Ludvig I (Unkari)

Ludvig I Suuri (unk. Nagy Lajos); (5. maaliskuuta 1326 Visegrád, Unkarin kuningaskunta – 10. syyskuuta 1382 Nagyszombat) oli Unkarin, Kroatian ja Dalmatian kuningas vuosina 1342–1382 sekä Puolan kuningas vuosina 1370–1382.

Ludvig I, Chronicon Pictum kuvitettu käsikirjoitus vuodelta 1360, muotokuva on tehty hänen eliaikanaan

Ludvigin syntymä 5. maaliskuuta 1326 kuvattuna Chronicon Pictum kuvitetussa käsikirjoituksessa vuodelta 1350

Suku

Ludvig kuului Anjou-sukuun. Hänen vanhempansa olivat Unkarin kuningas Kaarle Robert ja tämän kolmas tai neljäs puoliso kuningatar Elisabeth, Erzsébet Łokietek (n. 1305–1380), joka oli Puolan kuningas Władysław I Lyhyen ja Jadwiga Kaliskan tytär. Hänellä oli kolme sisaruspuolta ja kuusi sisarusta, joista nuoremmasta veljestä Andreaksesta tuli Napolin kuningatar Johanna I:n puoliso.

Kuningas

Ludvig oli yksi keskiajan Unkarin vahvimmista hallitsijoista. Hän kävi sotaa Bulgariassa, Bosniassa ja Valakiassa sekä Kultaista ordaa vastaan. Ludvigin valtakaudella Unkarin talous kukoisti. Kaivoksista saatiin kultaa ja hopeaa, ammattilaiset järjestäytyivät kiltoihin ja ulkomaankauppa kukoisti. Ludvig perusti maan ensimmäisen yliopiston Pécsiin vuonna 1367 sekä useita kaupunkeja, ja suosi käsikirjoitusten kuvittajia. Vuonna 1370 Ludvig peri äitinsä veljeltä Kasimir III Suurelta Puolan kruunun.

Ludvig I, Chronica Hungarorum 1488

Hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi isänsä Kaarle I:n jäkeen 21. heinäkuuta 1342. Vuonna 1346 venetsialaiset voittivat hänet Zarassa (nyk. Zadar, Kroatia), Adrianmeren satamakaupungissa, joka oli ollut Unkarin suojeluksessa. Vuonna 1347 hän johti retkikuntaa Napolin kuningaskuntaa vastaan ​​kostaakseen nuoremman veljensä Andreaksen murhan vuodelta 1345, joka oli ollut Napolin kuningatar Johanna I:n puoliso. Uutta aviomiestä Taranton ruhtinas Ludvigia epäiltiin rikoskumppaniksi murhaan. Ludvig I miehitti Napolin vuonna 1348, mutta rutto pakotti hänet pian vetäytymään. Myöhempi hyökkäys vuonna 1350 ei myöskään johtanut pysyviin tuloksiin.

Vuonna 1351 Ludvig I vahvisti vuoden 1222 Kultaisen bullan, julkista valtaa rajoittava peruskirjan, jota hän muokkasi jonkin verran seurauslailla edellyttämällä, että aatelisten maat periytyivät mieslinjaa pitkin, eikä niitä voitu jakaa tai luovuttaa eteenpäin. Jos mieslinja sammui kokonaan, maitten tuli palautua kruunulle. Myös maaorjien piti maksaa herroilleen yhdeksäsosa tuotteistaan. Nämä toimenpiteet tekivät Ludvigista käytännössä valtiopäivistä taloudellisesti riippumattoman.

Ludvigin vaakuna, jossa myötäpäivään vasemmasta yläkulmasta: Unkarin vanha vaakuna pienennettynä Ranskan fleur-de-lys vaakunan kanssa; Puolan kotka; Dalmatian leijonien päät ja Unkarin uudempi vaakuna. Ylinnä strutsi pitää nokassaan hevosenkenkää.

Ludvigin kuningaskunnat ja hänen vasalliensa jallitsemat alueet

Ludvigin toinen sota Venetsiaa vastaan vuosina 1357–1358 oli menestyksekkäämpi kuin hänen ensimmäiset hankkeensa. Zaran rauhansopimuksen helmikuussa 1358 mukaan suurin osa venetsialaisten hallussa olleista dalmatialaisista kaupungeista siirtyi Unkarille. Idässä hän suojeli laajentamiaan alueitaan kukistamalla turkkilaiset Pohjois-Bulgariassa.

