Siirry sisältöön

urheus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

urheus (40)[1]

  1. se, että on urhea, urhean henkilön ominaisuus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈurheus/ tai /ˈurheu̯s/
  • tavutus: ur‧he‧us / ur‧heus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urheus urheudet
genetiivi urheuden urheuksien
partitiivi urheutta urheuksia
akkusatiivi urheus;
urheuden
urheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi urheudessa urheuksissa
elatiivi urheudesta urheuksista
illatiivi urheuteen urheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi urheudella urheuksilla
ablatiivi urheudelta urheuksilta
allatiivi urheudelle urheuksille
muut sijamuodot
essiivi urheutena urheuksina
translatiivi urheudeksi urheuksiksi
abessiivi urheudetta urheuksitta
instruktiivi urheuksin
komitatiivi urheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo urheude-
vahva vartalo urheute-
konsonantti-
vartalo
urheut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan urhea vartalosta urhe- ja suffiksista -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

rohkeus, urhea. urheasti

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • urheus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40