kohdalla, mutta varsin monien syntyä edesauttaa korkea ikä. Poikkeuksena on esimerkiksi kivessyöpä, joka on pääasiassa nuorten miesten harvinainen vaiva.^lähde?

Monet syövän riskitekijät liittyvät nousseeseen elintason liittyviin elintapoihin ja ympäristötekijöihin. Toisaalta jääkaappien yleistyminen on vähentänyt mahasyövän esiintyvyyttä, koska ruokaa ei tarvitse enää säilöä suolaamalla ja savustamalla. Ihminen voi itse vähentää syöpään sairastumisensa riskiä merkittävissä määrin, vaikkakin myös esimerkiksi perintötekijöillä tiedetään olevan vaikutusta. Suomessa on arvioitu, että noin 27 000 syövästä vuosittain olisi ehkäistävissä kolmannes eli 9 000 syöpää. Kohdunkaulan syövän ehkäisyssä papa-seulonnat ovat toimineet erittäin hyvin. Miesten keuhkosyöpä on vähentynyt miesten tupakoinnin vähenemisen ansiosta. Radonaltistusta on kodeissa pyritty alentamaan ja tiedotusta lisäämään. Mahasyöpä vähenee muun muassa onnistuneen helikobakteerin häädön ansiosta).^lähde?

Ylipaino on keskeinen tekijä ainakin kohdunrunko-, rinta-, munuais-, paksusuoli- ja ruokatorvisyövän taustalla. Radon altistaa keuhkosyövälle.^lähde?

Tupakka yhdistetään etenkin keuhkosyöpäriskiin, mutta myös lukuisiin muihin kuten virtsarakon syöpään,, munuaissyöpään, haimasyöpään, suusyöpä ja penissyöpään.

Vuosittain Suomessa todetaan yli sata uutta syöpätapausta, joissa sairauden tiedetään aiheutuneen jostain työssä ilmenevästä tekijästä. Esimerkiksi asbesti aiheuttaa noin 10 prosenttia todetuista keuhkosyöpätapauksista, radon 20 prosenttia ja tupakointi 70 prosenttia. Monet suomalaiset altistuvat kodeissaan ja työssään radonille, puupölylle, bentseenille ja passiiviselle tupakoinnille. Myös muovi-, kumi- ja alumiiniteollisuuden työntekijät, maalarit, asfaltin, kivihiilen ja öljytuotteiden kanssa työskentelevät, kivi- ja puupölyä työssään hengittävät, rakennekynsien muotoilijat ja kampaajat. Myös yötyö on luokiteltu todennäköisesti syöpäriskiä lisääväksi.

Auringonvalo

UV-säteily altistaa ihosyövälle. Muiden syöpien vähentämiseksi jotkut tutkijat silti suosittelevat olemaan 15–30 minuuttia auringossa lähes alasti keskipäivällä ilman aurinkorasvaa pari kertaa viikossa, kuitenkin niin vähän, ettei pala. Toiset varoittavat auringosta. Syövän jo saaneille auringon hyöty voi olla suurin.^lähde?

D-vitamiinilisät

Ravintolisänä syöty D-vitamiini ei vähennä ikääntyneen väestön syöpään sairastumista eikä syöpäkuolemia. Tulos oli sama annostuksesta ja osallistujien veren D-vitamiinipitoisuuksista riippumatta. Analysoidut 19 000 osallistujan 30 lumekontrolloitua satunnaistettua tutkimusta seurasivat 1–6 vuoden ajan yli 60-vuotiaita osallistujia.

Ehkäiseminen

Fisetiini-nimisen flavonoidin on havaittu estävän syöpäsolun normaalin jakautumisen ja lisäävän syöpäsolujen kuolemaa..

Perintötekijät

BRCA-geenit

Naisilla BRCA1- ja BRCA2-geenien muunnokset lisäävät useiden syöpien riskiä merkittävästi, jopa 80 prosenttia. Näitä geenimuunnoksia kantavilla potilailla on usein myös sukulaisia, joilla on ollut rinta-, munasarja- tai muu syöpä. Joillakin naisilla esiintyvät myös molemmat BRCA-muunnokset. Ne aiheuttavat rintasyöpää, munasarjasyöpää sekä paksusuolen, haiman ja kilpirauhasen syöpiä, sekä melanoomaa.

Miehillä BRCA2-geenin muutos kohottaa rintasyövän riskiä jopa 80-kertaiseksi. Rintasyöpä on kuitenkin miehillä paljon harvinaisempi kuin naisilla, joten riski saada rintasyöpä ennen 80. ikävuotta on tällöinkin "vain" 8 prosentin luokkaa.

Muut altistavat geenit

Muita syöville altistavia geenejä ovat:

• ATM
• p53
• CHEK2
• PTEN
• CDH1
• PALB2
• RINT1
• MRE11A
• RAD50
• NBN

Muita perinnöllisiä syöpiä

Retinoblastooma on usein perinnöllinen.

Haimasyöpä saattaa kulkea suvuissa. Noin 5–10 prosenttia haimasyövistä pidetään perinnöllisinä tai tiettyyn geneettiseen mutaatioon liittyvinä.

