Selluloosa
Selluloosa (C6H10O5)n on pitkäketjuinen, β-D-glukoosimolekyyleistä koostuva polysakkaridi, joka on rakenneaineena useimpien kasvien soluseinissä. Eräät bakteerilajit muodostavat selluloosasta suojan muodostaessaan biofilmin. [1] Selluloosa on maapallon yleisin orgaaninen polymeeri.[2]
Selluloosan eristi ja sen kaavan määritti ensimmäisen kerran 1838 ranskalainen kemisti Anselme Payen. Selluloosa ei juuri liukene tavallisimpiin liuottimiin. Selluloosalla ei myöskään ole sulamispistettä, mutta se hajoaa yli 300 °C:n lämpötiloissa. Puuaines sisältää 30–50-prosenttista selluloosaa. Puuvillan kuidut ovat lähes puhdasta selluloosaa. Sellulaasi on selluloosaa hajottava entsyymi. Tunnetuin selluloosan hajottajasieni on Hypocrea reesei.
Kasviksissa oleva selluloosa ei imeydy ihmisen ruoansulatuksessa, mutta se kuuluu ravintokuituihin, joilla on terveydellisesti edullisia vaikutuksia. Kasvinsyöjäeläimet, kuten märehtijät, pystyvät hajottamaan selluloosaa mikro-organismien avulla.
Selluloosa erotetaan puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla (sooda-, sulfiitti- ja sulfaattimenetelmät). Tällaisesta teknisesti valmistetusta, pääosin selluloosaa sisältävästä massasta käytetään myös nimitystä sellu ja sitä käytetään varsinkin paperiteollisuuden raaka-aineena. Selluloosaa käytetään myös ruudin valmistukseen nitroselluloosana.
Nanoselluloosa
muokkaaNanoselluloosalla nähdään olevan perinteiseen puusta eristettyyn lignoselluloosaan verrattuna uusia sovelluksia biotekniikassa. Nanoselluloosaa voidaan käyttää esimerkiksi kantaja-aineena biomateriaaleissa, keinotekoisena ihona palovammojen hoidossa, biohajoavana materiaalina kertakäyttötuotteissa ja suurta lujuutta omaavana materiaalina erilaisissa teollisuuden sovelluksissa.
Katso myös
muokkaa- Etyyliselluloosa, E-koodi E 462
- Hemiselluloosa
- Hydroksietyyliselluloosa
- Hydroksipropyylimetyyliselluloosa, E-koodi E 464
- Hydroksipropyyliselluloosa, E-koodi E 463
- Karboksimetyyliselluloosa (CMC), E-koodi E 466
- Ligniini
- Metyylietyyliselluloosa, E-koodi E 465
- Metyyliselluloosa, E-koodi E 461
- Mikrokiteinen selluloosa, E-koodi E 460
- Sellofaani
- Sellu
- Selluloidi
- Selluloosa-asetaatti
- Sellutehdas
- Tärkkelys (α-D-glukoosiyksiköistä koostuva polymeeri)
Lähteet
muokkaa- ↑ Romeo, Tony (2008). Bacterial biofilms. Berlin: Springer, 258–263. ISBN 978-3-540-75418-3.
- ↑ Klemm, Dieter (2005). "Cellulose: Fascinating Biopolymer and Sustainable Raw Material". Angew. Chem. Int. Ed. 44 (22). doi:.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Selluloosan rakenne ja ominaisuudet (pdf)
- Pekka Turkki: Selluloosa ja selluloosajohdannaiset elintarvikkeissa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli 2018 (pdf)
- Lauri Durchman : Selluloosaa maissinkorsista, Suomen Kuvalehti, 10.11.1928, nro 46, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Pääjoukko | |
|---|---|
| Geometria |
pentoosit • heksoosit • heptoosi • sykloheksaanikonformaatio • anomeeri • mutarotaatio |
| Suuri / pieni |
glyseraldehydi • dihydroksiasetoni • erytroosi • treoosi • erytruloosi • sedoheptuloosi |
| Pentoosit |
riboosi • arabinoosi • ksyloosi • lyksoosi • ribuloosi • ksyluloosi |
| Heksoosit |
glukoosi • galaktoosi • mannoosi • guloosi • idoosi • taloosi • alloosi • altroosi • fruktoosi • sorboosi • tagatoosi • psikoosi • fukoosi • ramnoosi |
| Disakkaridit |
sakkaroosi • laktoosi • trehaloosi • maltoosi • sellobioosi |
| Polysakkaridit |
glykogeeni • tärkkelys • selluloosa • kitiini • amyloosi • amylopektiini • stakyoosi • inuliini • dekstriini • pullulaani |
| Glykosaminoglykaanit |
hepariini • kondroitiinisulfaatti • hyaluronaani • heparaanisulfaatti • dermataanisulfaatti • kerataanisulfaatti |
| Aminoglykosidit |
kanamysiini • streptomysiini • tobramysiini • neomysiini • paromomysiini • apramysiini • gentamisiini • netilmysiini • amikasiini |