Puolan kuningas Kasimir III, joka kuoli ilman miespuolista perillistä, nimitti Ludvigin seuraajakseen. Hänet kruunattiin Puolan kuninkaaksi 17. marraskuuta 1370. Puolalaiset eivät kuitenkaan koskaan antaneet hänen käyttää todellista valtaa, vaikka he vuonna 1374 tunnustivat tämän tyttären Marian ja tämän kihlatun Sigismund Luxemburgilaisen tulevaksi kuningattarekseen ja kuninkaakseen.

Ludvigin huomio kääntyi jälleen Italiaan, kun läntinen skisma puhkesi vuonna 1378. Ludvig auttoi suojattiaan Kaarle III Durazzoa valloittamaan Napolin ja syrjäyttämään sen kuningattaren Johanna I:n, joka julisti kannattavansa antipaavi Klemens VII:tta. Tällä välin Ludvig aloitti kolmannen sodan Venetsiaa vastaan ​​ja voitti käytännössä koko Dalmatian, mikä vahvistettiin Torinon rauhansopimuksessa 18. elokuuta 1381.

Sivu Choricon Pictumista vuodelta 1360, Ludvig valtaistuimellaan

Taiteiden suosija

Zólyomiin, Diósgyőriin ja Ludvigin muihin suosikkimetsästyspaikkoihin rakennetut uudet palatsit ja linnat olivat aikansa "eurooppalaisen arkkitehtuurin mestariteoksia", taidehistorioitsija László Kontlerin mukaan. Ludvig pisti alulle Chronicon Pictumin (unk. Képes Krónika) eli kuvitetun historiakronikan tekemisen, johon koottiin samoihin kansiin aikaisempien kronikoiden tekstit. Kronikkaa kuvittavat 147 miniatyyriä ovat todiste unkarilaisten kuvitustyöpajojen taiteilijoiden taidoista Ludvigin hallituskaudella. Kronikka valmistui vuosina 1350–1360.

Avioliitot ja jälkeläiset

Ludvigilla oli elämänsä aikana kolme eri puolisoa ja hän sai näiden kanssa yhteensä neljä lasta, joista kaksi tytärtä selvisi aikuisikään saakka.

Noin vuonna 1342-1345 Ludvig avioitui Margaretin (1335–1349), keisari Kaarle IV:n ja Blanche Marguerite de Valois'n vanhimman tyttären kanssa. Lyhyt avioliitto oli lapseton, Margaret kuoli syyskuussa 1349.

Toisen kerran hän avioitui noin 20. kesäkuuta 1353 Bosnian prinsessa Elisabetin (1340–1387) kanssa, joka oli Bosnian ban Stjepan II Kotromanićin ja Elisabet Kujavianin tytär. Ludvig ja hänen tuore puolisonsa olivat katolisen kirkon kieltämässä sukulaisuusasteessa, koska Ludvigin äiti ja Elisabetin isoäiti olivat keskenään serkkuja. He hakivat paavin vapautusta vasta noin neljä kuukautta vihkimisen jälkeen. Historioitsija Iván Bertényi sanoo kiireen viitanneen siihen, että Ludvigin äidin hovissa asunut Elisabeth oli jo avioliiton solmimisen aikaan raskaana. Jos tämä teoria pitää paikkansa, Ludvigin ja Elisabetin ensimmäinen lapsi syntyi kuolleena.

Heille syntyi neljä lasta:

• Maria (1365–1366), kuoli alle 2-vuotiaana
• Katharina (1370–1378), kihlattiin vuonna 1374 Ranskan prinssi Louisille (1372–1407), Ranskan kuningas Kaarle V:n ja Jeanne de Bourbonin pojalle, kuoli 8-vuotiaana
• Maria (1371–1395), Unkarin kuningatar, avioitui 1385 Saksan ja Böömin kuningas Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Sigismund Luxemburgilaisen (1368–1437) kanssa; avioliitto jäi lapsettomaksi kun Maria kuoli ratsastusonnettomuudessa loppuraskautensa aikana ja myös lapsi kuoli
• Hedwig, Jadwiga (1373–1399), Puolan kuningas eli rex, avioitui 1386 Liettuan suuriruhtinas Jogailan eli Jagellon (1351–1434) kanssa, avioliitto oli lapseton

Perintö

Ludvigin kuoli terveytensä heikennettyä 60-vuotiaana syyskuun 10. ja 11. päivän välisenä yönä 1382 Nagyszombatissa. Hänen vanhempi tyttärensä Maria kruunattiin Unkarin hallitsijaksi ja nuorempi tytär Jadwiga Puolan ”kuninkaaksi” eli rex. Heillä ei ollut kummallakaan jälkeläisiä.

Ludvig haudattiin rakennuttamaansa kappeliin Székesfehérváriin Siunatun Neitsyn Marian basilikaan.