Syövälle altistavia perinnöllisiä sairauksia

Syövälle altistavia perinnöllisiä sairauksia ovat muiden muassa:

• Li–Fraumenin oireyhtymä, joka aiheuttaa lukuisia syöpätauteja
• Turcot'n oireyhtymä, jonka piirteet ovat paksusuolen adenomatoosi ja aivokasvain
• familiaalinen adenomatoottinen polypoosi, perinnöllinen suolisyöpää aiheuttava polyyppisairaus
• perinnöllinen ei-polypoottinen paksusuolisyöpä, perinnöllinen suolisyöpä, johon ei kuulu polypoosia
• Peutz–Jeghersin oireyhtymä, perinnöllinen polyyppisairaus, joka useimmiten johtaa syöpään
• Von Hippel-Lindaun oireyhtymä

Syöpien alueellinen esiintyminen

Erilaiset elintavat vaikuttavat merkittävästi syöpätilastoihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa noin joka viides kuolee syöpään, kun taas esimerkiksi elintavoiltaan kurinalaisilla Utahin mormoneilla luku on puolet tästä. Myös eräiden afrikkalaisten kansojen syöpätilastot ovat matalia. Kun Yhdysvalloissa 100 000 ihmisestä 110 sairastuu keuhkosyöpään, vastaava luku Intiassa on 5,8. Sadastatuhannesta shanghailaisesta maksasyövän saa 34, kun sama luku Kanadassa on 0,7. Aina ei kuitenkaan ole helppo selvittää, mitkä tekijät elintavoissa tai ympäristöissä altistavat syöville. Eliniän pituus vaikuttaa myös suuresti sairastavuuteen, koska elimistön vanhetessa myös alttius syöpään kasvaa.^lähde?

Esimerkkinä ruokatorven ja mahasyövät

Sekä ruokatorven syövän että mahasyövän taustalla on monesti pitkäkestoinen tulehdus, joka vuosien kuluessa aiheuttaa vaurioita ja mahdollistaa syövän syntymisen.^lähde?

Maailmassa todetaan noin miljoona mahasyöpää vuosittain (osaa ei diagnosoida). Kehitysmaissa sekä ruokatorven- että mahasyöpätapauksia on kuitenkin paljon enemmän (Globocan 2002). Euroopassa mahasyöpä on viidenneksi ja ruokatorven syöpä noin kymmenenneksi yleisin. Suomessa mahasyöpä on kymmenennen paikkeilla (noin 700 uutta tapausta vuodessa), mutta ruokatorven syöpä on harvinaisempi (noin 245 uutta tapausta vuosittain). Naisilla ei esiinny juurikaan ruokatorvisyöpää (Suomen syöpärekisteri 2006).^lähde?

Mahasyöpä

Korkein mahasyövän ilmaantuvuus Suomessa on Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Lounais-Suomi oli aiemmin korkean ilmaantuvuuden alue, mutta siellä mahasyöpien määrä on laskenut. Yleisyyden osalta alueet ovat samat sekä miehillä että naisilla. ^lähde?

1950-luvulla ilmaantuvuus oli 70 tapausta 100 000 henkilöä kohden, nyt 10 tapausta 100 000 henkilöä kohden. Aiempi lukema vastaa Itä-Eurooppaa ja nykyinen Länsi-Eurooppaa.^lähde?

Ruokatorven syöpä

Ruokatorven syövässä Euroopassa korkein ilmaantuvuus on Venäjällä. Myös Hollannissa, Britteinsaarilla ja Unkarissa on paljon ruokatorven syöpää. Kiinassa esiintyy tietyillä alueilla erittäin paljon ruokatorven syöpää.^lähde?

Ruokatorven levyepiteelikarsinooman tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi ja alkoholi sekä varsinkin näiden yhteisvaikutus. Ruokatorven adenokarsinoomien riskitekijänä on tupakointi. Myös pitkäkestoinen refluksitauti ja lihavuus lisäävät ruokatorven adenokarsinoomien vaaraa. Refluksi tuo ruokatorveen happea, pepsiinejä ja sappea sekä aiheuttaa vuosikymmenten kuluessa vaurioita ja tulehduksia, jotka altistavat syövälle.^lähde?

Etymologia

Suomen kielen sana syöpä on johdettu verbistä syödä. Alun perin se on ollut ensimmäinen partisiippi, jonka myöhemmin on korvannut syövä. Aikaisemmin ensimmäisen partisiipin tunnus oli aina ensimmäisen tavun jäljessä -pä/-pa, mutta nykyään se on ensimmäisenkin tavun jäljessä yleensä -vä/-va. Muita tapauksia, joissa on säilynyt vanha -pa/-pä-tunnus ovat käypä raha ja lyöpä kello. Näin syöpä tarkoittaa kirjaimellisesti siis jotain syövää (eli jotakin, joka syö). Tauti on vanhastaan myös tunnettu nimellä ruumiinkoi tai ruumiinmato, joiden perusteella taudin on vanhastaan oletettu johtuvan madosta tai koista, joka syö ruumista sisältäpäin.

Katso myös

• Alkoholi ja syöpä
• Karsinogeeni
• Luettelo syöpätaudeista
• Suomen Syöpäyhdistys
• Syöpäsäätiö
• Sytostaattien haittavaikutukset

Kirjallisuutta

• Mukherjee, Siddhartha: Sairauksien keisari: Syövän elämäkerta. ((The Emperor of All Maladies: A Biography of Cancer, 2010.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2011. ISBN 978-952-5697-46-9

Aiheesta muualla

• Suomen Syöpärekisteri
• Syöpäjärjestöjen Kaikki syövästä -sivusto
• Syöpäinfo.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kaikki syövästä: Syövän toteaminen ja tutkimukset